"Pompoti-pompom"

"Huomenna, kun otan viimeisen antibiootin, ja toinen lääkäri soittaa, on tiukka puhelu taas tulossa. Jo riittää pelleily ja vetkuttelu!"

Kirjoitin noin 23.2.2010, muttei seuraavana päivänä mitään tiukkaa puhelua tullut. Olin juuri koneeni ääressä kirjoittamassa pitkää kirjettä ja uponneena aivan siihen, kun lääkäri soitti. Kerroin kyllä heti puhelun alkuun, että otsa ja ohimot jomottelivat yhä, että nukuin pätkäunia edelleenkin. Halusin sanoa sen, ettei lääkäri vain pääsisi sanomaan, että kaikki on muka ok. Lääkäri kertoikin sitten, että nenäviljelystä oli löytynyt stafylokokkia ja ettei amoksisilliini ollut ehkä tarpeeksi tehokas, jonka takia sanoi kirjoittavansa uuden kymmenen päivän antibioottikuurin.

Se koko lyhyt puhelu oli siinä enkä sanonut mitään, mitä olisi pitänyt sanoa. Annoin kuin uhrikaritsa heti periksi. Olin täysin uupunut jankkaamaan homeoireista mitään tietämättömien lääkäreiden kanssa, olenhan potenut niitä jo vuodesta 2008 lähtien, ja kokemuksia lääkärikäynneistä riittää.

Asiat eivät vain mene puhumalla perille, olen kai tajunnut ja siksi luovutin - mutta vain hetkeksi, sillä heti perään kirjoitin lääkärille lyhyen kirjeen, johon kirjoitin ne asiat, jotka puhelimessa olisi pitänyt sanoa.

Otin sitten kirjeeni mukaan ja menin lääkäriasemalle uutta reseptiäni hakemaan. Reseptiä ei löytynyt kuitenkaan mistään, vaikka sen olisi pitänyt olla siellä. Sain palata tyhjin toimin kotiin, vaikka kirjeen onnistuinkin jättämään.

*

Seuraavana aamuna lääkäri soitti. Hän pahoitteli, että resepti oli jäänyt väärään pinoon ja otti puheeksi kirjeessäni olleet asiat. Pyysin esimerkiksi lähetettä sieniviljelyyn varpaanvälistä, jota laskin poteneeni kahdeksan vuotta kaikki konstit kokeilleena. Vastaanotolla olin näyttänyt lääkärille varpaanväliä ja hän kysyi, oliko siitä tehty viljelyä. Vastattuani, että ei, ei hän itsekään lähetettä kirjoittanut, vaikka mukanani oli reseptit, joiden mukaan olin potenut vaivaa jo vuodesta 2003 lähtien ja yrittänyt koko tämän ajan saada kirvelevää varpaanväliä kuntoon. Varpaanvälissä käytettävää Tubinette-putkiharsoakin olen käyttänyt näköjään jo vuodesta 2004 lähtien ja kaiken maailman puutereita ja rasvoja saamatta mitään apua. Muttei se ehkä ollut lääkärin mielestä tarpeeksi suuri haitta, kun hän ei oma-aloitteisesti kirjoittanut lähetettä sieniviljelyyn istuessani jo hänen vastaanotollaan. Kuinka uupunut kaikkien kroonisten sairauksien hoitamiseen voi olla, sitä ei kai nuo ammatinharjoittajat sitten tajua.

Onneksi olinkin keksinyt uuden konstin: kirjoittamisen, jossa siinäkin täytyy olla tarkkana. Kirjettä ei voi viedä mukanaan vastaanotolle, sillä silloin lääkäri ei joutaisi paneutumaan siihen rauhassa, vaan se täytyisi toimittaa jo ennen vastaanotolle menoa tai sen jälkeen. Keksin näille kirjeille jo oivan nimenkin: myllykirjeet. Niissä voisi kirjoittaa kaiken, mikä on jäänyt vaivaamaan ja ottamaan nuppiin.

Omassa myllykirjeessäni otin esiin toisenkin asian, eli kaipaisin myös lähetettä homeoireiden kunnollista tutkimista varten, josta siitäkin lääkäri alkoi puhelimessa puhua. Hän sanoi, että mikäli antibioottikuuri ei auttaisi, voisin kääntyä iho- ja allergialääkärin puoleen. Vaikenin siinä vaiheessa, sillä en viitsinyt kertoa uudesta ajasta lääkärille, jolla on myös homeopaatin koulutus.

*

Mentyäni sitten lääkäriasemalle sieniviljelyä varten, lähetettä siihen ei löytynyt, mutta tällä kertaa löytyi resepti antibioottia varten.

- Jostain syystä on sellainen olo kuin, että "pompoti-pompom" pompotellaan.