Tämän blogin päivittäminen on jäänyt, mutta nyt paikkaan asiaa.
Minun piti kirjoittaa vielä ruokasoodastakin jotain, joka on nyt numero ykkönen koko sieni-infektion vastaisessa taistelussani.
Juon joka päivä vettä, jossa on teelusikallinen ruokasoodaa, pari kolme lasillista päivässä.
Olen jatkanut tätä nyt reilun kuukauden ja pH-arvoni on kohonnut ihanteelliseen kahdeksaan.
*
Tutkin pH-arvoa ensin Pascoen emäsjauheeseen kuuluvilla testiliuskoilla, jotka näyttävät pH-arvon kahdeksaan asti, mutta sitten löysin Yliopiston apteekista Merckin Universal indicatorin, jossa on sata liuskaa paketissa ja jolla voi mitata pH-arvon nollasta 14:ään kaikista nesteistä.
Se, että pH-arvoni on nyt kahdeksan, tuntuu oikein hyvältä. Vointini on kokonaan toinen kuin se oli vielä otsan ja ohimoiden särkiessä niin, etten pystynyt kunnolla edes nukkumaan.
Olen kuitenkin riippuvainen kaikista näistä luontaishoidoistani, joita olen alkanut käyttää. Jos pidän vähänkin taukoa niissä, takapakkia tulee heti.
*
Parhaimmaksi hengitysteiden hoidossa on osoittautunut höyryhengitys, jota teen pikana sekä pidemmän kaavan mukaan:
1) Pikahoitooni kuuluu Candimin-oreganoöljyä, Vogelin Bronchosania, jossa on tehokasta timjaminversouutetta, Karmoliittamunkin yrttitippoja ja Echinacea-auringonhattu-uutetta, joita laitan kaikkia kupin pohjalle ja kaadan kiehuvaa vettä päälle. Höyryhengittelen seosta niin kauan kuin se on kuumaa ja juon sen lopuksi. Otan tuota noin kaksi kertaa vuorokaudessa, ja se on osoittautunut jo tehokkaammaksi kuin pelkkä Candimin-oreganoöljy.
2) Työläämpään, mutta sitäkin tehokkaampaan höyryhengitykseeni kuuluu Sinus Doctorilta tilaamani kaneli-, timjami- ja neilikkaöljyt, joita olen tehostanut vielä pelargonia- eli geraniumöljyllä. (Ainakin timjami- ja pelargoniaöljyä saa luontaistuotekaupoista ja kaneli- ja neilikkaöljyä varmaan nettikaupoistakin.) Laitan niitä kuuman veden joukkoon kasvosaunalaitteeseen ja höyryhengitän perusteellisesti. Suljen vuorotellen kummankin sieraimeni saadakseni höyryn kunnolla poskionteloihini ja pidätän hengitystä tehostaakseni vaikutusta. Samoin hengitän höyryä syvälle keuhkoihini ja annan sen vaikuttaa pidättämällä hengitystäni. Hengitettävä eteerinen öljy on erittäin vahvaa ja kirvelee ja polttelee pitkin hengitysteitä. Muttei jos se olisi noin vahvaa, ei sillä olisi mitään vaikutustakaan.
Pystyn kaikilla näillä hoidoillani pitämään oireeni kurissa niin, etten tarvitse kortisonia ja salbumatolia enää. Mitään en inhonnutkaan niin kuin kortisonin jälkeen suun huuhtelemista, josta olen päässyt eroon.
*
Muistakaa muuten, jos ostatte kaupasta ruokasoodaa, että katsotte tarkkaan, että siinä lukee vain E500. Itse ostin vähän aikaa sitten vahingossa leivinjauhetta ison putelin eikä se ole ollenkaan sama eri aineiden sekoituksineen.
Olen ollut ruokasoodasta niin kiinnostunut, että tilasin netistä e-kirjankin "Sodium Bicarbonate - Rich Man's Poor Man's Cancer Treatment", jonka on kirjoittanut Mark Sircus ja joka on todella silmiä avaava, ihan konkreettisesti. Linkki kirjaan: http://www.winningcancer.com/sodium/about-the-book/
Ja onhan minulla tätä nykyä myös kirja "Ruokasoodan ihmeet", jossa on monia hyviä käytännön ohjeita.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Kaikki tiet johtavat Roomaan
Laitoin äsken teetä ja ruokasoodavettä. Tee on lämmintä ja ruokasoodavesi raikasta ja kylmää.
Ennen kuin menen nukkumaan, huuhtelen vielä nenäni haalealla ruokasoodavedellä. Laitan teelusikallisen ruokasoodaa (E500) Sarvikuono-kannun pohjalle ja päälle kaadan kiehuvaa vettä niin, että ruokasooda sulaa. Sitten annan veden jäähtyä sopivaksi ja lisään vaikka lämmintä vettä lisää joukkoon.
Yleensähän Sarvikuono-kannussa käytetään ripaus merisuolaa veden joukossa ja niin mekin olemme käyttäneet. Mutta päädyttyäni pitkän ja mutkittelevan polun kautta Dr. T. Simoncinin sivuille ja luettuani hänen käyttävän ruokasoodaa syövän parantamisessa, mielenkiintoni kohdistui ruokasoodaan ja Simoncinin väitteeseen, että syöpä on sieni...
Tullio Simoncini on jopa kirjoittanut kirjan "Cancer is a Fungus" eli syöpä on sieni suomeksi. Uppouduin katsomaan tuohon liittyviä videoita ja sivuja kasapäin, ja nuo asiat jäivät mieleni pohjalle kytemään.
*
Perjantain vastaisena yönä 11.3. neljän aikaan koin sitten oikein älynväläyksen seuraavien väitteiden yhdistyessä:
a) Hometalojen asukkailla on paljon syöpää.
b) Syöpä on sieni...
Kuin salama kirkkaalta taivaalta iski tuolloin päässäni, että totta kai hometalojen asukkailla on paljon syöpää, koska syöpä on sieni!
Tajusin Simoncinin olevan oikeassa ja samalla aloin murehtia sairaiden poskionteloitteni vuoksi, miten saisin ruokasoodan infektoituneisiin kohtiin sinne. Simoncinihan kertoo sivuillaan www.cancerisafungus.com vaikutuksen olevan tehokkain, kun 5- tai 8,4-prosenttinen ruokasoodaliuos kohdistetaan suoraan kudokseen.
Eihän minulla onneksi ollut vielä syöpää, mutta tosi sairas olin, kuten aiemmista merkinnöistäni käy ilmi, ja ajattelin ruokasoodasta voivan olla apua.
*
Kirjoitin edellisen keskiviikon vastaisena yönä, mutten jaksanut kirjoittaa enempää. Väsymys vei voiton.
Minulla jäi tuossa kertomatta, että lauantaina 13.3. keksin, kuinka saada ruokasoodaliuos poskionteloihin. Mielessäni välähti, että voisin laittaa Sarvikuono-kannuun merisuolan sijasta ruokasoodaa ja huuhdella sillä nenääni!
Idean kypsyttyä otin konstin 19.3. käyttöön ja jo edellisenä päivänä 18.3. nautin ensimmäisen lasillisen ruokasoodavettä, joita kumpaakin olen käyttänyt siitä lähtien päivittäin ja jatkan kuuriani toistaiseksi niin kauan kuin on tarvetta.
*
Mitä sitten Tullio Simonciniin tulee, mietin pitkään, tilaanko hänen kirjansa "Cancer is a Fungus" tai en. Maksu on 39 euroa sisältäen postikulut.
Luettuani kuitenkin taas kaikesta siitä hylkimisestä, mitätöimisestä ja vaikenemisesta, jota Dr. T. Simoncini on saanut osakseen, päätin jo periaatteellisista syistä ostaa kirjan ja tukea kirjan kirjoittajaa.
Kaikki tiet johtavat Roomaan - ja johtavat sieltä myös takaisin, tiedän.
Ennen kuin menen nukkumaan, huuhtelen vielä nenäni haalealla ruokasoodavedellä. Laitan teelusikallisen ruokasoodaa (E500) Sarvikuono-kannun pohjalle ja päälle kaadan kiehuvaa vettä niin, että ruokasooda sulaa. Sitten annan veden jäähtyä sopivaksi ja lisään vaikka lämmintä vettä lisää joukkoon.
Yleensähän Sarvikuono-kannussa käytetään ripaus merisuolaa veden joukossa ja niin mekin olemme käyttäneet. Mutta päädyttyäni pitkän ja mutkittelevan polun kautta Dr. T. Simoncinin sivuille ja luettuani hänen käyttävän ruokasoodaa syövän parantamisessa, mielenkiintoni kohdistui ruokasoodaan ja Simoncinin väitteeseen, että syöpä on sieni...
Tullio Simoncini on jopa kirjoittanut kirjan "Cancer is a Fungus" eli syöpä on sieni suomeksi. Uppouduin katsomaan tuohon liittyviä videoita ja sivuja kasapäin, ja nuo asiat jäivät mieleni pohjalle kytemään.
*
Perjantain vastaisena yönä 11.3. neljän aikaan koin sitten oikein älynväläyksen seuraavien väitteiden yhdistyessä:
a) Hometalojen asukkailla on paljon syöpää.
b) Syöpä on sieni...
Kuin salama kirkkaalta taivaalta iski tuolloin päässäni, että totta kai hometalojen asukkailla on paljon syöpää, koska syöpä on sieni!
Tajusin Simoncinin olevan oikeassa ja samalla aloin murehtia sairaiden poskionteloitteni vuoksi, miten saisin ruokasoodan infektoituneisiin kohtiin sinne. Simoncinihan kertoo sivuillaan www.cancerisafungus.com vaikutuksen olevan tehokkain, kun 5- tai 8,4-prosenttinen ruokasoodaliuos kohdistetaan suoraan kudokseen.
Eihän minulla onneksi ollut vielä syöpää, mutta tosi sairas olin, kuten aiemmista merkinnöistäni käy ilmi, ja ajattelin ruokasoodasta voivan olla apua.
*
Kirjoitin edellisen keskiviikon vastaisena yönä, mutten jaksanut kirjoittaa enempää. Väsymys vei voiton.
Minulla jäi tuossa kertomatta, että lauantaina 13.3. keksin, kuinka saada ruokasoodaliuos poskionteloihin. Mielessäni välähti, että voisin laittaa Sarvikuono-kannuun merisuolan sijasta ruokasoodaa ja huuhdella sillä nenääni!
Idean kypsyttyä otin konstin 19.3. käyttöön ja jo edellisenä päivänä 18.3. nautin ensimmäisen lasillisen ruokasoodavettä, joita kumpaakin olen käyttänyt siitä lähtien päivittäin ja jatkan kuuriani toistaiseksi niin kauan kuin on tarvetta.
*
Mitä sitten Tullio Simonciniin tulee, mietin pitkään, tilaanko hänen kirjansa "Cancer is a Fungus" tai en. Maksu on 39 euroa sisältäen postikulut.
Luettuani kuitenkin taas kaikesta siitä hylkimisestä, mitätöimisestä ja vaikenemisesta, jota Dr. T. Simoncini on saanut osakseen, päätin jo periaatteellisista syistä ostaa kirjan ja tukea kirjan kirjoittajaa.
Kaikki tiet johtavat Roomaan - ja johtavat sieltä myös takaisin, tiedän.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Tilannekatsaus
Viime viikon keskiviikkona (17.3.) kävin neurologilla. Oloni oli tuolloin vielä tukala, tukalampi kuin nyt, ja viivyin lääkärin vastaanotolla lähes puolitoista tuntia, joka lienee ennätys. Mutta niin oli lääkärin kirjoittama laskukin mojova, 140 euroa, josta sai vain vähän Kelan alennusta ennen kuin se menisi kovaa vauhtia hupenevan vakuutukseni piikkiin.
Miten tuo lääkärikäynti sitten sujui? Ainoa hyvä puoli siinä oli mielestäni se, että neurologi ehdotti uuden magneettikuvauksen ottamista - olihan viime kerralla tutkittu vain poskiontelot. Muutoin olin pettynyt. Lääkäri otti kyllä oireeni vakavasti, mutta alkoi keskustelun lomassa kehitellä omia vaihtoehtoisia teorioitaan hometestien tuloksia odotellessa.
En ole koskaan ollut mikään päänsärkyihminen, päätäni ei ole särkenyt kuin joskus sairaana ollessani potiessani jotain, mutta ei terveenä koskaan. Olen täyttänyt juuri viisikymmentä ja ehkä se on jokin maaginen luku, sillä lääkäri alkoi höpöttää minulle migreenistä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä toki jos on migreeni, sitä pitää lääkitä... Migreenin estolääkkeeksi hän kirjoitti beetasalpaajaa ja itse migreenikohtauksiin kahtakin eri kolmiolääkettä, joista passaisi kokeilla sopivampaa.
- Nukuttuani yön yli olinkin seuraavana päivänä vihainen. Mieleeni tuli taikurinhattu, josta lääkärit vetivät diagnooseja kuin pupuja. Mutta koska lääkäri oli mielestäni aidon ja rehellisen tuntuinen, päätin nukkua vielä useampia öitä ennen kuin kirjoittaisin käynnistä mitään.
Hän oli jo netistä löytämäni kuvan perusteella miellyttävä ihminen ja sitä hän oli luonnossakin - mutta lääkäri on aina lääkäri ja jokin siinä haraa vastaan. Potilasta loukkaa se, että lääkäri on tietävinään muka paremmin, vaikkei tiedäkään. Jos hän vähättelee ja mitätöi, hän ei tiedä yhtään mitään siitä, mitä potilas käy lävitse.
*
Mutta jos tuo naislääkäri oli jo kuvan perusteella ystävällisen tuntuinen, samaa ei voinut sanoa radiologian ekspertistä ja ylilääkäristä, jonka olemusta niin ikään katselin etukäteen netistä. Mieshän oli kuin puhveli tai biisoni jo kokonsa puolesta - ja kun hän ei kaiken lisäksi katsonut edes kunnolla silmiin valmistautuessani tiistaina 23.3. magneettikuvaukseen, tuli tyly vaikutelma. Aivan kuin olisin ollut vain joku paketti tavaraa, joka menisi läpivalaisuun ja sillä sökö.
Kaiken lisäksi olin pettynyt itse kuvaukseen. Olin kysynyt neurologilta, voitaisiinko kuvauksessa käyttää myös varjoainetta, koska molemmat korvani olivat alkaneet soida, johon neurologi suostui, mutta unohti merkata asian lähetteeseen. Mainitessani sitten kuvaustilanteessa tuosta, viesti ei mennyt perille eikä mitään varjoainetta käytetty. Sainpahan vain uuden neljänsadan euron laskun syömään loppujakin vakuutuksestani.
Jouduin myöskin odottamaan lausuntoa enkä saanut cd-romppuakaan heti mukaani niin kuin edelliskerralla.
- Mitä lausunnossa sitten luki, selviää tästä: "Vasemman poskiontelon pohjalla on vähäistä tyynymäistä limakalvoturvotusta; varsinaisista retentiokystista ei mielestäni voida puhua. Muutoin paranasaalisinuksissa ei poikkeavaa esille." Myös varsinaisena löydöksenä luki: "Lievä takakuopan kortikaalinen väljyys, muutoin aivojen MK-löydös on normaali."
Noh, kyllähän minä tiedän, että vasemmassa poskiontelossa on jotain, koska tunnen sen koko ajan. Poski tuntuu erilaiselle kuin toinen poski; on paksu ja outo...
Mitä sitten takakuopan kortikaaliseen väljyyteen tulee, se ei ole mitään uutta minulle. Sama on ollut näkyvissä jo ensimmäisessä aivokuvauksessani, tietokonetomografiassa vuonna 2001, kun vuonna 2007 magneettikuvauksen yhteydessä neuroradiologi analysoi myös nuo vanhat kuvat. Tilanne ei ollut muuttunut vuodesta 2001 vuoteen 2007, jolloin kävin vasemman korvan puutumisen takia kuvauksessa, eikä muuta tullut esiin ja puutuminenkin oli lihasperäistä. Lisäksi, kun vuonna 2008 kävin uudestaan magneettikuvauksessa vasemman korvani alettua soida kovaäänisesti ehdittyämme asua homeasunnossa vasta puoli vuotta ja ollessani vielä koko homeongelmasta tietämätön, kuvani tarkasti sama lääkäri kuin nyt 23.3. eikä hän nähnyt mitään poikkeavaa missään.
Toki tiedän, mistä nuo takakuopan hieman väljät likvortilat johtuvat. Se oli se poliotalvena 1984-85 sairastamani luulotauti, joka on kaiken takana. Olin silloin niin järkyttävän sairas ja lääkärit pitivät minua vain luulosairaana. Sain kovan kuumeen ja vähän ajan kuluttua kuin aivojani olisi leikattu veitsellä. Myös lihakseni alkoivat pomppia ja kehoani nykiä ympäriinsä. Kuumetta kesti kuukauden ja päänsärkyä vuoden. Lihasnykinät jatkuvat edelleen ja olen tunnistanut itsessäni jo pidemmän aikaa postpolion oireita.
Koska olen elänyt oikeasti edellä kertomani läpi ja kärsin lihasnykinöistä ja heikotuksesta edelleen, olen pysynyt kokemastani uskollisena todistajana ja kertonut siitä muillekin. Korvan puutumisen yhteydessä vuonna 2007 kerroin sairastamastani taudista neurologian professorille, joka sanoi, että minulla on ollut tuolloin todennäköisesti virusmeningiitti eli aivokalvontulehdus, että aivokuumeesta en olisi selvinnyt. Kirjoittaessaan lähetettä tuohon vuoden 2007 aivojen magneettikuvaukseen hän laittoi saatesanoiksi: "Puutumista vas:lla korvan seudussa. 22 v aiemmin kuukauden kuume ja vuoden päänsärky. Aikana faskikulaatioita."
Mutta se poliotalvena 1984-85 sairastamani tauti oli niin raju, että se muutti aivoissani jotain. Aloin kärsiä hermovapinasta ja lihasnykinöistä, jotka jäivät pysyviksi. Kyllä ne muut syyt on suljettu pois, alkoholinkäyttö tms. Kun esimerkiksi tietokonetomografia otettiin 25.1.2001 sen takia, että olin lyönyt pääni, olin vasta vuodenvaihteessa lopettanut kuusi vuotta kestäneen absolutismini. Ei minulla ollut mitään kiirettä päättää absolutismiani, sillä se oli älyttömän helppoa, ja niinpä lopetinkin sen vasta vuosituhannen vaihduttua oikeasti vuoden 2000 päättyessä. Alkoholi ei voinut siis vaikuttaa vuoden 2001 kuviini, koska ennen kuuden vuoden absolutismianikin alkoholinkäyttöni oli vähäistä.
Vasta absolutismini jälkeen tutustuin punaviiniin, josta tuli rakkauteni, mutta nyt sekin on tauolla oluen lisäksi. Olen ollut mietojen alkoholijuomien suosija ja punaviininkin valitsin terveyssyistä. Toistaiseksi kuitenkin tämä alkoton kuuri jatkuu - ensi viikolla tulee jo kuukausi täyteen. Ja jos tämä oli ennen helppoa, niin se on nytkin. Pontimena tällä kertaa vain oli, etten halunnut antaa sieni-infektiolle enää alkoholia polttoaineeksi.
- Olen ollut älyttömän sairas, mutta voin jo paremmin. Olen kertonut blogissani joistain rohdoista, joita olen kokeillut oireisiini. Niiden lisäksi on tullut vielä jotain uutta ja tulee jatkossakin, sillä en jätä mitään yhden kortin varaan. Kerron kaikesta lisää ja myös tutkimustuloksista, joita olen saanut kasapäin. Välillä täytyy vain hengähtää, sillä tähän kirjoittamiseen menee todella paljon aikaa.
Miten tuo lääkärikäynti sitten sujui? Ainoa hyvä puoli siinä oli mielestäni se, että neurologi ehdotti uuden magneettikuvauksen ottamista - olihan viime kerralla tutkittu vain poskiontelot. Muutoin olin pettynyt. Lääkäri otti kyllä oireeni vakavasti, mutta alkoi keskustelun lomassa kehitellä omia vaihtoehtoisia teorioitaan hometestien tuloksia odotellessa.
En ole koskaan ollut mikään päänsärkyihminen, päätäni ei ole särkenyt kuin joskus sairaana ollessani potiessani jotain, mutta ei terveenä koskaan. Olen täyttänyt juuri viisikymmentä ja ehkä se on jokin maaginen luku, sillä lääkäri alkoi höpöttää minulle migreenistä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä toki jos on migreeni, sitä pitää lääkitä... Migreenin estolääkkeeksi hän kirjoitti beetasalpaajaa ja itse migreenikohtauksiin kahtakin eri kolmiolääkettä, joista passaisi kokeilla sopivampaa.
- Nukuttuani yön yli olinkin seuraavana päivänä vihainen. Mieleeni tuli taikurinhattu, josta lääkärit vetivät diagnooseja kuin pupuja. Mutta koska lääkäri oli mielestäni aidon ja rehellisen tuntuinen, päätin nukkua vielä useampia öitä ennen kuin kirjoittaisin käynnistä mitään.
Hän oli jo netistä löytämäni kuvan perusteella miellyttävä ihminen ja sitä hän oli luonnossakin - mutta lääkäri on aina lääkäri ja jokin siinä haraa vastaan. Potilasta loukkaa se, että lääkäri on tietävinään muka paremmin, vaikkei tiedäkään. Jos hän vähättelee ja mitätöi, hän ei tiedä yhtään mitään siitä, mitä potilas käy lävitse.
*
Mutta jos tuo naislääkäri oli jo kuvan perusteella ystävällisen tuntuinen, samaa ei voinut sanoa radiologian ekspertistä ja ylilääkäristä, jonka olemusta niin ikään katselin etukäteen netistä. Mieshän oli kuin puhveli tai biisoni jo kokonsa puolesta - ja kun hän ei kaiken lisäksi katsonut edes kunnolla silmiin valmistautuessani tiistaina 23.3. magneettikuvaukseen, tuli tyly vaikutelma. Aivan kuin olisin ollut vain joku paketti tavaraa, joka menisi läpivalaisuun ja sillä sökö.
Kaiken lisäksi olin pettynyt itse kuvaukseen. Olin kysynyt neurologilta, voitaisiinko kuvauksessa käyttää myös varjoainetta, koska molemmat korvani olivat alkaneet soida, johon neurologi suostui, mutta unohti merkata asian lähetteeseen. Mainitessani sitten kuvaustilanteessa tuosta, viesti ei mennyt perille eikä mitään varjoainetta käytetty. Sainpahan vain uuden neljänsadan euron laskun syömään loppujakin vakuutuksestani.
Jouduin myöskin odottamaan lausuntoa enkä saanut cd-romppuakaan heti mukaani niin kuin edelliskerralla.
- Mitä lausunnossa sitten luki, selviää tästä: "Vasemman poskiontelon pohjalla on vähäistä tyynymäistä limakalvoturvotusta; varsinaisista retentiokystista ei mielestäni voida puhua. Muutoin paranasaalisinuksissa ei poikkeavaa esille." Myös varsinaisena löydöksenä luki: "Lievä takakuopan kortikaalinen väljyys, muutoin aivojen MK-löydös on normaali."
Noh, kyllähän minä tiedän, että vasemmassa poskiontelossa on jotain, koska tunnen sen koko ajan. Poski tuntuu erilaiselle kuin toinen poski; on paksu ja outo...
Mitä sitten takakuopan kortikaaliseen väljyyteen tulee, se ei ole mitään uutta minulle. Sama on ollut näkyvissä jo ensimmäisessä aivokuvauksessani, tietokonetomografiassa vuonna 2001, kun vuonna 2007 magneettikuvauksen yhteydessä neuroradiologi analysoi myös nuo vanhat kuvat. Tilanne ei ollut muuttunut vuodesta 2001 vuoteen 2007, jolloin kävin vasemman korvan puutumisen takia kuvauksessa, eikä muuta tullut esiin ja puutuminenkin oli lihasperäistä. Lisäksi, kun vuonna 2008 kävin uudestaan magneettikuvauksessa vasemman korvani alettua soida kovaäänisesti ehdittyämme asua homeasunnossa vasta puoli vuotta ja ollessani vielä koko homeongelmasta tietämätön, kuvani tarkasti sama lääkäri kuin nyt 23.3. eikä hän nähnyt mitään poikkeavaa missään.
Toki tiedän, mistä nuo takakuopan hieman väljät likvortilat johtuvat. Se oli se poliotalvena 1984-85 sairastamani luulotauti, joka on kaiken takana. Olin silloin niin järkyttävän sairas ja lääkärit pitivät minua vain luulosairaana. Sain kovan kuumeen ja vähän ajan kuluttua kuin aivojani olisi leikattu veitsellä. Myös lihakseni alkoivat pomppia ja kehoani nykiä ympäriinsä. Kuumetta kesti kuukauden ja päänsärkyä vuoden. Lihasnykinät jatkuvat edelleen ja olen tunnistanut itsessäni jo pidemmän aikaa postpolion oireita.
Koska olen elänyt oikeasti edellä kertomani läpi ja kärsin lihasnykinöistä ja heikotuksesta edelleen, olen pysynyt kokemastani uskollisena todistajana ja kertonut siitä muillekin. Korvan puutumisen yhteydessä vuonna 2007 kerroin sairastamastani taudista neurologian professorille, joka sanoi, että minulla on ollut tuolloin todennäköisesti virusmeningiitti eli aivokalvontulehdus, että aivokuumeesta en olisi selvinnyt. Kirjoittaessaan lähetettä tuohon vuoden 2007 aivojen magneettikuvaukseen hän laittoi saatesanoiksi: "Puutumista vas:lla korvan seudussa. 22 v aiemmin kuukauden kuume ja vuoden päänsärky. Aikana faskikulaatioita."
Mutta se poliotalvena 1984-85 sairastamani tauti oli niin raju, että se muutti aivoissani jotain. Aloin kärsiä hermovapinasta ja lihasnykinöistä, jotka jäivät pysyviksi. Kyllä ne muut syyt on suljettu pois, alkoholinkäyttö tms. Kun esimerkiksi tietokonetomografia otettiin 25.1.2001 sen takia, että olin lyönyt pääni, olin vasta vuodenvaihteessa lopettanut kuusi vuotta kestäneen absolutismini. Ei minulla ollut mitään kiirettä päättää absolutismiani, sillä se oli älyttömän helppoa, ja niinpä lopetinkin sen vasta vuosituhannen vaihduttua oikeasti vuoden 2000 päättyessä. Alkoholi ei voinut siis vaikuttaa vuoden 2001 kuviini, koska ennen kuuden vuoden absolutismianikin alkoholinkäyttöni oli vähäistä.
Vasta absolutismini jälkeen tutustuin punaviiniin, josta tuli rakkauteni, mutta nyt sekin on tauolla oluen lisäksi. Olen ollut mietojen alkoholijuomien suosija ja punaviininkin valitsin terveyssyistä. Toistaiseksi kuitenkin tämä alkoton kuuri jatkuu - ensi viikolla tulee jo kuukausi täyteen. Ja jos tämä oli ennen helppoa, niin se on nytkin. Pontimena tällä kertaa vain oli, etten halunnut antaa sieni-infektiolle enää alkoholia polttoaineeksi.
- Olen ollut älyttömän sairas, mutta voin jo paremmin. Olen kertonut blogissani joistain rohdoista, joita olen kokeillut oireisiini. Niiden lisäksi on tullut vielä jotain uutta ja tulee jatkossakin, sillä en jätä mitään yhden kortin varaan. Kerron kaikesta lisää ja myös tutkimustuloksista, joita olen saanut kasapäin. Välillä täytyy vain hengähtää, sillä tähän kirjoittamiseen menee todella paljon aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)