torstai 18. helmikuuta 2010

Itsehoitoa ja hortoiluja

Tämä syntyi keskiviikon vastaisena aamuyönä:


Yötöiksi meni taas itsensä hoitaminen, johon saa jo homeongelman takia varata aikaa. Sarvikuono-kannuun pitää laitella vedet ja suola, mennä lavuaarin äärelle ja huuhtoa ja niistää kumpaakin sierainta. Sen jälkeen on sitten höyryhengityksen vuoro - niin olen pähkäillyt. Ensiksi kannattaa huuhtoa pöpöt nenästä pois ja vasta sen päälle hengittää höyryä, jonka mukana hyväätekevä oliivinlehtiuutos kulkeutuu hengitysteiden sopukoihin.

Kulunut päivä oli kyllä aika karsea. Olin kerta kaikkiaan loppu ja paras asento oli makuuasento. Onneksi sain illemmalla vähän unta, jonka jälkeen olo oli karsea edelleen.

Jossain vaiheessa sitten sisuunnuin ja ajattelin sängyssä, että hyvä on; jos kerran lääkärit eivät auta minua, onhan minulla omiakin lääkkeitä vaikka kuinka paljon.

Menin lääkekaapille ja aloin lappaa lääkepakkauksia. Pengoin muualtakin lääkkeitä ja toin kaikki tietokoneeni viereen tutkiakseni niitä vähän tarkemmin.

Googletin lääkkeiden ja lääkeaineiden nimiä päätelläkseni, mikä tai mitkä sopisivat vaivaani parhaiten.

Aloitin flukonatsolista, jota minulla on kolme kapselia. - Hmm... Ei tehoa kaikkiin sieniin, mutta muutoin melko hyvä ja tuttu minulle. Pidentää kuitenkin QT-aikaa, joten ei kannata kovin heikkona hetkenä ottaa.

Muut antibiootit seuraavaksi sitten, ja niitähän riitti... Erytromysiini oli jo vanhentunutta, vaikka voisihan sitäkin hätätilanteessa käyttää.

Vaan entä nää muut... Siprofloksasiini? Jaa, että rytmihäiriöistä pitäisi kertoa lääkärille. - No ei ole lääkäriä, jolle kertoisi. Tohtorit ovat tänä päivänä kiinnostuneita aivan muista asioista kuin potilaiden oikeiden oireiden hoitamisesta.

- Kas, kas. Kefaleksiinia on parikin avaamatonta pakettia... Näyttäisi olevan aika hyvä antibiootti, vaan mites tuon teho on poskiontelontulehdukseen... Hmm... Infektiofoorumin taulukosta selviää yhtä ja toista, mutta eihän tuokaan tehoa sieneen, jos tämä sitä on.

Entäs nää kipulääkkeet sitten, näitäkin on aika kasa.

Aloitin diklofenaakista, jota olen käyttänyt joskus ja josta olen pitänyt. Vaan hei mitäs tää on, pitää olla erityisen varovainen, jos on sydänvaivoja. Lisääntynyt sydäninfarktin tai aivohalvauksen riski. En ole tiennytkään...

Mitäs sitten... Ibuprofeeni - se on varmaan hyvää. Häh? Tuplaa sydänkohtausriskin... Ei helvetto.

Onhan siellä lääkekaapissa vielä Panacodia, muistan. Siihenkin voisi turvautua, mutta se on kolmiolääke ja aika paljon rajoituksia siinäkin...

Parasetamolia on lääkekaapissa vielä erikseenkin, näen jälkikäteen.

Vien kuitenkin pettyneenä kaikki lääkkeet takaisin paikoilleen lukuun ottamatta ibuprofeenia, jonka vien sängyn viereen, jossa jo asetyylisalisyylihappokin on.

Olen pettynyt.



Tuon stoorin jälkeen simahdin. En jaksanut kirjoittaa enää, että olin keksinyt taistelussa homeongelmaa vastaan myös osterivinokkaan, joka vahvistaa vastustuskykyä ja epiteelikerrosta.

Olen saanut ajettua osterivinokaspuristeilla kantapäästäni ison syylän pois, joten tiedän, että se toimii oikeasti. Tuore osterivinokas näyttäisi olevan vielä tehokkaampi, joku kirjoitti sellaisesta kokemuksesta netissä.