"Sairas vääns"

Elämme torstaita.

Menin yöllä yhden maissa nukkumaan ja heräsin neljän tienoilla.

Tätä on jatkunut nyt pari viikkoa, yhtä kauan kuin otsani on oireillut.

*

Tiistaina minulla oli aika Homesairaudet-palstalla suositellulle korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärille. Aikaa tilatessani oloni oli tukala ja piti oikein ajatella, että jaksaisi vastaanottoon asti.

Mitä lähemmäs vastaanottoaika tuli, sitä skeptisemmäksi tulin. Mielessäni kävi, että voisin peruuttaa ajan, olinhan ehtinyt varata ajan jo toisellekin lääkärille.

Järkeilin kuitenkin niin, että peruuttaisin toisen ajan vasta sitten, jos saisin avun tältä suositellulta lääkäriltä.

*

Kun yhdeksännen päivän vastaanottoaika sitten koitti, kohtasin kohteliaan ja ystävällisen mieslääkärin. Hän oli todella mukava ja ihan ok, vaikka en minä mitään apua saanut.

Jo siinä lähti menemään pieleen, että näytin hänelle kopiopaperivedoksen viikon takaisesta kuutamokuvasta. Siitä viikon takaisesta röntgenkuvasta lääkäri sitten päätteli, ettei otsassani ollut mitään...

*

Puolet vastaanottoajasta lääkäri naputteli tietokoneelle tekstiä. Parilla sormella hän iski näppäimistöään sen verran hanakasti, että kulumat olivat odotettavissa, ajattelin.

Odotellessani kirjoituksen valmistumista ei passannut olla muuta kuin hiljaa. Kirjoittaminen oli tärkeämpää kuin potilaan tilanteesta keskusteleminen.

- Jo aiemmin olin törmännyt vastaavaan. Kerran yksi sydänlääkäri kirjoitti juttuaan niin pitkään, että ajattelin hänen väsäävän jo romaania. En saanut häneltä edes lähetettä kahden vuorokauden Holteriin, vaikka pyysin nimenomaan sitä. Vasta monta kertaa pyydettyäni hän kirjoitti Holterin, mutta vain vuorokauden mittaisena. - Sitkeänä en antanut periksi, vaan sain kuin sainkin lähetteen kahden vuorokauden Holteriin saman lääkäriaseman toiselta lääkäriltä, jota en ollut koskaan nähnytkään. Lääkärit voivat olla niin erilaiset: siinä missä toinen uskoo potilaan oireisiin, toinen on tietävinään paremmin...

Ja kun aikanaan sain tulokset siitä kahden vuorokauden Holterista, eikös vain juuri sen toisen vuorokauden aikana tullut esiin takykardia, jota ei aiemmissa vuorokauden mittaisissa Holtereissa ollut ilmennyt.

Asiakas oli siis taas oikeassa - kuten aina. Ei savua ilman tulta; ei oireita ilman syytä.

*

Vaan sen pituinen se, se yhdeksännen päivän lääkärikäynti - ja sain tulla Tapiolan "sightseeingiltä" tyhjin käsin kotiin. Mukana oli kyllä printti lääkärin kirjoittamasta tekstistä, jonka ajattelin repiä heti kappaleiksi.

- Mutta lykkäsin sitä, vaikka kopioprintin tammikuun 30. päivän kuutamokuvasta revinkin, ettei kukaan kiusaisi sillä minua enää.

Otsani ei ole vieläkään ok... Nukuin viime yönäkin vain kolme neljä tuntia.