Kärsimyksiä ja koettelemuksia

Kirjoitin edellä keskiviikkoaamuna: "No niin, kello on jo yli seitsemän ja olen oikolukenut alkuosan kirjoittamastani tekstistä. Otsaani yhä edelleen särkee, ei se ole mihinkään lakannut. Tuskinpa nukkumisesta tulee mitään."

Mitä sen jälkeen tapahtui?

- Valvoin yhdeksään ja ajattelin mennä vähäksi aikaa lepäämään.

Mielessäni kävi, että punaviinikin väsyttäisi, mutta onneksi pysyin lujana, sillä olin kuullut alkoholinkin olevan ruokaa sienelle, jota en halunnut enää ruokkia. Mutta vaikka olin valvonut yhdeksään, uni ei tullut jomottavan ja painavan otsan takia.

Muistin silloin kirjahyllyssä olevan pienen, valkoisen rukousliinan, jonka olin saanut joskus Kallion kirkosta. Keskellä liinaa on pieni ommeltu risti, ja noita liinoja oli kerran tarjolla Rukousystävien illassa seisoessamme esirukousjonossa alttarin edessä.

Otin sitten esiin sen pienen liinan ja laitoin otsani päälle. Olin täysin lopussa, mutta sain siitä liinasta jotain lohtua.

Huomasin nukahtaneeni hetkeksi herättyäni rukousliina yhä otsallani. Olin nukkunut korkeintaan tunnin pari ja herännyt tuntia ennen herätyskellon soittoa.

Olin kuunnellut yöllä Lauluja särkyneille -cd:n ainakin kolme kertaa läpi valvoessani hereillä sängyssä ja taisi se soida silloinkin, kun rukousliina oli otsallani. Kyseinen cd on oikea lohtu- ja voimalevyni enkä osaa edes laskea, kuinka monia kertoja olen kuunnellut sitä, satoja varmaan.

*

Mutta tuona keskiviikkopäivänä olin menossa lääkärille taas, ja olin yrittänyt valmistautua siihen huolellisesti. Olin ottanut mukaan kaikki tärkeät paperit ja kirjoittanut allakkaan ylös muistettavat asiat.

Olin kuitenkin aivan loppu ja annoin sen näkyä. Silmänaluset olivat mustana kuukauden valvomisesta ja annoin niin ollakin, en peittänyt mitään.

Hyvä kun jaksoin kävellä edes, mutta chilivoileipä antoi voimaa.

*

Perillä lääkäriasemalla astuin toisenlaiseen maailmaan. Kodikkaassa odotusaulassa soi hiljainen, hermoja lepuuttava musiikki. Sisustus oli pehmeää ja tuikun elävä tuli lämmitti mieltä.

Kun sairas ihminen pääsee sellaiseen paikkaan, ainakin sielu lepää ja minun sieluni lepäsi.

Olin käynyt edellisen kerran lääkäriasemalla lapseni kanssa hänen antibioottiallergioidensa takia saamassa niihin homeopaattista hoitoa ja siitä olin lääkäriaseman uudestaan muistanutkin. Olin hädissäni silloinkin ja yritin epätoivoisesti etsiä allergioihin jotain parannusta. Poikani sai kahta homeopaattista valmistetta, jonka jälkeen oli altistusaika Iho- ja allergiasairaalassa. Altistusta ei kuitenkaan tehty sovittuna ajankohtana, koska olin kertonut nautituista homeopaattisista valmisteista. Tarvittiin kahden viikon varoaika valmisteiden takia, joita perinteinen lääketiede pitää tehottomana. Surkuhupaisaa...

*

Lääkäri oli muuttunut viidessä vuodessa. Tukka oli harventunut ja niskaan tullut pieni ponnari.

Kyseinen lääkäri on siitä mielenkiintoinen tapaus, että sen lisäksi, että hän hallitsee homeopatian, hän on myös yleislääketieteen erikoislääkäri. Jos noin ei olisi, vakuutukseni ei edes korvaisi käyntiä.

Huomasin myös, että olin tullut oikeaan paikkaan. Olin kai niin hurja ja sairas näky, että lääkäri otti minut heti tosissaan.

- Ei mitään pienintäkään väittelyä eikä kiistelyä mistään, ei mitätöinnin mitätöintiä. Istuin vain helpotuksesta lyyhistyneenä tuolillani ja tuijotin allakkaa, että varmana muistaisin sanoa kaiken.

Lääkäri huomasi sen ja kaivoi jopa sormella nenäänsä miettiessään. Mutta käänsin päätäni juuri silloin ja hän yritti pudistaa huomaamattomasti lattialle sen, mitä nenästä löytyi. Olin kuitenkin niin sairas, että lääkäri olisi voinut kaivaa vaikka kaksin käsin nenäänsä enkä olisi sittenkään häipynyt vastaanotolta.

Olin vain helpottunut siitä, että sain toivomani tutkimukset ja sen lisäksi homeopaattista valmistetta Kalium Bichromicum D30:a. Asunnossamme tehdystä Biofacton hometestistä oli myös hyötyä, sillä sen mukaan lääkäri määritteli tarvittavat tutkimukset.

Sain myös luvan lopettaa antibiootin syönnin. Lääkäri antoi ymmärtää, että viisi päivää doksisykliiniä oli ihan riittävästi ottaen huomioon jo syömäni amoksisilliinikuurin, ja ilmaisi, että jos ei olekaan mitään bakteeria, ne kuurit ovat puoskarointia.

*

Lääkärikäynnin jälkeen hain vielä samana keskiviikkopäivänä luontaistuotekaupasta Candimin-oreganoöljyä, jonka olin lukenut olevan tosi tehokasta poskionteloinfektioissa. - Ja ihme kyllä, jaksoin poiketa vielä vanhassa homeasunnossamme tekemässä uuden oikeaoppisen hometestin. Tosin toinen asukas oli unohtanut koko jutun, joten meitä oli vain kaksi todistajaa. Mutta se sisäilma siellä oli täyttä myrkkyä, huomasin entistä selvemmin. Ilma oli hapetonta, paksua ja ummehtunutta.

Päästyäni viimein kotiin otin vielä samana iltana jo käyttämieni rohtojen, oleuropeiinin ja kapsaisiinin, lisäksi noita uusia rohtoja, Kali Bich D30:a ja oreganoöljyä, jota nautin pari tippaa kuuman veden joukossa ja höyryhengitettynä myös.

Torstaiaamuna heräsin sitten hirveään päänsärkyyn, jota jatkui pitkin päivää hellittäen vasta iltaa kohti. En antanut kuurissani silti periksi, vaan jatkoin koko helahoitoa edelleen ja halusin lisätä vain pökköä pesään taltuttaakseni sieni-infektion kokonaan.

Ryhdyttyäni tositoimiin sienellä alkoi olla erittäin kurjaa minussa. Ikävä kyllä jouduin samalla itsekin kärsimään. Olin päättänyt olla antamatta sienelle enää energiaa punaviinin ja oluen muodossakaan, joten joudun itsekin olemaan ilman alkoholia kokonaan. Tajuttuani, kuinka ratkaisevasta asiasta on kyse - siitä että koko elimistö puhaltaa yhteen hiileen dieetin avulla vihollisen nujertamiseksi - nikotteluani ei kestänyt kauan. Sitä paitsi edellisen kerran, kun olin alkoton, sitä kesti kuusi vuotta ja olisin voinut jatkaa sitä loputtomiin. Lopetin absolutismini vain terveyssyiden vuoksi ja nyt yhtä lailla terveyssyiden vuoksi minun oli laitettava lempijuomani, punaviini ja olut, tarpeeksi pitkälle tauolle.

*

Mitä lääkärin määräämiin tutkimuksiin tulee, ne on kaikki jo tehty, vaikkei se ollut yksinkertaista ollenkaan. Näki minkälaisessa takapajulassa sieni-infektioiden tutkimisessa Suomessa oikein eletään:

Ennen kuin säntäisin turhan takia mihinkään laboratorioon, päätin tarkistaa torstaina puhelimitse tilanteen.

Soitin ensiksi Diacoriin, jossa ihmeteltiin lääkärin määräämiä sienitestejä - nenäeritteen viljelyä ja homepölyvasta-aineiden tutkimista verestä! Toisen olisi ehkä jotenkuten saanut, muttei toista.

Seuraavaksi kyselin tilannetta Lääkärikeskus-yhtymästä, josta ilmeni, ettei asia ollut yksinkertainen sielläkään, mutta järjestettävissä oleva asia alihankintana jne.

Mutta koska olin menossa perjantaina nenän sivuonteloiden magneettikuvaukseen Terveystaloon, päätin tiedustella, saisiko samasta paikasta lääkärin määräämät laboratoriokokeetkin. Kaiken piti olla ok, ja piti tulla vain puoli tuntia ennen magneettikuvausta paikalle, niin testit saisi otettua.

Tein sitten työtä käskettyä perjantaina ja tarkistin vielä keski-ikäiseltä laborantilta, että tutkimukset onnistuisivat. Nainen tarkisti asian tietokoneelta ja ryhtyi toimiin tökäten ensiksi pumpulipuikon kumpaankin sieraimeeni nenäeritteen sieniviljelyä varten, jonka jälkeen hän otti minulta kaksi putkellista verta. Siinä vaiheessa kysäisin vielä, että tutkitaanhan verikokeesta sekä IgG- että IgE-vasta-aineet, jolloin nainen sanoi, että ei, että testissä tulee vain IgE-vasta-aineet. Kävi myös ilmi, ettei testi ollut ollenkaan se, minkä lääkäri määräsi, että laborantin yritelmässä olisi tutkittu vain neljää hometta lääkärin määräämän seitsemän sijasta. Ilmoitinkin, etten voi hyväksyä sitä, että oikeuteni on saada lääkärin määräämä testi, jolloin laborantti päätti jättää huomioimatta koko verikokeen. Laboratoriolähetteen taakse hän niittasi Kelan korvauslomakkeen, jonka esitäytetyissä henkilötiedoissa oli oman nimeni sijaan jonkun miehen nimi. Huomautettuani siitäkin laborantti tulosti uuden lomakkeen, jossa oli nyt nimeni, mutta vanha homeasunnon osoitteemme.

- Tuon jälkeen menin sitten magneettikuvaukseen, joka sujui hyvin, vaikka olikin karseaa olla semmoisessa naksuttavassa ja outoja ääniä pitävässä tuubissa, hirveä kehikko pään ympärillä. Tuloksia en saanut silti heti, vaikka kassalta saisikin kuvat sisältävän cd:n mukaan, kerrottiin.

Painuin siis kassalle ja aloin maksaa koko helahoitoa, kunnes tuli ongelmia taas. Kassavirkailija sanoi, että heidän täytyisi pitää alkuperäinen laboratoriolähete Kelaa varten. Ilmoitin, etteihän se käy, että tarvitsen itse alkuperäisen laboratoriolähetteen verikoetta varten, joka pitäisi mennä otattamaan toisessa lääkärikeskuksessa. Virkailija yritti esittää vielä, että hän antaisi oikeaksi todistetun jäljennöksen laboratoriolähetteestä minulle, mutta tyrmäsin senkin tajutessani, ettei se kelpaisi toisella lääkäriasemalla ja joutuisin vain vaikeuksiin. Niin ollen minulta oli otettu turhaan sieniviljely nenästä ja kaksi putkellista verta tuolla lääkäriasemalla, kun heillä ei ollutkaan tarjota molempia kokeita.

Reissu olikin niin rankka, että piti käydä välillä syömässä, että jaksoi lähteä vielä toiselle lääkäriasemalle Helsingin Lääkärikeskukseen, jossa laboratoriokokeet onnistuivat lopulta lääkärin määräyksen mukaisesti.