Kello käy

Aloittaessani tämän kirjoittamisen kello on puoli kuuden päälle. Ei siinä mitään, mutten ole saanut nukuttua yhtään. Luulisi, että kun menee puoli neljän maissa nukkumaan, olisi jo tarpeeksi väsynyt ja uni tulisi oitis - varsinkin jos on nukkunut jo kuukauden vain kolmen, neljän ja viiden tunnin pätkäunia. Mutta otsa valvottaa aina vaan, en saa sen takia unta.

Nyt yöllä, kun olisi pitänyt nukkua, raskaalle on tuntunut varsinkin alue oikean silmän yläpuolella kulmakarvan kohdalla. Se on elävää ja häiritsevää tunnetta, kuin olisi jotain ylimääräistä ja eloisaa siellä sisällä, joka vie nukkumisrauhan.

Jotain järkyttävää ja epänormaalia tämä on - mutta olenko saanut apua sitä hakiessani? Kummitätini ihmetteli, ettei otsaani ole katsottu edes ultraäänellä. Ei todellakaan, vaivojani ei ole otettu edes tosissaan.

Mutta näin ei voi jatkua, tästä ei tule enää yhtään mitään. Kokonainen kuukausi on mennyt lääkäreiltä pelkkään vetkutteluun.

*

Maanantaina kävin lääkäriasemalla varpaanvälin sieniviljelyssä. Lähete löytyi tällä kertaa ja tuloksia saa odottaa kuutisen viikkoa.

Varpaanvälin sieniviljelyyn siis pääsin, mutta kun otsastani olisi pitänyt tehdä sama juttu, ei yövalvomiseni painaneet yhtään.

Syön jo toista antibioottikuuria ja se on yhtä tyhjän kanssa. Mitään apua en ole siitä saanut, ja jos tämä onkin sieni-infektiota, antibiootti on vain pahentanut asiaa.

Kerroin kyllä epäilyni lääkäreille, mutta heillä ei ole mitään tietoa edes Mayo-klinikan tutkimuksesta vuodelta 1999, kun 96 prosentilla kroonisista sinuiittipotilaista löytyi nenäeritteestä sieni, eikä vain yksi sieni per potilas, vaan keskimäärin 2,7 erilaista sientä.

- Yritettyäni jopa ojentaa kyseisen tutkimuksen työterveyslääkärinä toimivalle yleislääkärille 17. helmikuuta yhdessä asunnostamme tehdyn hometutkimuksen kanssa hän kieltäytyi ottamasta niitä vedoten säilytysongelmiin! Mutta nehän olivat kopioita enkä pyytänyt säilyttämään niitä, vaan tutustumaan niihin.

Ja juuri sama lääkäri moralisoi sitä, ettemme olleet saaneet asuntoa muuton jälkeen vielä kuntoon ja siivottua kaikkia tavaroita. Sillä tavoin hän kautta rantain tunnusti homeongelman, vaikka moralisointi olikin julmaa ja tarpeetonta - niin kuin se aina on.

Ei hän voinut tietää, minkälainen syksymme oli, että juuri kun oli tarkoitus alkaa laittaa asuntoa kuntoon, voimat alkoivat mennä pojan koulun kanssa taistellessa. Flunssavirusten iskiessä pojalle alkoi tulla poissaoloja, joita homealtistus vielä lisäsi, ja tuohon saumaan alkoi opettajien kiusa. Ensimmäinen opettaja aloitti kiusan syys-lokakuun vaihteessa ja kieltäytyi merkitsemästä sairaspoissaoloja luvallisiksi poissaoloiksi ja käveli jopa yhden terveydenhoitajan todistuksen päältä. Sitä kiusaa kesti puolitoista kuukautta ja kun se loppui, toinen opettaja jatkoi siitä ja kieltäytyi hänkin merkitsemästä sairaspoissaoloja luvallisiksi poissaoloiksi ja käveli jopa kahden lääkärintodistuksen päältä. Tuo kiusa päättyi vasta kahden kuukauden kuluttua uhattuani oikeustoimilla. - Minulla kului kolme ja puoli kuukautta koulun kanssa taistellessa ja lukuisia sähköposteja lähetellessä, jonka jälkeen olin aivan loppu tammikuun puolessa välissä ja olin joutunut siirtämään minulle suunniteltua leikkaustakin. Samoin poikani opiskelumotivaatio kärsi pahasti ja hän alkoi kärsiä unettomuudesta aina kun olisi pitänyt mennä kouluun, jossa ei hänelle luokassa edes puhuttu. Lapseni joutuikin keskeyttämään lääkärintodistuksella opiskelunsa. Julminta oli, että kiusaaminen oli opettajien taholta täysin tietoista; he tiesivät homeongelmastamme ja kaikista vaikeuksista, mutta mitään armoa ei ollut, ei myötätuntoa eikä sääliä. Vasta kun aloin uhata oikeustoimilla yhä painokkaammin, merkinnät korjattiin; olihan minulla mustaa valkoisella kaikesta, opettajien suorittamasta kiusaamisesta, joka sekin on yhä edelleen tabu Suomessa.

Mutta jos meitä ei olisi kiusattu, jos syksyämme ei olisi pilattu, asunto olisi ollut jo jouluksi kunnossa ja minäkin olisin päässyt leikkaukseen saatuani valmiiksi remontin, jota ei voi toipuessaan tehdä. Mutta nyt kaikki siirtyi ja altistumisaika homeille jatkui voimien loputtua. Ilman kiusaa asunnon ilma olisi jo puhtaampaa ja tämäkin sairaus olisi voinut jäädä tulematta. Vaan niinhän se on, että lyötyjä lyödään aina rankimman päälle.

*

No niin, kello on jo yli seitsemän ja olen oikolukenut alkuosan kirjoittamastani tekstistä. Otsaani yhä edelleen särkee, ei se ole mihinkään lakannut. Tuskinpa nukkumisesta tulee mitään.

Aika jännää muuten, että seitsemän aikaan tunsin edesmenneen isäni läsnäolon. Ei sitä ole tapahtunut kuin silloin, kun hän kuusi vuotta sitten tippui katolta ja kävi hyvästelemässä - tunsin niin.

*

Eilen olin myös hammaslääkärillä eikä sieltä selvinnyt mitään, mikä vaikuttaisi oireisiini. Viisaudenhampaassa on pieni reikä ja ikenet vähän arat, siinä kaikki. Ei semmoinen aikaansaa tämmöisiä oireita. Nuorempana minulla oli suussa joskus montakin reikää yhtä aikaa eikä pää särkenyt yhtään. En ole muutenkaan mikään päänsärkyihminen, päätäni ei särje normaalisti ollenkaan.

Mutta turha selitellä mitään... Onpa vaan asiat huonosti nyt, kun oikeaa hoitoa ja tutkimuksia ei ala tulla. Olen jo rukoillut, että saisin tänään apua lääkäriltä, jolla on myös homeopaatin koulutus.