Olemme jonottaneet vajaat kaksi ja puoli kuukautta vuokralääkärille pääsyä. Terveysasemallamme ei ole enää omia lääkäreitä, tilanne on katastrofaalinen ja hullunkurinen. Sama kuin jos suutarissa ei olisi suutaria, kampaamossa kampaajaa tai kaupassa myyjää. Ostettu vuokralääkärisysteemi paikkaa täyttämättömiä lääkärinvirkoja.
Astumme sitten poikani kanssa rappuset ylös ja menemme aulaan odottamaan. Kävelemme käytävää pitkin huoneen ohi, jossa meillä on peräkkäiset ajat. Ovenraosta näen tanakan miehen, joka on oleva lääkärimme.
Pääsemme heti kohta sisälle ja siitä se alkaa: vähättely, mitätöinti ja päältäkävely, jota pelkäsin jo odottaakin.
Ihoni tuntuu kauttaaltaan epämiellyttävälle vastenmielisyyden ja tuskanhien noustua pintaan. Aivan kuin se olisi kihelmöinyt joka paikasta.
*
Olisin halunnut olla muualla, mutta olin nyt täällä ja täällä haisi Almighty, kaikkitietävyys. Ja jos muillakin lääkäreillä kaikkitietävyys pöllähti enemmän tai vähemmän, täällä ei muuta hajua ollutkaan. Almighty täytti huoneilman kauttaaltaan niin, että ilma oli sakeana sitä.
Fyysisesti lääkäri oli sitä sorttia, joka ei ilmeisesti ollut harrastanut mitään fyysistä koskaan - niin tasaisesti oli ihrakerros levinnyt ympäri kehoa kasvoihin asti, joiden keskipisteenä oli hyvin pienet silmät, joilla hän tuijotti meitä. Tuo yhdistettynä Almightyyn, joka oli oikeastaan täydellistä typeryyttä ja tietämättömyyttä homesairaudesta, sai minut tuntemaan aivan kuin olisin katsonut saparohäntää suoraan silmiin, ettei hän tiennyt näistä asioista sen enempää kuin nelijalkainen toverikaan.
*
Tuskanhikeni vain syveni yrittäessäni selittää lääkärille oireitani. Olin printannut mukaan papereita, joista näkyi tähän mennessä tehtyjä tutkimuksia.
Katsoessaan lausuntoja magneettikuvauksistani lääkäri sanoi, että "oikein magneettikuvia on otettu"... Hän sanoi tuon äänensävyllä, josta tajusin sellaisen olevan terveyskeskuksessa jotain ihmeellistä, etteivät ihmiset yleensä pääse noihin tutkimuksiin. Muistin, kuinka en itsekään ollut päässyt kuulotutkimukseen tai Holteriin, jotka sain sitten teetättää yksityisellä puolella sairaskuluvakuutuksestani. Vastenmielisyyteni vain kasvoi muistaessani kaikki ikävät asiat.
Vuokralääkäri myös vähätteli poskiontelo-oireitani ja lausunnoissa mainittua limakalvoturvotusta. Varmasti se näyttikin papereissa mitättömältä ja vähäiseltä, jos ei tarvinnut kärsiä kroonisista oireista ja vähän väliä toistuvista päänsäryistä.
*
Tapahtui kuitenkin se ihme, että ensimmäistä kertaa koko tammikuun lopusta alkaneessa vaivassa lääkäri sanoi katsovansa poskionteloa ultraäänellä ja lähti hakemaan kannettavaa laitetta. Totuuden paikka olisi nyt, olinko valittanut vain turhasta, vaikka tiesin ja tunsin, että se oli siellä edelleen, vasemmalla poskiontelossa.
Ei sitä voinut olla tuntematta - ja lääkäri näki sen myös ultralla.
Oli löydös ja oire, mutta vähättely vaan jatkui. Jos olisin ollut nuorempi ja mikäli en olisi joutunut olemaan näiden Almightien kanssa niin paljon tekemisissä, olisin antanut kävellä päältäni ja juttu olisi jäänyt siihen.
Lääkäri alkoi myös tivata, olenko käyttänyt kortisonia ja limakalvoja kuivattavia lääkkeitä, jolloin tuskani vain syveni entisestään. En voinut sanoa, ettei kortisonia pitäisi käyttää sieni-infektioissa, vaikka siitähän kenkä puristi. Keuhkonikin olivat alkaneet toipua siirryttyäni luontaisrohtoihin.
*
Tiesin näyttäväni lääkärille punaista vaatetta mainitessani sanan "luontaisrohdot", mutta olin urhea ja viittasin vain ylimalkaisesti niihin mainiten ainoastaan höyryhengityksen. Muuta en kertonut ja jos olisin alkanutkin, koko vastaanottoaika olisi mennyt luennoimiseen eikä lääkäri olisi uskonut mitään.
Mutta yhä hän vain jatkoi hiillostamistani ja kysyi, mitä lääkkeitä olen vaivaani käyttänyt. Sanoin, että minulla on kotona niin paljon lääkkeitä, etten muista tarkkaan. Muistin Nasonexin, jonka olin tainnut hakea apteekistakin... Lääkäri ei vaan antanut periksi ja kysyi, olenko käyttänyt Nasonexia. Kiemurtelin kuin mato koukussa, sillä minulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, että olisin käyttänyt Nasonexia tai missä se oli ylipäätään. "Et siis ole käyttänyt Nasonexia", lääkäri sanoi, johon en voinut muuta kuin vastata, että ee-en...
Lääkäri voitti tuon erän, ja sisuni alkoi nousta pintaan. Aloin ladella hänelle litaniaani siitä, että jo vuonna 1999 Mayo-klinikan tutkimuksessa todettiin 96 prosentin kroonisista rinosinuiittipotilaista kärsivän sieni-infektiosta ja että tutkimus on vahvistettu myös ENTissä Itävallassa. Ja koska olin jo hiiltynyt, kysyin lääkäriltä, onko hän lukenut tuosta Mayo-klinikan tutkimuksesta? Olin vuorostani niskan päällä ja lääkäri joutui vastaamaan: "Ee-en..."
*
Seuraavaksi on sitten vuorossa poikani oirehtiminen samasta ongelmasta, ja lääkäri jatkaa jo tutuksi tulleella vähättelylinjallaan. Jälkikasvu kuvaa omia oireitaan, muttei se vakuuta lääkäriä. Jos en olisi paikalla, hänenkin oireidensa päältä käveltäisiin. Joudunkin kertomaan kaikista ongelmista, joita homealtistus on tuonut tullessaan, opettajien kiusasta, kun he eivät ole uskoneet toisen olleen oikeasti sairas jne.
Mutta Almighty mitätöi kaikkea. Se, että toisen sierain on ollut homeasunnosta lähtien tukossa, ei ole mikään ongelma hänelle. Kerrottaessa myös pienestä lämpöilystä, jota on ollut iltaisin, lääkäri alkaa rusikoida sitäkin. Hän saa sen näyttämään naurettavalta kysymällä lämpöilyn määrää, onko se 37 tai 38 astetta. - Ei, se on vaan sellaista lämpöilyä, jonka tunnen äitinä halatessani, yritän selventää.
Tuon jälkeen lääkäri alkaa tutkia poikaani ja kesken tutkimisensa hän virkkaa tälle: "Missä vaiheessa olet ajatellut muuttaa omaan asuntoon?" Luen vieressä papereitani ja lapseni yrittää selittää lääkärille jotain. En kommentoi sanoja millään lailla, vaikka tiedänkin ne törkeiksi ja asiattomiksi tutkimustilanteen kannalta. Toinen on täyttänyt juuri kahdeksantoista ja kaikkien vaikeuksien keskellä pitäisi luopua vielä kodin suomasta turvasta...
Vastaanottoaika alkaa kuitenkin lähetä loppuaan ja olemme pääsemässä jonkinlaiseen yksimielisyyteen jatkosta. Ja vaikka minulla on oirehtinut myös keuhkot, ne täytyy jättää sivuun, koska korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla raja menee noin kaulassa, vuokralääkäri sanoo tiedustellessani, voisiko siellä tutkia myös keuhkoja.
Olen jo aiemmin viljellyt mustaa huumoria siitä, ettei "pikkuvarpaan vaivasta voi mennä valittamaan isonvarpaan lääkärille"... Jokaisella vaivalla on oma lääkärinsä niin, että koko systeemi on pirstaloitunut eikä ihmistä hoideta enää kokonaisuutena.
*
Päästyämme torstaina vastaanotolta pois olimme kummatkin väsyneet ja pahoilla mielin. Poika purkaa pahaa mieltänsä minuun ja mainitessani siitä hän tokaisee, keneen muuhunkaan purkaisi...
Vaan minun täytyy kestää kaikki, tosin onneksi on tämä kirjoittaminen, johon voin purkaa itseäni. Huhtikuussakin aamusivuja kertyi taas 107 liuskaa ja sinne nämäkin kärsimykset raapustettiin pois kiusaamasta ja kuleksimasta.
tiistai 4. toukokuuta 2010
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Ruokasoodaa ja höyryhengitystä
Tämän blogin päivittäminen on jäänyt, mutta nyt paikkaan asiaa.
Minun piti kirjoittaa vielä ruokasoodastakin jotain, joka on nyt numero ykkönen koko sieni-infektion vastaisessa taistelussani.
Juon joka päivä vettä, jossa on teelusikallinen ruokasoodaa, pari kolme lasillista päivässä.
Olen jatkanut tätä nyt reilun kuukauden ja pH-arvoni on kohonnut ihanteelliseen kahdeksaan.
*
Tutkin pH-arvoa ensin Pascoen emäsjauheeseen kuuluvilla testiliuskoilla, jotka näyttävät pH-arvon kahdeksaan asti, mutta sitten löysin Yliopiston apteekista Merckin Universal indicatorin, jossa on sata liuskaa paketissa ja jolla voi mitata pH-arvon nollasta 14:ään kaikista nesteistä.
Se, että pH-arvoni on nyt kahdeksan, tuntuu oikein hyvältä. Vointini on kokonaan toinen kuin se oli vielä otsan ja ohimoiden särkiessä niin, etten pystynyt kunnolla edes nukkumaan.
Olen kuitenkin riippuvainen kaikista näistä luontaishoidoistani, joita olen alkanut käyttää. Jos pidän vähänkin taukoa niissä, takapakkia tulee heti.
*
Parhaimmaksi hengitysteiden hoidossa on osoittautunut höyryhengitys, jota teen pikana sekä pidemmän kaavan mukaan:
1) Pikahoitooni kuuluu Candimin-oreganoöljyä, Vogelin Bronchosania, jossa on tehokasta timjaminversouutetta, Karmoliittamunkin yrttitippoja ja Echinacea-auringonhattu-uutetta, joita laitan kaikkia kupin pohjalle ja kaadan kiehuvaa vettä päälle. Höyryhengittelen seosta niin kauan kuin se on kuumaa ja juon sen lopuksi. Otan tuota noin kaksi kertaa vuorokaudessa, ja se on osoittautunut jo tehokkaammaksi kuin pelkkä Candimin-oreganoöljy.
2) Työläämpään, mutta sitäkin tehokkaampaan höyryhengitykseeni kuuluu Sinus Doctorilta tilaamani kaneli-, timjami- ja neilikkaöljyt, joita olen tehostanut vielä pelargonia- eli geraniumöljyllä. (Ainakin timjami- ja pelargoniaöljyä saa luontaistuotekaupoista ja kaneli- ja neilikkaöljyä varmaan nettikaupoistakin.) Laitan niitä kuuman veden joukkoon kasvosaunalaitteeseen ja höyryhengitän perusteellisesti. Suljen vuorotellen kummankin sieraimeni saadakseni höyryn kunnolla poskionteloihini ja pidätän hengitystä tehostaakseni vaikutusta. Samoin hengitän höyryä syvälle keuhkoihini ja annan sen vaikuttaa pidättämällä hengitystäni. Hengitettävä eteerinen öljy on erittäin vahvaa ja kirvelee ja polttelee pitkin hengitysteitä. Muttei jos se olisi noin vahvaa, ei sillä olisi mitään vaikutustakaan.
Pystyn kaikilla näillä hoidoillani pitämään oireeni kurissa niin, etten tarvitse kortisonia ja salbumatolia enää. Mitään en inhonnutkaan niin kuin kortisonin jälkeen suun huuhtelemista, josta olen päässyt eroon.
*
Muistakaa muuten, jos ostatte kaupasta ruokasoodaa, että katsotte tarkkaan, että siinä lukee vain E500. Itse ostin vähän aikaa sitten vahingossa leivinjauhetta ison putelin eikä se ole ollenkaan sama eri aineiden sekoituksineen.
Olen ollut ruokasoodasta niin kiinnostunut, että tilasin netistä e-kirjankin "Sodium Bicarbonate - Rich Man's Poor Man's Cancer Treatment", jonka on kirjoittanut Mark Sircus ja joka on todella silmiä avaava, ihan konkreettisesti. Linkki kirjaan: http://www.winningcancer.com/sodium/about-the-book/
Ja onhan minulla tätä nykyä myös kirja "Ruokasoodan ihmeet", jossa on monia hyviä käytännön ohjeita.
Minun piti kirjoittaa vielä ruokasoodastakin jotain, joka on nyt numero ykkönen koko sieni-infektion vastaisessa taistelussani.
Juon joka päivä vettä, jossa on teelusikallinen ruokasoodaa, pari kolme lasillista päivässä.
Olen jatkanut tätä nyt reilun kuukauden ja pH-arvoni on kohonnut ihanteelliseen kahdeksaan.
*
Tutkin pH-arvoa ensin Pascoen emäsjauheeseen kuuluvilla testiliuskoilla, jotka näyttävät pH-arvon kahdeksaan asti, mutta sitten löysin Yliopiston apteekista Merckin Universal indicatorin, jossa on sata liuskaa paketissa ja jolla voi mitata pH-arvon nollasta 14:ään kaikista nesteistä.
Se, että pH-arvoni on nyt kahdeksan, tuntuu oikein hyvältä. Vointini on kokonaan toinen kuin se oli vielä otsan ja ohimoiden särkiessä niin, etten pystynyt kunnolla edes nukkumaan.
Olen kuitenkin riippuvainen kaikista näistä luontaishoidoistani, joita olen alkanut käyttää. Jos pidän vähänkin taukoa niissä, takapakkia tulee heti.
*
Parhaimmaksi hengitysteiden hoidossa on osoittautunut höyryhengitys, jota teen pikana sekä pidemmän kaavan mukaan:
1) Pikahoitooni kuuluu Candimin-oreganoöljyä, Vogelin Bronchosania, jossa on tehokasta timjaminversouutetta, Karmoliittamunkin yrttitippoja ja Echinacea-auringonhattu-uutetta, joita laitan kaikkia kupin pohjalle ja kaadan kiehuvaa vettä päälle. Höyryhengittelen seosta niin kauan kuin se on kuumaa ja juon sen lopuksi. Otan tuota noin kaksi kertaa vuorokaudessa, ja se on osoittautunut jo tehokkaammaksi kuin pelkkä Candimin-oreganoöljy.
2) Työläämpään, mutta sitäkin tehokkaampaan höyryhengitykseeni kuuluu Sinus Doctorilta tilaamani kaneli-, timjami- ja neilikkaöljyt, joita olen tehostanut vielä pelargonia- eli geraniumöljyllä. (Ainakin timjami- ja pelargoniaöljyä saa luontaistuotekaupoista ja kaneli- ja neilikkaöljyä varmaan nettikaupoistakin.) Laitan niitä kuuman veden joukkoon kasvosaunalaitteeseen ja höyryhengitän perusteellisesti. Suljen vuorotellen kummankin sieraimeni saadakseni höyryn kunnolla poskionteloihini ja pidätän hengitystä tehostaakseni vaikutusta. Samoin hengitän höyryä syvälle keuhkoihini ja annan sen vaikuttaa pidättämällä hengitystäni. Hengitettävä eteerinen öljy on erittäin vahvaa ja kirvelee ja polttelee pitkin hengitysteitä. Muttei jos se olisi noin vahvaa, ei sillä olisi mitään vaikutustakaan.
Pystyn kaikilla näillä hoidoillani pitämään oireeni kurissa niin, etten tarvitse kortisonia ja salbumatolia enää. Mitään en inhonnutkaan niin kuin kortisonin jälkeen suun huuhtelemista, josta olen päässyt eroon.
*
Muistakaa muuten, jos ostatte kaupasta ruokasoodaa, että katsotte tarkkaan, että siinä lukee vain E500. Itse ostin vähän aikaa sitten vahingossa leivinjauhetta ison putelin eikä se ole ollenkaan sama eri aineiden sekoituksineen.
Olen ollut ruokasoodasta niin kiinnostunut, että tilasin netistä e-kirjankin "Sodium Bicarbonate - Rich Man's Poor Man's Cancer Treatment", jonka on kirjoittanut Mark Sircus ja joka on todella silmiä avaava, ihan konkreettisesti. Linkki kirjaan: http://www.winningcancer.com/sodium/about-the-book/
Ja onhan minulla tätä nykyä myös kirja "Ruokasoodan ihmeet", jossa on monia hyviä käytännön ohjeita.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Kaikki tiet johtavat Roomaan
Laitoin äsken teetä ja ruokasoodavettä. Tee on lämmintä ja ruokasoodavesi raikasta ja kylmää.
Ennen kuin menen nukkumaan, huuhtelen vielä nenäni haalealla ruokasoodavedellä. Laitan teelusikallisen ruokasoodaa (E500) Sarvikuono-kannun pohjalle ja päälle kaadan kiehuvaa vettä niin, että ruokasooda sulaa. Sitten annan veden jäähtyä sopivaksi ja lisään vaikka lämmintä vettä lisää joukkoon.
Yleensähän Sarvikuono-kannussa käytetään ripaus merisuolaa veden joukossa ja niin mekin olemme käyttäneet. Mutta päädyttyäni pitkän ja mutkittelevan polun kautta Dr. T. Simoncinin sivuille ja luettuani hänen käyttävän ruokasoodaa syövän parantamisessa, mielenkiintoni kohdistui ruokasoodaan ja Simoncinin väitteeseen, että syöpä on sieni...
Tullio Simoncini on jopa kirjoittanut kirjan "Cancer is a Fungus" eli syöpä on sieni suomeksi. Uppouduin katsomaan tuohon liittyviä videoita ja sivuja kasapäin, ja nuo asiat jäivät mieleni pohjalle kytemään.
*
Perjantain vastaisena yönä 11.3. neljän aikaan koin sitten oikein älynväläyksen seuraavien väitteiden yhdistyessä:
a) Hometalojen asukkailla on paljon syöpää.
b) Syöpä on sieni...
Kuin salama kirkkaalta taivaalta iski tuolloin päässäni, että totta kai hometalojen asukkailla on paljon syöpää, koska syöpä on sieni!
Tajusin Simoncinin olevan oikeassa ja samalla aloin murehtia sairaiden poskionteloitteni vuoksi, miten saisin ruokasoodan infektoituneisiin kohtiin sinne. Simoncinihan kertoo sivuillaan www.cancerisafungus.com vaikutuksen olevan tehokkain, kun 5- tai 8,4-prosenttinen ruokasoodaliuos kohdistetaan suoraan kudokseen.
Eihän minulla onneksi ollut vielä syöpää, mutta tosi sairas olin, kuten aiemmista merkinnöistäni käy ilmi, ja ajattelin ruokasoodasta voivan olla apua.
*
Kirjoitin edellisen keskiviikon vastaisena yönä, mutten jaksanut kirjoittaa enempää. Väsymys vei voiton.
Minulla jäi tuossa kertomatta, että lauantaina 13.3. keksin, kuinka saada ruokasoodaliuos poskionteloihin. Mielessäni välähti, että voisin laittaa Sarvikuono-kannuun merisuolan sijasta ruokasoodaa ja huuhdella sillä nenääni!
Idean kypsyttyä otin konstin 19.3. käyttöön ja jo edellisenä päivänä 18.3. nautin ensimmäisen lasillisen ruokasoodavettä, joita kumpaakin olen käyttänyt siitä lähtien päivittäin ja jatkan kuuriani toistaiseksi niin kauan kuin on tarvetta.
*
Mitä sitten Tullio Simonciniin tulee, mietin pitkään, tilaanko hänen kirjansa "Cancer is a Fungus" tai en. Maksu on 39 euroa sisältäen postikulut.
Luettuani kuitenkin taas kaikesta siitä hylkimisestä, mitätöimisestä ja vaikenemisesta, jota Dr. T. Simoncini on saanut osakseen, päätin jo periaatteellisista syistä ostaa kirjan ja tukea kirjan kirjoittajaa.
Kaikki tiet johtavat Roomaan - ja johtavat sieltä myös takaisin, tiedän.
Ennen kuin menen nukkumaan, huuhtelen vielä nenäni haalealla ruokasoodavedellä. Laitan teelusikallisen ruokasoodaa (E500) Sarvikuono-kannun pohjalle ja päälle kaadan kiehuvaa vettä niin, että ruokasooda sulaa. Sitten annan veden jäähtyä sopivaksi ja lisään vaikka lämmintä vettä lisää joukkoon.
Yleensähän Sarvikuono-kannussa käytetään ripaus merisuolaa veden joukossa ja niin mekin olemme käyttäneet. Mutta päädyttyäni pitkän ja mutkittelevan polun kautta Dr. T. Simoncinin sivuille ja luettuani hänen käyttävän ruokasoodaa syövän parantamisessa, mielenkiintoni kohdistui ruokasoodaan ja Simoncinin väitteeseen, että syöpä on sieni...
Tullio Simoncini on jopa kirjoittanut kirjan "Cancer is a Fungus" eli syöpä on sieni suomeksi. Uppouduin katsomaan tuohon liittyviä videoita ja sivuja kasapäin, ja nuo asiat jäivät mieleni pohjalle kytemään.
*
Perjantain vastaisena yönä 11.3. neljän aikaan koin sitten oikein älynväläyksen seuraavien väitteiden yhdistyessä:
a) Hometalojen asukkailla on paljon syöpää.
b) Syöpä on sieni...
Kuin salama kirkkaalta taivaalta iski tuolloin päässäni, että totta kai hometalojen asukkailla on paljon syöpää, koska syöpä on sieni!
Tajusin Simoncinin olevan oikeassa ja samalla aloin murehtia sairaiden poskionteloitteni vuoksi, miten saisin ruokasoodan infektoituneisiin kohtiin sinne. Simoncinihan kertoo sivuillaan www.cancerisafungus.com vaikutuksen olevan tehokkain, kun 5- tai 8,4-prosenttinen ruokasoodaliuos kohdistetaan suoraan kudokseen.
Eihän minulla onneksi ollut vielä syöpää, mutta tosi sairas olin, kuten aiemmista merkinnöistäni käy ilmi, ja ajattelin ruokasoodasta voivan olla apua.
*
Kirjoitin edellisen keskiviikon vastaisena yönä, mutten jaksanut kirjoittaa enempää. Väsymys vei voiton.
Minulla jäi tuossa kertomatta, että lauantaina 13.3. keksin, kuinka saada ruokasoodaliuos poskionteloihin. Mielessäni välähti, että voisin laittaa Sarvikuono-kannuun merisuolan sijasta ruokasoodaa ja huuhdella sillä nenääni!
Idean kypsyttyä otin konstin 19.3. käyttöön ja jo edellisenä päivänä 18.3. nautin ensimmäisen lasillisen ruokasoodavettä, joita kumpaakin olen käyttänyt siitä lähtien päivittäin ja jatkan kuuriani toistaiseksi niin kauan kuin on tarvetta.
*
Mitä sitten Tullio Simonciniin tulee, mietin pitkään, tilaanko hänen kirjansa "Cancer is a Fungus" tai en. Maksu on 39 euroa sisältäen postikulut.
Luettuani kuitenkin taas kaikesta siitä hylkimisestä, mitätöimisestä ja vaikenemisesta, jota Dr. T. Simoncini on saanut osakseen, päätin jo periaatteellisista syistä ostaa kirjan ja tukea kirjan kirjoittajaa.
Kaikki tiet johtavat Roomaan - ja johtavat sieltä myös takaisin, tiedän.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Tilannekatsaus
Viime viikon keskiviikkona (17.3.) kävin neurologilla. Oloni oli tuolloin vielä tukala, tukalampi kuin nyt, ja viivyin lääkärin vastaanotolla lähes puolitoista tuntia, joka lienee ennätys. Mutta niin oli lääkärin kirjoittama laskukin mojova, 140 euroa, josta sai vain vähän Kelan alennusta ennen kuin se menisi kovaa vauhtia hupenevan vakuutukseni piikkiin.
Miten tuo lääkärikäynti sitten sujui? Ainoa hyvä puoli siinä oli mielestäni se, että neurologi ehdotti uuden magneettikuvauksen ottamista - olihan viime kerralla tutkittu vain poskiontelot. Muutoin olin pettynyt. Lääkäri otti kyllä oireeni vakavasti, mutta alkoi keskustelun lomassa kehitellä omia vaihtoehtoisia teorioitaan hometestien tuloksia odotellessa.
En ole koskaan ollut mikään päänsärkyihminen, päätäni ei ole särkenyt kuin joskus sairaana ollessani potiessani jotain, mutta ei terveenä koskaan. Olen täyttänyt juuri viisikymmentä ja ehkä se on jokin maaginen luku, sillä lääkäri alkoi höpöttää minulle migreenistä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä toki jos on migreeni, sitä pitää lääkitä... Migreenin estolääkkeeksi hän kirjoitti beetasalpaajaa ja itse migreenikohtauksiin kahtakin eri kolmiolääkettä, joista passaisi kokeilla sopivampaa.
- Nukuttuani yön yli olinkin seuraavana päivänä vihainen. Mieleeni tuli taikurinhattu, josta lääkärit vetivät diagnooseja kuin pupuja. Mutta koska lääkäri oli mielestäni aidon ja rehellisen tuntuinen, päätin nukkua vielä useampia öitä ennen kuin kirjoittaisin käynnistä mitään.
Hän oli jo netistä löytämäni kuvan perusteella miellyttävä ihminen ja sitä hän oli luonnossakin - mutta lääkäri on aina lääkäri ja jokin siinä haraa vastaan. Potilasta loukkaa se, että lääkäri on tietävinään muka paremmin, vaikkei tiedäkään. Jos hän vähättelee ja mitätöi, hän ei tiedä yhtään mitään siitä, mitä potilas käy lävitse.
*
Mutta jos tuo naislääkäri oli jo kuvan perusteella ystävällisen tuntuinen, samaa ei voinut sanoa radiologian ekspertistä ja ylilääkäristä, jonka olemusta niin ikään katselin etukäteen netistä. Mieshän oli kuin puhveli tai biisoni jo kokonsa puolesta - ja kun hän ei kaiken lisäksi katsonut edes kunnolla silmiin valmistautuessani tiistaina 23.3. magneettikuvaukseen, tuli tyly vaikutelma. Aivan kuin olisin ollut vain joku paketti tavaraa, joka menisi läpivalaisuun ja sillä sökö.
Kaiken lisäksi olin pettynyt itse kuvaukseen. Olin kysynyt neurologilta, voitaisiinko kuvauksessa käyttää myös varjoainetta, koska molemmat korvani olivat alkaneet soida, johon neurologi suostui, mutta unohti merkata asian lähetteeseen. Mainitessani sitten kuvaustilanteessa tuosta, viesti ei mennyt perille eikä mitään varjoainetta käytetty. Sainpahan vain uuden neljänsadan euron laskun syömään loppujakin vakuutuksestani.
Jouduin myöskin odottamaan lausuntoa enkä saanut cd-romppuakaan heti mukaani niin kuin edelliskerralla.
- Mitä lausunnossa sitten luki, selviää tästä: "Vasemman poskiontelon pohjalla on vähäistä tyynymäistä limakalvoturvotusta; varsinaisista retentiokystista ei mielestäni voida puhua. Muutoin paranasaalisinuksissa ei poikkeavaa esille." Myös varsinaisena löydöksenä luki: "Lievä takakuopan kortikaalinen väljyys, muutoin aivojen MK-löydös on normaali."
Noh, kyllähän minä tiedän, että vasemmassa poskiontelossa on jotain, koska tunnen sen koko ajan. Poski tuntuu erilaiselle kuin toinen poski; on paksu ja outo...
Mitä sitten takakuopan kortikaaliseen väljyyteen tulee, se ei ole mitään uutta minulle. Sama on ollut näkyvissä jo ensimmäisessä aivokuvauksessani, tietokonetomografiassa vuonna 2001, kun vuonna 2007 magneettikuvauksen yhteydessä neuroradiologi analysoi myös nuo vanhat kuvat. Tilanne ei ollut muuttunut vuodesta 2001 vuoteen 2007, jolloin kävin vasemman korvan puutumisen takia kuvauksessa, eikä muuta tullut esiin ja puutuminenkin oli lihasperäistä. Lisäksi, kun vuonna 2008 kävin uudestaan magneettikuvauksessa vasemman korvani alettua soida kovaäänisesti ehdittyämme asua homeasunnossa vasta puoli vuotta ja ollessani vielä koko homeongelmasta tietämätön, kuvani tarkasti sama lääkäri kuin nyt 23.3. eikä hän nähnyt mitään poikkeavaa missään.
Toki tiedän, mistä nuo takakuopan hieman väljät likvortilat johtuvat. Se oli se poliotalvena 1984-85 sairastamani luulotauti, joka on kaiken takana. Olin silloin niin järkyttävän sairas ja lääkärit pitivät minua vain luulosairaana. Sain kovan kuumeen ja vähän ajan kuluttua kuin aivojani olisi leikattu veitsellä. Myös lihakseni alkoivat pomppia ja kehoani nykiä ympäriinsä. Kuumetta kesti kuukauden ja päänsärkyä vuoden. Lihasnykinät jatkuvat edelleen ja olen tunnistanut itsessäni jo pidemmän aikaa postpolion oireita.
Koska olen elänyt oikeasti edellä kertomani läpi ja kärsin lihasnykinöistä ja heikotuksesta edelleen, olen pysynyt kokemastani uskollisena todistajana ja kertonut siitä muillekin. Korvan puutumisen yhteydessä vuonna 2007 kerroin sairastamastani taudista neurologian professorille, joka sanoi, että minulla on ollut tuolloin todennäköisesti virusmeningiitti eli aivokalvontulehdus, että aivokuumeesta en olisi selvinnyt. Kirjoittaessaan lähetettä tuohon vuoden 2007 aivojen magneettikuvaukseen hän laittoi saatesanoiksi: "Puutumista vas:lla korvan seudussa. 22 v aiemmin kuukauden kuume ja vuoden päänsärky. Aikana faskikulaatioita."
Mutta se poliotalvena 1984-85 sairastamani tauti oli niin raju, että se muutti aivoissani jotain. Aloin kärsiä hermovapinasta ja lihasnykinöistä, jotka jäivät pysyviksi. Kyllä ne muut syyt on suljettu pois, alkoholinkäyttö tms. Kun esimerkiksi tietokonetomografia otettiin 25.1.2001 sen takia, että olin lyönyt pääni, olin vasta vuodenvaihteessa lopettanut kuusi vuotta kestäneen absolutismini. Ei minulla ollut mitään kiirettä päättää absolutismiani, sillä se oli älyttömän helppoa, ja niinpä lopetinkin sen vasta vuosituhannen vaihduttua oikeasti vuoden 2000 päättyessä. Alkoholi ei voinut siis vaikuttaa vuoden 2001 kuviini, koska ennen kuuden vuoden absolutismianikin alkoholinkäyttöni oli vähäistä.
Vasta absolutismini jälkeen tutustuin punaviiniin, josta tuli rakkauteni, mutta nyt sekin on tauolla oluen lisäksi. Olen ollut mietojen alkoholijuomien suosija ja punaviininkin valitsin terveyssyistä. Toistaiseksi kuitenkin tämä alkoton kuuri jatkuu - ensi viikolla tulee jo kuukausi täyteen. Ja jos tämä oli ennen helppoa, niin se on nytkin. Pontimena tällä kertaa vain oli, etten halunnut antaa sieni-infektiolle enää alkoholia polttoaineeksi.
- Olen ollut älyttömän sairas, mutta voin jo paremmin. Olen kertonut blogissani joistain rohdoista, joita olen kokeillut oireisiini. Niiden lisäksi on tullut vielä jotain uutta ja tulee jatkossakin, sillä en jätä mitään yhden kortin varaan. Kerron kaikesta lisää ja myös tutkimustuloksista, joita olen saanut kasapäin. Välillä täytyy vain hengähtää, sillä tähän kirjoittamiseen menee todella paljon aikaa.
Miten tuo lääkärikäynti sitten sujui? Ainoa hyvä puoli siinä oli mielestäni se, että neurologi ehdotti uuden magneettikuvauksen ottamista - olihan viime kerralla tutkittu vain poskiontelot. Muutoin olin pettynyt. Lääkäri otti kyllä oireeni vakavasti, mutta alkoi keskustelun lomassa kehitellä omia vaihtoehtoisia teorioitaan hometestien tuloksia odotellessa.
En ole koskaan ollut mikään päänsärkyihminen, päätäni ei ole särkenyt kuin joskus sairaana ollessani potiessani jotain, mutta ei terveenä koskaan. Olen täyttänyt juuri viisikymmentä ja ehkä se on jokin maaginen luku, sillä lääkäri alkoi höpöttää minulle migreenistä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä toki jos on migreeni, sitä pitää lääkitä... Migreenin estolääkkeeksi hän kirjoitti beetasalpaajaa ja itse migreenikohtauksiin kahtakin eri kolmiolääkettä, joista passaisi kokeilla sopivampaa.
- Nukuttuani yön yli olinkin seuraavana päivänä vihainen. Mieleeni tuli taikurinhattu, josta lääkärit vetivät diagnooseja kuin pupuja. Mutta koska lääkäri oli mielestäni aidon ja rehellisen tuntuinen, päätin nukkua vielä useampia öitä ennen kuin kirjoittaisin käynnistä mitään.
Hän oli jo netistä löytämäni kuvan perusteella miellyttävä ihminen ja sitä hän oli luonnossakin - mutta lääkäri on aina lääkäri ja jokin siinä haraa vastaan. Potilasta loukkaa se, että lääkäri on tietävinään muka paremmin, vaikkei tiedäkään. Jos hän vähättelee ja mitätöi, hän ei tiedä yhtään mitään siitä, mitä potilas käy lävitse.
*
Mutta jos tuo naislääkäri oli jo kuvan perusteella ystävällisen tuntuinen, samaa ei voinut sanoa radiologian ekspertistä ja ylilääkäristä, jonka olemusta niin ikään katselin etukäteen netistä. Mieshän oli kuin puhveli tai biisoni jo kokonsa puolesta - ja kun hän ei kaiken lisäksi katsonut edes kunnolla silmiin valmistautuessani tiistaina 23.3. magneettikuvaukseen, tuli tyly vaikutelma. Aivan kuin olisin ollut vain joku paketti tavaraa, joka menisi läpivalaisuun ja sillä sökö.
Kaiken lisäksi olin pettynyt itse kuvaukseen. Olin kysynyt neurologilta, voitaisiinko kuvauksessa käyttää myös varjoainetta, koska molemmat korvani olivat alkaneet soida, johon neurologi suostui, mutta unohti merkata asian lähetteeseen. Mainitessani sitten kuvaustilanteessa tuosta, viesti ei mennyt perille eikä mitään varjoainetta käytetty. Sainpahan vain uuden neljänsadan euron laskun syömään loppujakin vakuutuksestani.
Jouduin myöskin odottamaan lausuntoa enkä saanut cd-romppuakaan heti mukaani niin kuin edelliskerralla.
- Mitä lausunnossa sitten luki, selviää tästä: "Vasemman poskiontelon pohjalla on vähäistä tyynymäistä limakalvoturvotusta; varsinaisista retentiokystista ei mielestäni voida puhua. Muutoin paranasaalisinuksissa ei poikkeavaa esille." Myös varsinaisena löydöksenä luki: "Lievä takakuopan kortikaalinen väljyys, muutoin aivojen MK-löydös on normaali."
Noh, kyllähän minä tiedän, että vasemmassa poskiontelossa on jotain, koska tunnen sen koko ajan. Poski tuntuu erilaiselle kuin toinen poski; on paksu ja outo...
Mitä sitten takakuopan kortikaaliseen väljyyteen tulee, se ei ole mitään uutta minulle. Sama on ollut näkyvissä jo ensimmäisessä aivokuvauksessani, tietokonetomografiassa vuonna 2001, kun vuonna 2007 magneettikuvauksen yhteydessä neuroradiologi analysoi myös nuo vanhat kuvat. Tilanne ei ollut muuttunut vuodesta 2001 vuoteen 2007, jolloin kävin vasemman korvan puutumisen takia kuvauksessa, eikä muuta tullut esiin ja puutuminenkin oli lihasperäistä. Lisäksi, kun vuonna 2008 kävin uudestaan magneettikuvauksessa vasemman korvani alettua soida kovaäänisesti ehdittyämme asua homeasunnossa vasta puoli vuotta ja ollessani vielä koko homeongelmasta tietämätön, kuvani tarkasti sama lääkäri kuin nyt 23.3. eikä hän nähnyt mitään poikkeavaa missään.
Toki tiedän, mistä nuo takakuopan hieman väljät likvortilat johtuvat. Se oli se poliotalvena 1984-85 sairastamani luulotauti, joka on kaiken takana. Olin silloin niin järkyttävän sairas ja lääkärit pitivät minua vain luulosairaana. Sain kovan kuumeen ja vähän ajan kuluttua kuin aivojani olisi leikattu veitsellä. Myös lihakseni alkoivat pomppia ja kehoani nykiä ympäriinsä. Kuumetta kesti kuukauden ja päänsärkyä vuoden. Lihasnykinät jatkuvat edelleen ja olen tunnistanut itsessäni jo pidemmän aikaa postpolion oireita.
Koska olen elänyt oikeasti edellä kertomani läpi ja kärsin lihasnykinöistä ja heikotuksesta edelleen, olen pysynyt kokemastani uskollisena todistajana ja kertonut siitä muillekin. Korvan puutumisen yhteydessä vuonna 2007 kerroin sairastamastani taudista neurologian professorille, joka sanoi, että minulla on ollut tuolloin todennäköisesti virusmeningiitti eli aivokalvontulehdus, että aivokuumeesta en olisi selvinnyt. Kirjoittaessaan lähetettä tuohon vuoden 2007 aivojen magneettikuvaukseen hän laittoi saatesanoiksi: "Puutumista vas:lla korvan seudussa. 22 v aiemmin kuukauden kuume ja vuoden päänsärky. Aikana faskikulaatioita."
Mutta se poliotalvena 1984-85 sairastamani tauti oli niin raju, että se muutti aivoissani jotain. Aloin kärsiä hermovapinasta ja lihasnykinöistä, jotka jäivät pysyviksi. Kyllä ne muut syyt on suljettu pois, alkoholinkäyttö tms. Kun esimerkiksi tietokonetomografia otettiin 25.1.2001 sen takia, että olin lyönyt pääni, olin vasta vuodenvaihteessa lopettanut kuusi vuotta kestäneen absolutismini. Ei minulla ollut mitään kiirettä päättää absolutismiani, sillä se oli älyttömän helppoa, ja niinpä lopetinkin sen vasta vuosituhannen vaihduttua oikeasti vuoden 2000 päättyessä. Alkoholi ei voinut siis vaikuttaa vuoden 2001 kuviini, koska ennen kuuden vuoden absolutismianikin alkoholinkäyttöni oli vähäistä.
Vasta absolutismini jälkeen tutustuin punaviiniin, josta tuli rakkauteni, mutta nyt sekin on tauolla oluen lisäksi. Olen ollut mietojen alkoholijuomien suosija ja punaviininkin valitsin terveyssyistä. Toistaiseksi kuitenkin tämä alkoton kuuri jatkuu - ensi viikolla tulee jo kuukausi täyteen. Ja jos tämä oli ennen helppoa, niin se on nytkin. Pontimena tällä kertaa vain oli, etten halunnut antaa sieni-infektiolle enää alkoholia polttoaineeksi.
- Olen ollut älyttömän sairas, mutta voin jo paremmin. Olen kertonut blogissani joistain rohdoista, joita olen kokeillut oireisiini. Niiden lisäksi on tullut vielä jotain uutta ja tulee jatkossakin, sillä en jätä mitään yhden kortin varaan. Kerron kaikesta lisää ja myös tutkimustuloksista, joita olen saanut kasapäin. Välillä täytyy vain hengähtää, sillä tähän kirjoittamiseen menee todella paljon aikaa.
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Tuuliajolla
Minulla on sellainen olo, että olen tyhjän päällä taas.
Ei lääkärilläkäynti mitään auta. Siinä on niin paljon mätää, koko touhussa.
*
Tiistaina sain tulokset poskionteloiden magneettikuvauksesta. Tulokset tuli pelkästään minulle, ei lääkärille ollenkaan - aivan niin kuin muutkin tulokset ovat tulossa vain minulle. Vastaanotolla, kun kysyin, mihin tulokset tulevat, lääkäri sanoi, että minulle. Se vaikutti minusta oudolle ja piittaamattomalle... Minunko se tässä lääkäri pitää olla ja päätellä tuloksista, mitä tehdään?
Se loukkasi, ettei lääkäri halunnut tutkimustuloksia itselleen eikä ollut sen vertaa kiinnostunut. Mutta en voinut mitään. Kaikkea ei tässä elämässä saa.
*
Lausunnossa oli lähettävän lääkärin kohdalla kyseisen lääkärin nimi ja kohdassa "Minne lähetetään" pelkkää tyhjää...
Perässä seurasi tekstiä, josta minun potilaan pitäisi ymmärtää jotain. Jos en ymmärtäisi, omapa olisi vikani.
Jouduin siis suorittamaan "lääkärin virkaakin". Tosin olin tottunut jo siihen ja käynyt huolellisesti läpi magneettikuvauksesta saamani cd:nkin verraten omia kuviani ulkomaisten sivustoiden kuviin ja lukien vieraskielisiä, toisille lääkäreille tarkoitettuja selostuksia.
Joten tiesin jo ennen lausunnon lukemista, ettei minulla ollut ainakaan vielä invasiivista, kudoksia syövää sieni-infektiota. Olin kuitenkin huomannut poskionteloissani epäsymmetriaa, josta lausunnossakin sitten mainittiin: "Vasemmalla on maksillaariontelossa lievää limakalvoturvotusta ja ontelon pohjalla on muutama ad 6 mm kokoinen retentiokysta."
*
Mutta koska lähettävä lääkäri ei ollut pyytänyt tutkimustuloksia itselleen, jouduin skannaamaan asiakirjan ja lähettämään sen pdf-tiedostona lääkäriasemalle. Kaikki oli mahdollisimman vaikeaa ja nöyryyttävää...
Jos minulla ei olisi ollut skanneria ja sähköpostia käytettävissäni, olisi varmaan pitänyt varata uusi aika lääkäriasemalta ja maksaa lääkärille toiset 80 euroa uudesta vastaanottoajasta, päälle vielä toimistomaksu, kahdeksan euroa.
Jouduin myös soittamaan lääkäriasemalle ja varmistamaan, että sähköpostini oli tullut perille ja että lääkäri saisi lausunnon ja soittopyyntöni.
- Sitten lääkäri vielä saman päivän aikana soittikin ja virkkoi vain, ettei poskionteloitteni löydökset selitä päänsärkyäni ja kehotti kääntymään neurologin puoleen. Hän ilmoitti myös, että voisin lopettaa Kali Bich D30:n käytön.
Lopputulos kaikesta oli, että olin entistä pettyneempi.
*
Tilannetta ei auta yhtään se, että vasemmalla poskiontelossani on raskas tunne koko ajan ja myös otsassani viiltelee.
- Olenkin joutunut penkomaan ulkomaisia sivustoja löytääkseni vastauksia.
Viime yönä löysin muun muassa tällaista:
"Mucosal retention cysts arise from inflammatory obstruction of the seromucinous glands. The cysts are seen as smooth-walled, dome-shaped structures. A retention cyst cannot be differentiated from a polyp by means of imaging. Sinus polyps are mainly associated with allergy, inflammation, infection, and cystic fibrosis. The imaging appearance of sinonasal polyposis may mimic that of a malignancy, as it usually fills and expands nasal cavity. Polyposis also causes bone erosion. CT images of polyposis help in differentiating the lesion from a malignancy. In polyposis, CT images show hyperattenuating material in the center, with a peripheral rim of low attenuation, which is characteristic of inflammatory lesions. With its destructive pattern and variable signal-intensity and contrast-enhancement patterns on MR images, fungal sinusitis also leads to problems in the differential diagnosis. Fungal sinusitis may also have findings similar to those of polyposis on CT images. However, the presence of a hyperattenuating focus in the center of an affected sinus that looks like a central, attenuating cast surrounded by a peripheral ring of low attenuation strongly suggests fungal disease (10)." http://www.ajnr.org/cgi/content/full/24/8/1639?ck=nck
Lihavoinnit lainauksessa omiani - mutta tuossahan sanotaan, että retentiokystaa ei voi kuvauksessa erottaa polyypista ja että sieni-infektiossa voi olla samanlaiset löydökset kuin polyypissa - joten lausunnossani mainitut "retentiokystat" eivät ole välttämättä kystia ollenkaan.
*
Havainnollisuuden vuoksi kopioin saamastani magneettikuvaus-cd:stä joitain kuvia, jotka löytyvät täältä:
http://homehelvetti.blogspot.com/p/tutkimustuloksia.html
Ei lääkärilläkäynti mitään auta. Siinä on niin paljon mätää, koko touhussa.
*
Tiistaina sain tulokset poskionteloiden magneettikuvauksesta. Tulokset tuli pelkästään minulle, ei lääkärille ollenkaan - aivan niin kuin muutkin tulokset ovat tulossa vain minulle. Vastaanotolla, kun kysyin, mihin tulokset tulevat, lääkäri sanoi, että minulle. Se vaikutti minusta oudolle ja piittaamattomalle... Minunko se tässä lääkäri pitää olla ja päätellä tuloksista, mitä tehdään?
Se loukkasi, ettei lääkäri halunnut tutkimustuloksia itselleen eikä ollut sen vertaa kiinnostunut. Mutta en voinut mitään. Kaikkea ei tässä elämässä saa.
*
Lausunnossa oli lähettävän lääkärin kohdalla kyseisen lääkärin nimi ja kohdassa "Minne lähetetään" pelkkää tyhjää...
Perässä seurasi tekstiä, josta minun potilaan pitäisi ymmärtää jotain. Jos en ymmärtäisi, omapa olisi vikani.
Jouduin siis suorittamaan "lääkärin virkaakin". Tosin olin tottunut jo siihen ja käynyt huolellisesti läpi magneettikuvauksesta saamani cd:nkin verraten omia kuviani ulkomaisten sivustoiden kuviin ja lukien vieraskielisiä, toisille lääkäreille tarkoitettuja selostuksia.
Joten tiesin jo ennen lausunnon lukemista, ettei minulla ollut ainakaan vielä invasiivista, kudoksia syövää sieni-infektiota. Olin kuitenkin huomannut poskionteloissani epäsymmetriaa, josta lausunnossakin sitten mainittiin: "Vasemmalla on maksillaariontelossa lievää limakalvoturvotusta ja ontelon pohjalla on muutama ad 6 mm kokoinen retentiokysta."
*
Mutta koska lähettävä lääkäri ei ollut pyytänyt tutkimustuloksia itselleen, jouduin skannaamaan asiakirjan ja lähettämään sen pdf-tiedostona lääkäriasemalle. Kaikki oli mahdollisimman vaikeaa ja nöyryyttävää...
Jos minulla ei olisi ollut skanneria ja sähköpostia käytettävissäni, olisi varmaan pitänyt varata uusi aika lääkäriasemalta ja maksaa lääkärille toiset 80 euroa uudesta vastaanottoajasta, päälle vielä toimistomaksu, kahdeksan euroa.
Jouduin myös soittamaan lääkäriasemalle ja varmistamaan, että sähköpostini oli tullut perille ja että lääkäri saisi lausunnon ja soittopyyntöni.
- Sitten lääkäri vielä saman päivän aikana soittikin ja virkkoi vain, ettei poskionteloitteni löydökset selitä päänsärkyäni ja kehotti kääntymään neurologin puoleen. Hän ilmoitti myös, että voisin lopettaa Kali Bich D30:n käytön.
Lopputulos kaikesta oli, että olin entistä pettyneempi.
*
Tilannetta ei auta yhtään se, että vasemmalla poskiontelossani on raskas tunne koko ajan ja myös otsassani viiltelee.
- Olenkin joutunut penkomaan ulkomaisia sivustoja löytääkseni vastauksia.
Viime yönä löysin muun muassa tällaista:
"Mucosal retention cysts arise from inflammatory obstruction of the seromucinous glands. The cysts are seen as smooth-walled, dome-shaped structures. A retention cyst cannot be differentiated from a polyp by means of imaging. Sinus polyps are mainly associated with allergy, inflammation, infection, and cystic fibrosis. The imaging appearance of sinonasal polyposis may mimic that of a malignancy, as it usually fills and expands nasal cavity. Polyposis also causes bone erosion. CT images of polyposis help in differentiating the lesion from a malignancy. In polyposis, CT images show hyperattenuating material in the center, with a peripheral rim of low attenuation, which is characteristic of inflammatory lesions. With its destructive pattern and variable signal-intensity and contrast-enhancement patterns on MR images, fungal sinusitis also leads to problems in the differential diagnosis. Fungal sinusitis may also have findings similar to those of polyposis on CT images. However, the presence of a hyperattenuating focus in the center of an affected sinus that looks like a central, attenuating cast surrounded by a peripheral ring of low attenuation strongly suggests fungal disease (10)." http://www.ajnr.org/cgi/content/full/24/8/1639?ck=nck
Lihavoinnit lainauksessa omiani - mutta tuossahan sanotaan, että retentiokystaa ei voi kuvauksessa erottaa polyypista ja että sieni-infektiossa voi olla samanlaiset löydökset kuin polyypissa - joten lausunnossani mainitut "retentiokystat" eivät ole välttämättä kystia ollenkaan.
*
Havainnollisuuden vuoksi kopioin saamastani magneettikuvaus-cd:stä joitain kuvia, jotka löytyvät täältä:
http://homehelvetti.blogspot.com/p/tutkimustuloksia.html
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Kärsimyksiä ja koettelemuksia
Kirjoitin edellä keskiviikkoaamuna: "No niin, kello on jo yli seitsemän ja olen oikolukenut alkuosan kirjoittamastani tekstistä. Otsaani yhä edelleen särkee, ei se ole mihinkään lakannut. Tuskinpa nukkumisesta tulee mitään."
Mitä sen jälkeen tapahtui?
- Valvoin yhdeksään ja ajattelin mennä vähäksi aikaa lepäämään.
Mielessäni kävi, että punaviinikin väsyttäisi, mutta onneksi pysyin lujana, sillä olin kuullut alkoholinkin olevan ruokaa sienelle, jota en halunnut enää ruokkia. Mutta vaikka olin valvonut yhdeksään, uni ei tullut jomottavan ja painavan otsan takia.
Muistin silloin kirjahyllyssä olevan pienen, valkoisen rukousliinan, jonka olin saanut joskus Kallion kirkosta. Keskellä liinaa on pieni ommeltu risti, ja noita liinoja oli kerran tarjolla Rukousystävien illassa seisoessamme esirukousjonossa alttarin edessä.
Otin sitten esiin sen pienen liinan ja laitoin otsani päälle. Olin täysin lopussa, mutta sain siitä liinasta jotain lohtua.
Huomasin nukahtaneeni hetkeksi herättyäni rukousliina yhä otsallani. Olin nukkunut korkeintaan tunnin pari ja herännyt tuntia ennen herätyskellon soittoa.
Olin kuunnellut yöllä Lauluja särkyneille -cd:n ainakin kolme kertaa läpi valvoessani hereillä sängyssä ja taisi se soida silloinkin, kun rukousliina oli otsallani. Kyseinen cd on oikea lohtu- ja voimalevyni enkä osaa edes laskea, kuinka monia kertoja olen kuunnellut sitä, satoja varmaan.
*
Mutta tuona keskiviikkopäivänä olin menossa lääkärille taas, ja olin yrittänyt valmistautua siihen huolellisesti. Olin ottanut mukaan kaikki tärkeät paperit ja kirjoittanut allakkaan ylös muistettavat asiat.
Olin kuitenkin aivan loppu ja annoin sen näkyä. Silmänaluset olivat mustana kuukauden valvomisesta ja annoin niin ollakin, en peittänyt mitään.
Hyvä kun jaksoin kävellä edes, mutta chilivoileipä antoi voimaa.
*
Perillä lääkäriasemalla astuin toisenlaiseen maailmaan. Kodikkaassa odotusaulassa soi hiljainen, hermoja lepuuttava musiikki. Sisustus oli pehmeää ja tuikun elävä tuli lämmitti mieltä.
Kun sairas ihminen pääsee sellaiseen paikkaan, ainakin sielu lepää ja minun sieluni lepäsi.
Olin käynyt edellisen kerran lääkäriasemalla lapseni kanssa hänen antibioottiallergioidensa takia saamassa niihin homeopaattista hoitoa ja siitä olin lääkäriaseman uudestaan muistanutkin. Olin hädissäni silloinkin ja yritin epätoivoisesti etsiä allergioihin jotain parannusta. Poikani sai kahta homeopaattista valmistetta, jonka jälkeen oli altistusaika Iho- ja allergiasairaalassa. Altistusta ei kuitenkaan tehty sovittuna ajankohtana, koska olin kertonut nautituista homeopaattisista valmisteista. Tarvittiin kahden viikon varoaika valmisteiden takia, joita perinteinen lääketiede pitää tehottomana. Surkuhupaisaa...
*
Lääkäri oli muuttunut viidessä vuodessa. Tukka oli harventunut ja niskaan tullut pieni ponnari.
Kyseinen lääkäri on siitä mielenkiintoinen tapaus, että sen lisäksi, että hän hallitsee homeopatian, hän on myös yleislääketieteen erikoislääkäri. Jos noin ei olisi, vakuutukseni ei edes korvaisi käyntiä.
Huomasin myös, että olin tullut oikeaan paikkaan. Olin kai niin hurja ja sairas näky, että lääkäri otti minut heti tosissaan.
- Ei mitään pienintäkään väittelyä eikä kiistelyä mistään, ei mitätöinnin mitätöintiä. Istuin vain helpotuksesta lyyhistyneenä tuolillani ja tuijotin allakkaa, että varmana muistaisin sanoa kaiken.
Lääkäri huomasi sen ja kaivoi jopa sormella nenäänsä miettiessään. Mutta käänsin päätäni juuri silloin ja hän yritti pudistaa huomaamattomasti lattialle sen, mitä nenästä löytyi. Olin kuitenkin niin sairas, että lääkäri olisi voinut kaivaa vaikka kaksin käsin nenäänsä enkä olisi sittenkään häipynyt vastaanotolta.
Olin vain helpottunut siitä, että sain toivomani tutkimukset ja sen lisäksi homeopaattista valmistetta Kalium Bichromicum D30:a. Asunnossamme tehdystä Biofacton hometestistä oli myös hyötyä, sillä sen mukaan lääkäri määritteli tarvittavat tutkimukset.
Sain myös luvan lopettaa antibiootin syönnin. Lääkäri antoi ymmärtää, että viisi päivää doksisykliiniä oli ihan riittävästi ottaen huomioon jo syömäni amoksisilliinikuurin, ja ilmaisi, että jos ei olekaan mitään bakteeria, ne kuurit ovat puoskarointia.
*
Lääkärikäynnin jälkeen hain vielä samana keskiviikkopäivänä luontaistuotekaupasta Candimin-oreganoöljyä, jonka olin lukenut olevan tosi tehokasta poskionteloinfektioissa. - Ja ihme kyllä, jaksoin poiketa vielä vanhassa homeasunnossamme tekemässä uuden oikeaoppisen hometestin. Tosin toinen asukas oli unohtanut koko jutun, joten meitä oli vain kaksi todistajaa. Mutta se sisäilma siellä oli täyttä myrkkyä, huomasin entistä selvemmin. Ilma oli hapetonta, paksua ja ummehtunutta.
Päästyäni viimein kotiin otin vielä samana iltana jo käyttämieni rohtojen, oleuropeiinin ja kapsaisiinin, lisäksi noita uusia rohtoja, Kali Bich D30:a ja oreganoöljyä, jota nautin pari tippaa kuuman veden joukossa ja höyryhengitettynä myös.
Torstaiaamuna heräsin sitten hirveään päänsärkyyn, jota jatkui pitkin päivää hellittäen vasta iltaa kohti. En antanut kuurissani silti periksi, vaan jatkoin koko helahoitoa edelleen ja halusin lisätä vain pökköä pesään taltuttaakseni sieni-infektion kokonaan.
Ryhdyttyäni tositoimiin sienellä alkoi olla erittäin kurjaa minussa. Ikävä kyllä jouduin samalla itsekin kärsimään. Olin päättänyt olla antamatta sienelle enää energiaa punaviinin ja oluen muodossakaan, joten joudun itsekin olemaan ilman alkoholia kokonaan. Tajuttuani, kuinka ratkaisevasta asiasta on kyse - siitä että koko elimistö puhaltaa yhteen hiileen dieetin avulla vihollisen nujertamiseksi - nikotteluani ei kestänyt kauan. Sitä paitsi edellisen kerran, kun olin alkoton, sitä kesti kuusi vuotta ja olisin voinut jatkaa sitä loputtomiin. Lopetin absolutismini vain terveyssyiden vuoksi ja nyt yhtä lailla terveyssyiden vuoksi minun oli laitettava lempijuomani, punaviini ja olut, tarpeeksi pitkälle tauolle.
*
Mitä lääkärin määräämiin tutkimuksiin tulee, ne on kaikki jo tehty, vaikkei se ollut yksinkertaista ollenkaan. Näki minkälaisessa takapajulassa sieni-infektioiden tutkimisessa Suomessa oikein eletään:
Ennen kuin säntäisin turhan takia mihinkään laboratorioon, päätin tarkistaa torstaina puhelimitse tilanteen.
Soitin ensiksi Diacoriin, jossa ihmeteltiin lääkärin määräämiä sienitestejä - nenäeritteen viljelyä ja homepölyvasta-aineiden tutkimista verestä! Toisen olisi ehkä jotenkuten saanut, muttei toista.
Seuraavaksi kyselin tilannetta Lääkärikeskus-yhtymästä, josta ilmeni, ettei asia ollut yksinkertainen sielläkään, mutta järjestettävissä oleva asia alihankintana jne.
Mutta koska olin menossa perjantaina nenän sivuonteloiden magneettikuvaukseen Terveystaloon, päätin tiedustella, saisiko samasta paikasta lääkärin määräämät laboratoriokokeetkin. Kaiken piti olla ok, ja piti tulla vain puoli tuntia ennen magneettikuvausta paikalle, niin testit saisi otettua.
Tein sitten työtä käskettyä perjantaina ja tarkistin vielä keski-ikäiseltä laborantilta, että tutkimukset onnistuisivat. Nainen tarkisti asian tietokoneelta ja ryhtyi toimiin tökäten ensiksi pumpulipuikon kumpaankin sieraimeeni nenäeritteen sieniviljelyä varten, jonka jälkeen hän otti minulta kaksi putkellista verta. Siinä vaiheessa kysäisin vielä, että tutkitaanhan verikokeesta sekä IgG- että IgE-vasta-aineet, jolloin nainen sanoi, että ei, että testissä tulee vain IgE-vasta-aineet. Kävi myös ilmi, ettei testi ollut ollenkaan se, minkä lääkäri määräsi, että laborantin yritelmässä olisi tutkittu vain neljää hometta lääkärin määräämän seitsemän sijasta. Ilmoitinkin, etten voi hyväksyä sitä, että oikeuteni on saada lääkärin määräämä testi, jolloin laborantti päätti jättää huomioimatta koko verikokeen. Laboratoriolähetteen taakse hän niittasi Kelan korvauslomakkeen, jonka esitäytetyissä henkilötiedoissa oli oman nimeni sijaan jonkun miehen nimi. Huomautettuani siitäkin laborantti tulosti uuden lomakkeen, jossa oli nyt nimeni, mutta vanha homeasunnon osoitteemme.
- Tuon jälkeen menin sitten magneettikuvaukseen, joka sujui hyvin, vaikka olikin karseaa olla semmoisessa naksuttavassa ja outoja ääniä pitävässä tuubissa, hirveä kehikko pään ympärillä. Tuloksia en saanut silti heti, vaikka kassalta saisikin kuvat sisältävän cd:n mukaan, kerrottiin.
Painuin siis kassalle ja aloin maksaa koko helahoitoa, kunnes tuli ongelmia taas. Kassavirkailija sanoi, että heidän täytyisi pitää alkuperäinen laboratoriolähete Kelaa varten. Ilmoitin, etteihän se käy, että tarvitsen itse alkuperäisen laboratoriolähetteen verikoetta varten, joka pitäisi mennä otattamaan toisessa lääkärikeskuksessa. Virkailija yritti esittää vielä, että hän antaisi oikeaksi todistetun jäljennöksen laboratoriolähetteestä minulle, mutta tyrmäsin senkin tajutessani, ettei se kelpaisi toisella lääkäriasemalla ja joutuisin vain vaikeuksiin. Niin ollen minulta oli otettu turhaan sieniviljely nenästä ja kaksi putkellista verta tuolla lääkäriasemalla, kun heillä ei ollutkaan tarjota molempia kokeita.
Reissu olikin niin rankka, että piti käydä välillä syömässä, että jaksoi lähteä vielä toiselle lääkäriasemalle Helsingin Lääkärikeskukseen, jossa laboratoriokokeet onnistuivat lopulta lääkärin määräyksen mukaisesti.
Mitä sen jälkeen tapahtui?
- Valvoin yhdeksään ja ajattelin mennä vähäksi aikaa lepäämään.
Mielessäni kävi, että punaviinikin väsyttäisi, mutta onneksi pysyin lujana, sillä olin kuullut alkoholinkin olevan ruokaa sienelle, jota en halunnut enää ruokkia. Mutta vaikka olin valvonut yhdeksään, uni ei tullut jomottavan ja painavan otsan takia.
Muistin silloin kirjahyllyssä olevan pienen, valkoisen rukousliinan, jonka olin saanut joskus Kallion kirkosta. Keskellä liinaa on pieni ommeltu risti, ja noita liinoja oli kerran tarjolla Rukousystävien illassa seisoessamme esirukousjonossa alttarin edessä.
Otin sitten esiin sen pienen liinan ja laitoin otsani päälle. Olin täysin lopussa, mutta sain siitä liinasta jotain lohtua.
Huomasin nukahtaneeni hetkeksi herättyäni rukousliina yhä otsallani. Olin nukkunut korkeintaan tunnin pari ja herännyt tuntia ennen herätyskellon soittoa.
Olin kuunnellut yöllä Lauluja särkyneille -cd:n ainakin kolme kertaa läpi valvoessani hereillä sängyssä ja taisi se soida silloinkin, kun rukousliina oli otsallani. Kyseinen cd on oikea lohtu- ja voimalevyni enkä osaa edes laskea, kuinka monia kertoja olen kuunnellut sitä, satoja varmaan.
*
Mutta tuona keskiviikkopäivänä olin menossa lääkärille taas, ja olin yrittänyt valmistautua siihen huolellisesti. Olin ottanut mukaan kaikki tärkeät paperit ja kirjoittanut allakkaan ylös muistettavat asiat.
Olin kuitenkin aivan loppu ja annoin sen näkyä. Silmänaluset olivat mustana kuukauden valvomisesta ja annoin niin ollakin, en peittänyt mitään.
Hyvä kun jaksoin kävellä edes, mutta chilivoileipä antoi voimaa.
*
Perillä lääkäriasemalla astuin toisenlaiseen maailmaan. Kodikkaassa odotusaulassa soi hiljainen, hermoja lepuuttava musiikki. Sisustus oli pehmeää ja tuikun elävä tuli lämmitti mieltä.
Kun sairas ihminen pääsee sellaiseen paikkaan, ainakin sielu lepää ja minun sieluni lepäsi.
Olin käynyt edellisen kerran lääkäriasemalla lapseni kanssa hänen antibioottiallergioidensa takia saamassa niihin homeopaattista hoitoa ja siitä olin lääkäriaseman uudestaan muistanutkin. Olin hädissäni silloinkin ja yritin epätoivoisesti etsiä allergioihin jotain parannusta. Poikani sai kahta homeopaattista valmistetta, jonka jälkeen oli altistusaika Iho- ja allergiasairaalassa. Altistusta ei kuitenkaan tehty sovittuna ajankohtana, koska olin kertonut nautituista homeopaattisista valmisteista. Tarvittiin kahden viikon varoaika valmisteiden takia, joita perinteinen lääketiede pitää tehottomana. Surkuhupaisaa...
*
Lääkäri oli muuttunut viidessä vuodessa. Tukka oli harventunut ja niskaan tullut pieni ponnari.
Kyseinen lääkäri on siitä mielenkiintoinen tapaus, että sen lisäksi, että hän hallitsee homeopatian, hän on myös yleislääketieteen erikoislääkäri. Jos noin ei olisi, vakuutukseni ei edes korvaisi käyntiä.
Huomasin myös, että olin tullut oikeaan paikkaan. Olin kai niin hurja ja sairas näky, että lääkäri otti minut heti tosissaan.
- Ei mitään pienintäkään väittelyä eikä kiistelyä mistään, ei mitätöinnin mitätöintiä. Istuin vain helpotuksesta lyyhistyneenä tuolillani ja tuijotin allakkaa, että varmana muistaisin sanoa kaiken.
Lääkäri huomasi sen ja kaivoi jopa sormella nenäänsä miettiessään. Mutta käänsin päätäni juuri silloin ja hän yritti pudistaa huomaamattomasti lattialle sen, mitä nenästä löytyi. Olin kuitenkin niin sairas, että lääkäri olisi voinut kaivaa vaikka kaksin käsin nenäänsä enkä olisi sittenkään häipynyt vastaanotolta.
Olin vain helpottunut siitä, että sain toivomani tutkimukset ja sen lisäksi homeopaattista valmistetta Kalium Bichromicum D30:a. Asunnossamme tehdystä Biofacton hometestistä oli myös hyötyä, sillä sen mukaan lääkäri määritteli tarvittavat tutkimukset.
Sain myös luvan lopettaa antibiootin syönnin. Lääkäri antoi ymmärtää, että viisi päivää doksisykliiniä oli ihan riittävästi ottaen huomioon jo syömäni amoksisilliinikuurin, ja ilmaisi, että jos ei olekaan mitään bakteeria, ne kuurit ovat puoskarointia.
*
Lääkärikäynnin jälkeen hain vielä samana keskiviikkopäivänä luontaistuotekaupasta Candimin-oreganoöljyä, jonka olin lukenut olevan tosi tehokasta poskionteloinfektioissa. - Ja ihme kyllä, jaksoin poiketa vielä vanhassa homeasunnossamme tekemässä uuden oikeaoppisen hometestin. Tosin toinen asukas oli unohtanut koko jutun, joten meitä oli vain kaksi todistajaa. Mutta se sisäilma siellä oli täyttä myrkkyä, huomasin entistä selvemmin. Ilma oli hapetonta, paksua ja ummehtunutta.
Päästyäni viimein kotiin otin vielä samana iltana jo käyttämieni rohtojen, oleuropeiinin ja kapsaisiinin, lisäksi noita uusia rohtoja, Kali Bich D30:a ja oreganoöljyä, jota nautin pari tippaa kuuman veden joukossa ja höyryhengitettynä myös.
Torstaiaamuna heräsin sitten hirveään päänsärkyyn, jota jatkui pitkin päivää hellittäen vasta iltaa kohti. En antanut kuurissani silti periksi, vaan jatkoin koko helahoitoa edelleen ja halusin lisätä vain pökköä pesään taltuttaakseni sieni-infektion kokonaan.
Ryhdyttyäni tositoimiin sienellä alkoi olla erittäin kurjaa minussa. Ikävä kyllä jouduin samalla itsekin kärsimään. Olin päättänyt olla antamatta sienelle enää energiaa punaviinin ja oluen muodossakaan, joten joudun itsekin olemaan ilman alkoholia kokonaan. Tajuttuani, kuinka ratkaisevasta asiasta on kyse - siitä että koko elimistö puhaltaa yhteen hiileen dieetin avulla vihollisen nujertamiseksi - nikotteluani ei kestänyt kauan. Sitä paitsi edellisen kerran, kun olin alkoton, sitä kesti kuusi vuotta ja olisin voinut jatkaa sitä loputtomiin. Lopetin absolutismini vain terveyssyiden vuoksi ja nyt yhtä lailla terveyssyiden vuoksi minun oli laitettava lempijuomani, punaviini ja olut, tarpeeksi pitkälle tauolle.
*
Mitä lääkärin määräämiin tutkimuksiin tulee, ne on kaikki jo tehty, vaikkei se ollut yksinkertaista ollenkaan. Näki minkälaisessa takapajulassa sieni-infektioiden tutkimisessa Suomessa oikein eletään:
Ennen kuin säntäisin turhan takia mihinkään laboratorioon, päätin tarkistaa torstaina puhelimitse tilanteen.
Soitin ensiksi Diacoriin, jossa ihmeteltiin lääkärin määräämiä sienitestejä - nenäeritteen viljelyä ja homepölyvasta-aineiden tutkimista verestä! Toisen olisi ehkä jotenkuten saanut, muttei toista.
Seuraavaksi kyselin tilannetta Lääkärikeskus-yhtymästä, josta ilmeni, ettei asia ollut yksinkertainen sielläkään, mutta järjestettävissä oleva asia alihankintana jne.
Mutta koska olin menossa perjantaina nenän sivuonteloiden magneettikuvaukseen Terveystaloon, päätin tiedustella, saisiko samasta paikasta lääkärin määräämät laboratoriokokeetkin. Kaiken piti olla ok, ja piti tulla vain puoli tuntia ennen magneettikuvausta paikalle, niin testit saisi otettua.
Tein sitten työtä käskettyä perjantaina ja tarkistin vielä keski-ikäiseltä laborantilta, että tutkimukset onnistuisivat. Nainen tarkisti asian tietokoneelta ja ryhtyi toimiin tökäten ensiksi pumpulipuikon kumpaankin sieraimeeni nenäeritteen sieniviljelyä varten, jonka jälkeen hän otti minulta kaksi putkellista verta. Siinä vaiheessa kysäisin vielä, että tutkitaanhan verikokeesta sekä IgG- että IgE-vasta-aineet, jolloin nainen sanoi, että ei, että testissä tulee vain IgE-vasta-aineet. Kävi myös ilmi, ettei testi ollut ollenkaan se, minkä lääkäri määräsi, että laborantin yritelmässä olisi tutkittu vain neljää hometta lääkärin määräämän seitsemän sijasta. Ilmoitinkin, etten voi hyväksyä sitä, että oikeuteni on saada lääkärin määräämä testi, jolloin laborantti päätti jättää huomioimatta koko verikokeen. Laboratoriolähetteen taakse hän niittasi Kelan korvauslomakkeen, jonka esitäytetyissä henkilötiedoissa oli oman nimeni sijaan jonkun miehen nimi. Huomautettuani siitäkin laborantti tulosti uuden lomakkeen, jossa oli nyt nimeni, mutta vanha homeasunnon osoitteemme.
- Tuon jälkeen menin sitten magneettikuvaukseen, joka sujui hyvin, vaikka olikin karseaa olla semmoisessa naksuttavassa ja outoja ääniä pitävässä tuubissa, hirveä kehikko pään ympärillä. Tuloksia en saanut silti heti, vaikka kassalta saisikin kuvat sisältävän cd:n mukaan, kerrottiin.
Painuin siis kassalle ja aloin maksaa koko helahoitoa, kunnes tuli ongelmia taas. Kassavirkailija sanoi, että heidän täytyisi pitää alkuperäinen laboratoriolähete Kelaa varten. Ilmoitin, etteihän se käy, että tarvitsen itse alkuperäisen laboratoriolähetteen verikoetta varten, joka pitäisi mennä otattamaan toisessa lääkärikeskuksessa. Virkailija yritti esittää vielä, että hän antaisi oikeaksi todistetun jäljennöksen laboratoriolähetteestä minulle, mutta tyrmäsin senkin tajutessani, ettei se kelpaisi toisella lääkäriasemalla ja joutuisin vain vaikeuksiin. Niin ollen minulta oli otettu turhaan sieniviljely nenästä ja kaksi putkellista verta tuolla lääkäriasemalla, kun heillä ei ollutkaan tarjota molempia kokeita.
Reissu olikin niin rankka, että piti käydä välillä syömässä, että jaksoi lähteä vielä toiselle lääkäriasemalle Helsingin Lääkärikeskukseen, jossa laboratoriokokeet onnistuivat lopulta lääkärin määräyksen mukaisesti.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Kello käy
Aloittaessani tämän kirjoittamisen kello on puoli kuuden päälle. Ei siinä mitään, mutten ole saanut nukuttua yhtään. Luulisi, että kun menee puoli neljän maissa nukkumaan, olisi jo tarpeeksi väsynyt ja uni tulisi oitis - varsinkin jos on nukkunut jo kuukauden vain kolmen, neljän ja viiden tunnin pätkäunia. Mutta otsa valvottaa aina vaan, en saa sen takia unta.
Nyt yöllä, kun olisi pitänyt nukkua, raskaalle on tuntunut varsinkin alue oikean silmän yläpuolella kulmakarvan kohdalla. Se on elävää ja häiritsevää tunnetta, kuin olisi jotain ylimääräistä ja eloisaa siellä sisällä, joka vie nukkumisrauhan.
Jotain järkyttävää ja epänormaalia tämä on - mutta olenko saanut apua sitä hakiessani? Kummitätini ihmetteli, ettei otsaani ole katsottu edes ultraäänellä. Ei todellakaan, vaivojani ei ole otettu edes tosissaan.
Mutta näin ei voi jatkua, tästä ei tule enää yhtään mitään. Kokonainen kuukausi on mennyt lääkäreiltä pelkkään vetkutteluun.
*
Maanantaina kävin lääkäriasemalla varpaanvälin sieniviljelyssä. Lähete löytyi tällä kertaa ja tuloksia saa odottaa kuutisen viikkoa.
Varpaanvälin sieniviljelyyn siis pääsin, mutta kun otsastani olisi pitänyt tehdä sama juttu, ei yövalvomiseni painaneet yhtään.
Syön jo toista antibioottikuuria ja se on yhtä tyhjän kanssa. Mitään apua en ole siitä saanut, ja jos tämä onkin sieni-infektiota, antibiootti on vain pahentanut asiaa.
Kerroin kyllä epäilyni lääkäreille, mutta heillä ei ole mitään tietoa edes Mayo-klinikan tutkimuksesta vuodelta 1999, kun 96 prosentilla kroonisista sinuiittipotilaista löytyi nenäeritteestä sieni, eikä vain yksi sieni per potilas, vaan keskimäärin 2,7 erilaista sientä.
- Yritettyäni jopa ojentaa kyseisen tutkimuksen työterveyslääkärinä toimivalle yleislääkärille 17. helmikuuta yhdessä asunnostamme tehdyn hometutkimuksen kanssa hän kieltäytyi ottamasta niitä vedoten säilytysongelmiin! Mutta nehän olivat kopioita enkä pyytänyt säilyttämään niitä, vaan tutustumaan niihin.
Ja juuri sama lääkäri moralisoi sitä, ettemme olleet saaneet asuntoa muuton jälkeen vielä kuntoon ja siivottua kaikkia tavaroita. Sillä tavoin hän kautta rantain tunnusti homeongelman, vaikka moralisointi olikin julmaa ja tarpeetonta - niin kuin se aina on.
Ei hän voinut tietää, minkälainen syksymme oli, että juuri kun oli tarkoitus alkaa laittaa asuntoa kuntoon, voimat alkoivat mennä pojan koulun kanssa taistellessa. Flunssavirusten iskiessä pojalle alkoi tulla poissaoloja, joita homealtistus vielä lisäsi, ja tuohon saumaan alkoi opettajien kiusa. Ensimmäinen opettaja aloitti kiusan syys-lokakuun vaihteessa ja kieltäytyi merkitsemästä sairaspoissaoloja luvallisiksi poissaoloiksi ja käveli jopa yhden terveydenhoitajan todistuksen päältä. Sitä kiusaa kesti puolitoista kuukautta ja kun se loppui, toinen opettaja jatkoi siitä ja kieltäytyi hänkin merkitsemästä sairaspoissaoloja luvallisiksi poissaoloiksi ja käveli jopa kahden lääkärintodistuksen päältä. Tuo kiusa päättyi vasta kahden kuukauden kuluttua uhattuani oikeustoimilla. - Minulla kului kolme ja puoli kuukautta koulun kanssa taistellessa ja lukuisia sähköposteja lähetellessä, jonka jälkeen olin aivan loppu tammikuun puolessa välissä ja olin joutunut siirtämään minulle suunniteltua leikkaustakin. Samoin poikani opiskelumotivaatio kärsi pahasti ja hän alkoi kärsiä unettomuudesta aina kun olisi pitänyt mennä kouluun, jossa ei hänelle luokassa edes puhuttu. Lapseni joutuikin keskeyttämään lääkärintodistuksella opiskelunsa. Julminta oli, että kiusaaminen oli opettajien taholta täysin tietoista; he tiesivät homeongelmastamme ja kaikista vaikeuksista, mutta mitään armoa ei ollut, ei myötätuntoa eikä sääliä. Vasta kun aloin uhata oikeustoimilla yhä painokkaammin, merkinnät korjattiin; olihan minulla mustaa valkoisella kaikesta, opettajien suorittamasta kiusaamisesta, joka sekin on yhä edelleen tabu Suomessa.
Mutta jos meitä ei olisi kiusattu, jos syksyämme ei olisi pilattu, asunto olisi ollut jo jouluksi kunnossa ja minäkin olisin päässyt leikkaukseen saatuani valmiiksi remontin, jota ei voi toipuessaan tehdä. Mutta nyt kaikki siirtyi ja altistumisaika homeille jatkui voimien loputtua. Ilman kiusaa asunnon ilma olisi jo puhtaampaa ja tämäkin sairaus olisi voinut jäädä tulematta. Vaan niinhän se on, että lyötyjä lyödään aina rankimman päälle.
*
No niin, kello on jo yli seitsemän ja olen oikolukenut alkuosan kirjoittamastani tekstistä. Otsaani yhä edelleen särkee, ei se ole mihinkään lakannut. Tuskinpa nukkumisesta tulee mitään.
Aika jännää muuten, että seitsemän aikaan tunsin edesmenneen isäni läsnäolon. Ei sitä ole tapahtunut kuin silloin, kun hän kuusi vuotta sitten tippui katolta ja kävi hyvästelemässä - tunsin niin.
*
Eilen olin myös hammaslääkärillä eikä sieltä selvinnyt mitään, mikä vaikuttaisi oireisiini. Viisaudenhampaassa on pieni reikä ja ikenet vähän arat, siinä kaikki. Ei semmoinen aikaansaa tämmöisiä oireita. Nuorempana minulla oli suussa joskus montakin reikää yhtä aikaa eikä pää särkenyt yhtään. En ole muutenkaan mikään päänsärkyihminen, päätäni ei särje normaalisti ollenkaan.
Mutta turha selitellä mitään... Onpa vaan asiat huonosti nyt, kun oikeaa hoitoa ja tutkimuksia ei ala tulla. Olen jo rukoillut, että saisin tänään apua lääkäriltä, jolla on myös homeopaatin koulutus.
Nyt yöllä, kun olisi pitänyt nukkua, raskaalle on tuntunut varsinkin alue oikean silmän yläpuolella kulmakarvan kohdalla. Se on elävää ja häiritsevää tunnetta, kuin olisi jotain ylimääräistä ja eloisaa siellä sisällä, joka vie nukkumisrauhan.
Jotain järkyttävää ja epänormaalia tämä on - mutta olenko saanut apua sitä hakiessani? Kummitätini ihmetteli, ettei otsaani ole katsottu edes ultraäänellä. Ei todellakaan, vaivojani ei ole otettu edes tosissaan.
Mutta näin ei voi jatkua, tästä ei tule enää yhtään mitään. Kokonainen kuukausi on mennyt lääkäreiltä pelkkään vetkutteluun.
*
Maanantaina kävin lääkäriasemalla varpaanvälin sieniviljelyssä. Lähete löytyi tällä kertaa ja tuloksia saa odottaa kuutisen viikkoa.
Varpaanvälin sieniviljelyyn siis pääsin, mutta kun otsastani olisi pitänyt tehdä sama juttu, ei yövalvomiseni painaneet yhtään.
Syön jo toista antibioottikuuria ja se on yhtä tyhjän kanssa. Mitään apua en ole siitä saanut, ja jos tämä onkin sieni-infektiota, antibiootti on vain pahentanut asiaa.
Kerroin kyllä epäilyni lääkäreille, mutta heillä ei ole mitään tietoa edes Mayo-klinikan tutkimuksesta vuodelta 1999, kun 96 prosentilla kroonisista sinuiittipotilaista löytyi nenäeritteestä sieni, eikä vain yksi sieni per potilas, vaan keskimäärin 2,7 erilaista sientä.
- Yritettyäni jopa ojentaa kyseisen tutkimuksen työterveyslääkärinä toimivalle yleislääkärille 17. helmikuuta yhdessä asunnostamme tehdyn hometutkimuksen kanssa hän kieltäytyi ottamasta niitä vedoten säilytysongelmiin! Mutta nehän olivat kopioita enkä pyytänyt säilyttämään niitä, vaan tutustumaan niihin.
Ja juuri sama lääkäri moralisoi sitä, ettemme olleet saaneet asuntoa muuton jälkeen vielä kuntoon ja siivottua kaikkia tavaroita. Sillä tavoin hän kautta rantain tunnusti homeongelman, vaikka moralisointi olikin julmaa ja tarpeetonta - niin kuin se aina on.
Ei hän voinut tietää, minkälainen syksymme oli, että juuri kun oli tarkoitus alkaa laittaa asuntoa kuntoon, voimat alkoivat mennä pojan koulun kanssa taistellessa. Flunssavirusten iskiessä pojalle alkoi tulla poissaoloja, joita homealtistus vielä lisäsi, ja tuohon saumaan alkoi opettajien kiusa. Ensimmäinen opettaja aloitti kiusan syys-lokakuun vaihteessa ja kieltäytyi merkitsemästä sairaspoissaoloja luvallisiksi poissaoloiksi ja käveli jopa yhden terveydenhoitajan todistuksen päältä. Sitä kiusaa kesti puolitoista kuukautta ja kun se loppui, toinen opettaja jatkoi siitä ja kieltäytyi hänkin merkitsemästä sairaspoissaoloja luvallisiksi poissaoloiksi ja käveli jopa kahden lääkärintodistuksen päältä. Tuo kiusa päättyi vasta kahden kuukauden kuluttua uhattuani oikeustoimilla. - Minulla kului kolme ja puoli kuukautta koulun kanssa taistellessa ja lukuisia sähköposteja lähetellessä, jonka jälkeen olin aivan loppu tammikuun puolessa välissä ja olin joutunut siirtämään minulle suunniteltua leikkaustakin. Samoin poikani opiskelumotivaatio kärsi pahasti ja hän alkoi kärsiä unettomuudesta aina kun olisi pitänyt mennä kouluun, jossa ei hänelle luokassa edes puhuttu. Lapseni joutuikin keskeyttämään lääkärintodistuksella opiskelunsa. Julminta oli, että kiusaaminen oli opettajien taholta täysin tietoista; he tiesivät homeongelmastamme ja kaikista vaikeuksista, mutta mitään armoa ei ollut, ei myötätuntoa eikä sääliä. Vasta kun aloin uhata oikeustoimilla yhä painokkaammin, merkinnät korjattiin; olihan minulla mustaa valkoisella kaikesta, opettajien suorittamasta kiusaamisesta, joka sekin on yhä edelleen tabu Suomessa.
Mutta jos meitä ei olisi kiusattu, jos syksyämme ei olisi pilattu, asunto olisi ollut jo jouluksi kunnossa ja minäkin olisin päässyt leikkaukseen saatuani valmiiksi remontin, jota ei voi toipuessaan tehdä. Mutta nyt kaikki siirtyi ja altistumisaika homeille jatkui voimien loputtua. Ilman kiusaa asunnon ilma olisi jo puhtaampaa ja tämäkin sairaus olisi voinut jäädä tulematta. Vaan niinhän se on, että lyötyjä lyödään aina rankimman päälle.
*
No niin, kello on jo yli seitsemän ja olen oikolukenut alkuosan kirjoittamastani tekstistä. Otsaani yhä edelleen särkee, ei se ole mihinkään lakannut. Tuskinpa nukkumisesta tulee mitään.
Aika jännää muuten, että seitsemän aikaan tunsin edesmenneen isäni läsnäolon. Ei sitä ole tapahtunut kuin silloin, kun hän kuusi vuotta sitten tippui katolta ja kävi hyvästelemässä - tunsin niin.
*
Eilen olin myös hammaslääkärillä eikä sieltä selvinnyt mitään, mikä vaikuttaisi oireisiini. Viisaudenhampaassa on pieni reikä ja ikenet vähän arat, siinä kaikki. Ei semmoinen aikaansaa tämmöisiä oireita. Nuorempana minulla oli suussa joskus montakin reikää yhtä aikaa eikä pää särkenyt yhtään. En ole muutenkaan mikään päänsärkyihminen, päätäni ei särje normaalisti ollenkaan.
Mutta turha selitellä mitään... Onpa vaan asiat huonosti nyt, kun oikeaa hoitoa ja tutkimuksia ei ala tulla. Olen jo rukoillut, että saisin tänään apua lääkäriltä, jolla on myös homeopaatin koulutus.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
"Pompoti-pompom"
"Huomenna, kun otan viimeisen antibiootin, ja toinen lääkäri soittaa, on tiukka puhelu taas tulossa. Jo riittää pelleily ja vetkuttelu!"
Kirjoitin noin 23.2.2010, muttei seuraavana päivänä mitään tiukkaa puhelua tullut. Olin juuri koneeni ääressä kirjoittamassa pitkää kirjettä ja uponneena aivan siihen, kun lääkäri soitti. Kerroin kyllä heti puhelun alkuun, että otsa ja ohimot jomottelivat yhä, että nukuin pätkäunia edelleenkin. Halusin sanoa sen, ettei lääkäri vain pääsisi sanomaan, että kaikki on muka ok. Lääkäri kertoikin sitten, että nenäviljelystä oli löytynyt stafylokokkia ja ettei amoksisilliini ollut ehkä tarpeeksi tehokas, jonka takia sanoi kirjoittavansa uuden kymmenen päivän antibioottikuurin.
Se koko lyhyt puhelu oli siinä enkä sanonut mitään, mitä olisi pitänyt sanoa. Annoin kuin uhrikaritsa heti periksi. Olin täysin uupunut jankkaamaan homeoireista mitään tietämättömien lääkäreiden kanssa, olenhan potenut niitä jo vuodesta 2008 lähtien, ja kokemuksia lääkärikäynneistä riittää.
Asiat eivät vain mene puhumalla perille, olen kai tajunnut ja siksi luovutin - mutta vain hetkeksi, sillä heti perään kirjoitin lääkärille lyhyen kirjeen, johon kirjoitin ne asiat, jotka puhelimessa olisi pitänyt sanoa.
Otin sitten kirjeeni mukaan ja menin lääkäriasemalle uutta reseptiäni hakemaan. Reseptiä ei löytynyt kuitenkaan mistään, vaikka sen olisi pitänyt olla siellä. Sain palata tyhjin toimin kotiin, vaikka kirjeen onnistuinkin jättämään.
*
Seuraavana aamuna lääkäri soitti. Hän pahoitteli, että resepti oli jäänyt väärään pinoon ja otti puheeksi kirjeessäni olleet asiat. Pyysin esimerkiksi lähetettä sieniviljelyyn varpaanvälistä, jota laskin poteneeni kahdeksan vuotta kaikki konstit kokeilleena. Vastaanotolla olin näyttänyt lääkärille varpaanväliä ja hän kysyi, oliko siitä tehty viljelyä. Vastattuani, että ei, ei hän itsekään lähetettä kirjoittanut, vaikka mukanani oli reseptit, joiden mukaan olin potenut vaivaa jo vuodesta 2003 lähtien ja yrittänyt koko tämän ajan saada kirvelevää varpaanväliä kuntoon. Varpaanvälissä käytettävää Tubinette-putkiharsoakin olen käyttänyt näköjään jo vuodesta 2004 lähtien ja kaiken maailman puutereita ja rasvoja saamatta mitään apua. Muttei se ehkä ollut lääkärin mielestä tarpeeksi suuri haitta, kun hän ei oma-aloitteisesti kirjoittanut lähetettä sieniviljelyyn istuessani jo hänen vastaanotollaan. Kuinka uupunut kaikkien kroonisten sairauksien hoitamiseen voi olla, sitä ei kai nuo ammatinharjoittajat sitten tajua.
Onneksi olinkin keksinyt uuden konstin: kirjoittamisen, jossa siinäkin täytyy olla tarkkana. Kirjettä ei voi viedä mukanaan vastaanotolle, sillä silloin lääkäri ei joutaisi paneutumaan siihen rauhassa, vaan se täytyisi toimittaa jo ennen vastaanotolle menoa tai sen jälkeen. Keksin näille kirjeille jo oivan nimenkin: myllykirjeet. Niissä voisi kirjoittaa kaiken, mikä on jäänyt vaivaamaan ja ottamaan nuppiin.
Omassa myllykirjeessäni otin esiin toisenkin asian, eli kaipaisin myös lähetettä homeoireiden kunnollista tutkimista varten, josta siitäkin lääkäri alkoi puhelimessa puhua. Hän sanoi, että mikäli antibioottikuuri ei auttaisi, voisin kääntyä iho- ja allergialääkärin puoleen. Vaikenin siinä vaiheessa, sillä en viitsinyt kertoa uudesta ajasta lääkärille, jolla on myös homeopaatin koulutus.
*
Mentyäni sitten lääkäriasemalle sieniviljelyä varten, lähetettä siihen ei löytynyt, mutta tällä kertaa löytyi resepti antibioottia varten.
- Jostain syystä on sellainen olo kuin, että "pompoti-pompom" pompotellaan.
Kirjoitin noin 23.2.2010, muttei seuraavana päivänä mitään tiukkaa puhelua tullut. Olin juuri koneeni ääressä kirjoittamassa pitkää kirjettä ja uponneena aivan siihen, kun lääkäri soitti. Kerroin kyllä heti puhelun alkuun, että otsa ja ohimot jomottelivat yhä, että nukuin pätkäunia edelleenkin. Halusin sanoa sen, ettei lääkäri vain pääsisi sanomaan, että kaikki on muka ok. Lääkäri kertoikin sitten, että nenäviljelystä oli löytynyt stafylokokkia ja ettei amoksisilliini ollut ehkä tarpeeksi tehokas, jonka takia sanoi kirjoittavansa uuden kymmenen päivän antibioottikuurin.
Se koko lyhyt puhelu oli siinä enkä sanonut mitään, mitä olisi pitänyt sanoa. Annoin kuin uhrikaritsa heti periksi. Olin täysin uupunut jankkaamaan homeoireista mitään tietämättömien lääkäreiden kanssa, olenhan potenut niitä jo vuodesta 2008 lähtien, ja kokemuksia lääkärikäynneistä riittää.
Asiat eivät vain mene puhumalla perille, olen kai tajunnut ja siksi luovutin - mutta vain hetkeksi, sillä heti perään kirjoitin lääkärille lyhyen kirjeen, johon kirjoitin ne asiat, jotka puhelimessa olisi pitänyt sanoa.
Otin sitten kirjeeni mukaan ja menin lääkäriasemalle uutta reseptiäni hakemaan. Reseptiä ei löytynyt kuitenkaan mistään, vaikka sen olisi pitänyt olla siellä. Sain palata tyhjin toimin kotiin, vaikka kirjeen onnistuinkin jättämään.
*
Seuraavana aamuna lääkäri soitti. Hän pahoitteli, että resepti oli jäänyt väärään pinoon ja otti puheeksi kirjeessäni olleet asiat. Pyysin esimerkiksi lähetettä sieniviljelyyn varpaanvälistä, jota laskin poteneeni kahdeksan vuotta kaikki konstit kokeilleena. Vastaanotolla olin näyttänyt lääkärille varpaanväliä ja hän kysyi, oliko siitä tehty viljelyä. Vastattuani, että ei, ei hän itsekään lähetettä kirjoittanut, vaikka mukanani oli reseptit, joiden mukaan olin potenut vaivaa jo vuodesta 2003 lähtien ja yrittänyt koko tämän ajan saada kirvelevää varpaanväliä kuntoon. Varpaanvälissä käytettävää Tubinette-putkiharsoakin olen käyttänyt näköjään jo vuodesta 2004 lähtien ja kaiken maailman puutereita ja rasvoja saamatta mitään apua. Muttei se ehkä ollut lääkärin mielestä tarpeeksi suuri haitta, kun hän ei oma-aloitteisesti kirjoittanut lähetettä sieniviljelyyn istuessani jo hänen vastaanotollaan. Kuinka uupunut kaikkien kroonisten sairauksien hoitamiseen voi olla, sitä ei kai nuo ammatinharjoittajat sitten tajua.
Onneksi olinkin keksinyt uuden konstin: kirjoittamisen, jossa siinäkin täytyy olla tarkkana. Kirjettä ei voi viedä mukanaan vastaanotolle, sillä silloin lääkäri ei joutaisi paneutumaan siihen rauhassa, vaan se täytyisi toimittaa jo ennen vastaanotolle menoa tai sen jälkeen. Keksin näille kirjeille jo oivan nimenkin: myllykirjeet. Niissä voisi kirjoittaa kaiken, mikä on jäänyt vaivaamaan ja ottamaan nuppiin.
Omassa myllykirjeessäni otin esiin toisenkin asian, eli kaipaisin myös lähetettä homeoireiden kunnollista tutkimista varten, josta siitäkin lääkäri alkoi puhelimessa puhua. Hän sanoi, että mikäli antibioottikuuri ei auttaisi, voisin kääntyä iho- ja allergialääkärin puoleen. Vaikenin siinä vaiheessa, sillä en viitsinyt kertoa uudesta ajasta lääkärille, jolla on myös homeopaatin koulutus.
*
Mentyäni sitten lääkäriasemalle sieniviljelyä varten, lähetettä siihen ei löytynyt, mutta tällä kertaa löytyi resepti antibioottia varten.
- Jostain syystä on sellainen olo kuin, että "pompoti-pompom" pompotellaan.
perjantai 26. helmikuuta 2010
Ilmanpuhdistin
Kerroin Homesairaudet-palstalla hankkimastamme ilmanpuhdistimesta.
Poikani huomasi, että sellaisen saa NetAnttilasta puoleen hintaan ja tilasimme sen.
Kuitenkin kun kirjoitin asiasta Suomi24:n palstalla, viesti poistettiin.
*
Kiusantekoa se kaikki on ja se jatkuu vaan.
Kun joku vinkkaa jostain edullisesta tuotteesta tai laitteesta, johon köyhälläkin olisi varaa, täytyyhän siihen iskeä.
Viestini ei ollut tallessa edes tietokoneella, joten se meni kokonaan.
*
Mutta jos kiinnostaa, Clatronicin ilmanpuhdistimen voi tilata NetAnttilasta 74,50 euron hintaan niin kauan kuin tuotetta riittää. Pakkauksessa on kaikki suodattimet mukana ja maaliskuun lopulla varasuodattimia tulee lisää, NetAnttilasta kerrottiin.
Laitteen löytää osoitteesta: http://www.netanttila.com/ kohdasta "Keittiö, kodinkoneet" hakusanalla "Clatronic".
Tuotteen ominaisuuksiin voi tutustua myös täällä: http://www.clatronic.de/product_info.php/language/en/info/p1510_LR-3193-Komfort-Luftreiniger.html/XTCsid/131a26bf47228a838090848e95ed4dcc
Ps. Postista saa kotiinkuljetuksen 9,80 eurolla.
Poikani huomasi, että sellaisen saa NetAnttilasta puoleen hintaan ja tilasimme sen.
Kuitenkin kun kirjoitin asiasta Suomi24:n palstalla, viesti poistettiin.
*
Kiusantekoa se kaikki on ja se jatkuu vaan.
Kun joku vinkkaa jostain edullisesta tuotteesta tai laitteesta, johon köyhälläkin olisi varaa, täytyyhän siihen iskeä.
Viestini ei ollut tallessa edes tietokoneella, joten se meni kokonaan.
*
Mutta jos kiinnostaa, Clatronicin ilmanpuhdistimen voi tilata NetAnttilasta 74,50 euron hintaan niin kauan kuin tuotetta riittää. Pakkauksessa on kaikki suodattimet mukana ja maaliskuun lopulla varasuodattimia tulee lisää, NetAnttilasta kerrottiin.
Laitteen löytää osoitteesta: http://www.netanttila.com/ kohdasta "Keittiö, kodinkoneet" hakusanalla "Clatronic".
Tuotteen ominaisuuksiin voi tutustua myös täällä: http://www.clatronic.de/product_info.php/language/en/info/p1510_LR-3193-Komfort-Luftreiniger.html/XTCsid/131a26bf47228a838090848e95ed4dcc
Ps. Postista saa kotiinkuljetuksen 9,80 eurolla.
torstai 25. helmikuuta 2010
Luovu kaikesta, tai...
Tällainen tuli aamulla mieleeni herätessäni.
Ihmisiä kiristetään käyttäytymään tietyllä lailla tai heitä ei hyväksytä ryhmään.
*
Uskonnollisissa yhteisöissä saatetaan vaatia, että ihmiset luopuvat kaikesta ja alkavat elää yhteisön sanelemilla ehdoilla.
Myös muissakin yhteisöissä saatetaan toimia aivan samalla lailla. Itse olen törmännyt vastaavaan homeista sairastuneiden yhteisössä.
Tuo yhteisö koostuu eri tavoin ajattelevista ihmisistä, joista jotkut uskovat homeiden saastuttavan kaiken ja että myös itiöistä olisi päästävä eroon. Tämän takia he roudaavat kaiken kaatopaikalle ja vaativat muitakin niin tekemään.
- Luovu kaikesta, tai... Noin hekin vihjaavat ja antavat ymmärtää, että ellet toimi juuri niin kuin he ovat toimineet, et ole kunnon homeuskovainen etkä voi ikinä parantua. Sitä he eivät kyllä kerro, etteivät hekään ole juuri parantuneet, että he oireilevat homeista edelleen.
*
Mutta jos tuolle tielle lähtee, pahimmassa tapauksessa ei voi säästää pankkikorttiakaan, koska sädesieni riittää muka saastuttamaan senkin. Siitä ei puhuta, että sädesientä löytyy myös pellosta ja multaisista juureksista, että se on osa luonnon kiertokulkua.
Suhteellisuudentaju unohtuukin tuossa homeuskonnossa tyystin ja myös mielenterveys on vaarassa. Kenen psyyke kestää kaikkien tavaroiden hävittämistä ja kokopäivätoimista mikrobien ja itiöiden karkuun juoksemista?
Ei ainakaan minun, se on ihan varmaa, joten en sille tielle lähdekään. Parempi konsti onkin taistella mikrobeja ja itiöitä vastaan.
Ei Suomeakaan puolustettu talvi- ja jatkosodassa niin, että sotilaat olisivat pötkineet vihollista karkuun. - Ehei. Suomalaiset tulivat kohti ja puolustivat omaa maata ja rajojaan.
*
Samalla tavoin minäkin olen alkanut puolustaa itseäni ja vahvistaa elimistöäni. Viruksia, mikrobeja ja itiöitä on koko maailman napa täynnä, muttei niiden tarvitse asua minussa.
Pöllytän ne pois ja siivoan myös nurkkani.
Enkä ala kiihkouskovaiseksi - en ikinä.
Ihmisiä kiristetään käyttäytymään tietyllä lailla tai heitä ei hyväksytä ryhmään.
*
Uskonnollisissa yhteisöissä saatetaan vaatia, että ihmiset luopuvat kaikesta ja alkavat elää yhteisön sanelemilla ehdoilla.
Myös muissakin yhteisöissä saatetaan toimia aivan samalla lailla. Itse olen törmännyt vastaavaan homeista sairastuneiden yhteisössä.
Tuo yhteisö koostuu eri tavoin ajattelevista ihmisistä, joista jotkut uskovat homeiden saastuttavan kaiken ja että myös itiöistä olisi päästävä eroon. Tämän takia he roudaavat kaiken kaatopaikalle ja vaativat muitakin niin tekemään.
- Luovu kaikesta, tai... Noin hekin vihjaavat ja antavat ymmärtää, että ellet toimi juuri niin kuin he ovat toimineet, et ole kunnon homeuskovainen etkä voi ikinä parantua. Sitä he eivät kyllä kerro, etteivät hekään ole juuri parantuneet, että he oireilevat homeista edelleen.
*
Mutta jos tuolle tielle lähtee, pahimmassa tapauksessa ei voi säästää pankkikorttiakaan, koska sädesieni riittää muka saastuttamaan senkin. Siitä ei puhuta, että sädesientä löytyy myös pellosta ja multaisista juureksista, että se on osa luonnon kiertokulkua.
Suhteellisuudentaju unohtuukin tuossa homeuskonnossa tyystin ja myös mielenterveys on vaarassa. Kenen psyyke kestää kaikkien tavaroiden hävittämistä ja kokopäivätoimista mikrobien ja itiöiden karkuun juoksemista?
Ei ainakaan minun, se on ihan varmaa, joten en sille tielle lähdekään. Parempi konsti onkin taistella mikrobeja ja itiöitä vastaan.
Ei Suomeakaan puolustettu talvi- ja jatkosodassa niin, että sotilaat olisivat pötkineet vihollista karkuun. - Ehei. Suomalaiset tulivat kohti ja puolustivat omaa maata ja rajojaan.
*
Samalla tavoin minäkin olen alkanut puolustaa itseäni ja vahvistaa elimistöäni. Viruksia, mikrobeja ja itiöitä on koko maailman napa täynnä, muttei niiden tarvitse asua minussa.
Pöllytän ne pois ja siivoan myös nurkkani.
Enkä ala kiihkouskovaiseksi - en ikinä.
tiistai 23. helmikuuta 2010
Kerro, kerro kuvastin...
Otsani jomottelee edelleen.
- Kertoisinko nyt, mitä tapahtui viime viikon maanantaina ja tiistaina. Olisiko nyt voimia siihen?
Yritän.
*
Minulla oli maanantaina lääkärinaika, josta odotin paljon. Pääsisinhän oikein spesialistille, jonne monet muutkin jonottivat.
Hyvissä ajoin pääsin liikkeelle ja olin lääkäriasemalla jo etuajassa.
Menin käytävälle istumaan vastapäätä lääkärin huonetta ja odottamaan omaa vuoroani.
*
Jonkun ajan kuluttua lääkäri astui huoneestaan ulos ja meni jonnekin. Hän oli aivan samannäköinen kuin lääkäriaseman esittelykuvassakin - keski-ikäinen, vain aavistuksen verran pyöreähkö, ei mitenkään lyhyt nainen.
- Mutta sitten pääsinkin jo vastaanotolle ja aloin kertoa tilanteestamme. Kerroin juosseeni lääkärillä, että otsani oli jo kerran kuvattu yms. Asiaa oli paljon ja oli vaikeaa muistaa kaikkea.
Vähän ajan kuluttua sitten nainen alkoi luennoida, kuinka hometta on kaikkialla, että leivätkin homehtuvat jne. Eikä pelkästään hometta ole kaikkialla, vaan myös homeitiöitä ja mikrobeja.
Hän antoi ymmärtää, että homejutuissa moni asia menee yli, että itiötkin ovat kuin "pieniä siemeniä", joista ei ole mitään vaaraa, ellei niitä ole "hirveitä kasoja".
Kerrottuani väitteestä, että itiöt kuolevat vaatteista 90 asteen pesussa ja voivoteltuani, ettei kaikkea voi pestä 90 asteessa, tutkijanainen sanoi, että "hölynpölyä" ja heilautti kättään.
(Harmittelin silloin mielessäni, että olimme ylipäätään pesseet vuodevaatteet liian kovassa lämpötilassa ja saaneet ne muhkuraisiksi...)
Nainen ilmoitti myös, että oli aivan riittävää, että muutimme homeasunnosta pois, että loput ylimääräiset itiöt häviäisivät siivouksen myötä.
(Ajattelin silloin, että herran jestas, että onneksi emme olleet sentään ryhtyneet hävittämään omaisuuttamme...)
*
Kaikki oli siis hyvin ja aloin poistua vastaanotolta. Enää vain lasku ja lähete Prick-testeihin, jotka lääkäri kirjoitti mielenkiinnon vuoksi, eihän minulta oltu tutkittu homeen vuoksi vielä mitään.
Toki se oli vain muodollinen ele, koska luennoimisensa yhteydessä lääkäri oli kehottanut minua unohtamaan homeongelman kokonaan ja keskittymään muihin asioihin.
- Kuitenkin maksettuani laskun kassalla olin hölmistynyt. Tässäkö kaikki? Entä otsan kuvaus? Olinhan nukkunut kolme viikkoa huonosti, yhtä kauan kuin otsakin oli jomottanut.
Pyysinkin vastaanottovirkailijaa vielä soittamaan lääkärille ja sanomaan, että otsani on särkenyt kolme viikkoa, pitäisikö se kuvata. Vastaanottovirkailija tekikin niin, mutta mainitsi lääkärille vain otsasäryn, ei sitä, että se on kestänyt kolme viikkoa. Mutta lääkäri oli kuulemma vastannut, ettei tarvitse kuvata, että katsotaan sitä sitten "ensi kerralla".
Olin pöllämystynyt. Ensi kerralla? Sehän menisi parin viikon päähän maaliskuun puolelle lääkärin kehuttua vastaanotollaan, että menisi Amerikkaan luennoimaan. Saatoinkin vain seistä paikallani, ja olin kuin puulla päähän lyöty - mutta sitten muistin samaisesta Amerikasta tilaamani Seagaten oleuropeiinipillerit ja arvelin kestäväni siihen asti.
*
Mutta seuraavan yön nukuin taas huonosti. Nukahdin viiden maissa vaivalloisesti ohimosärkyyn, joka sama särky katkaisi uneni jo kahdeksalta.
Olin nukkunut vajaat kolme tuntia, ja noita kolmen neljän tunnin pätkäunia oli jatkunut jo kolmatta viikkoa ja olin väsynyt ja kiukkuinen.
Yöllä valvoessani olin löytänyt netistä kännykkänumeron tutkijanaiselle, jolle sitten kiukuspäissäni soitin puoli yhdeksältä.
Kerroin nukkuneeni yöllä taas vain kolme tuntia, että sitä oli jatkunut jo kolmatta viikkoa, ja muistutin häntä, kuinka hän oli kävellyt oireitteni ohi, vaikka vastaanottovirkailija oli soittanut.
Mutta tutkijalääkäri sanoi, että "meillä on vain tietty aika käytettävissä" ja kehotti minua kääntymään omalääkärin puoleen, jos tarvetta on. Sanottuani, ettei sinne mitään pääse, hän hymähti vain.
- Ja koska minua kiukutti niin paljon, aloin ladata, kuinka näitä homesairauksia vähätellään. "Kuka vähättelee?" nainen ehti kysyä väliin ennen kuin jatkoin.
Kerroin Mayo-klinikan vuoden 1999 tutkimuksesta, jossa 96 prosentilla kroonisista sinuiittipotilaista löytyi nenän limasta sieni - eikä vain yksi sieni, vaan 2,7 erilaista sientä per potilas.
Samaan syssyyn syydin, että oikeasti tutkijanaisen omakin tutkimus allekirjoitti samaa, olihan hänenkin tutkimuksessa todettu, että syksyisin itiöiden määrän ollessa luonnossa runsaimmillaan puolella tutkituista, niin terveistä kuin sairaista, löydettiin nenäeritteestä sieni. Syydin sen ja sanoin naiselle, että juuri homeasunnoissahan ihmiset hengittävät paljon itiöitä ja juuri siksi sienet voivat alkaa kasvaa myös ihmisessä - mutta sitä ei tutkita ollenkaan, että suomalaisilla lääkärisivuillakin poskiontelontulehduksien syyksi mainitaan vain virukset ja bakteerit eikä sieniä lainkaan.
Latasin vielä, kuinka järkyttävä homeongelma Suomessa on kouluissa, päiväkodeissa, virastoissa, terveyskeskuksissa, sairaaloissa, poliisiasemilla, kasarmeilla - mutta en päässyt edes listaa loppuun, kun nainen sanoi tylysti väliin, että hänen täytyy mennä, että voimme palata kyllä joskus toisen kerran, että hei - jonka jälkeen hän katkaisi puhelun.
*
Puhelu kesti kolme minuuttia 46 sekuntia, katsoin kännykästä jälkikäteen. Niin paljon tutkija piittasi vaivoistani ilman rahalaskuriaan.
Olinkin todella loukkaantunut, ja heti kun kynnelle kykenin peruin minulle varatun ajan Prick-testeihin.
Tuollaisen kokemuksen jälkeen en halua mitään palveluita häneltä enää, ja nyhtäköön palkkionsakin muualta.
_____
Kirjoitin edellisen aamupäivällä.
Otsa- ja ohimosärkyni on edelleen pirullinen ja jatkuu.
Huomenna, kun otan viimeisen antibiootin, ja toinen lääkäri soittaa, on tiukka puhelu taas tulossa. Jo riittää pelleily ja vetkuttelu!
- Kertoisinko nyt, mitä tapahtui viime viikon maanantaina ja tiistaina. Olisiko nyt voimia siihen?
Yritän.
*
Minulla oli maanantaina lääkärinaika, josta odotin paljon. Pääsisinhän oikein spesialistille, jonne monet muutkin jonottivat.
Hyvissä ajoin pääsin liikkeelle ja olin lääkäriasemalla jo etuajassa.
Menin käytävälle istumaan vastapäätä lääkärin huonetta ja odottamaan omaa vuoroani.
*
Jonkun ajan kuluttua lääkäri astui huoneestaan ulos ja meni jonnekin. Hän oli aivan samannäköinen kuin lääkäriaseman esittelykuvassakin - keski-ikäinen, vain aavistuksen verran pyöreähkö, ei mitenkään lyhyt nainen.
- Mutta sitten pääsinkin jo vastaanotolle ja aloin kertoa tilanteestamme. Kerroin juosseeni lääkärillä, että otsani oli jo kerran kuvattu yms. Asiaa oli paljon ja oli vaikeaa muistaa kaikkea.
Vähän ajan kuluttua sitten nainen alkoi luennoida, kuinka hometta on kaikkialla, että leivätkin homehtuvat jne. Eikä pelkästään hometta ole kaikkialla, vaan myös homeitiöitä ja mikrobeja.
Hän antoi ymmärtää, että homejutuissa moni asia menee yli, että itiötkin ovat kuin "pieniä siemeniä", joista ei ole mitään vaaraa, ellei niitä ole "hirveitä kasoja".
Kerrottuani väitteestä, että itiöt kuolevat vaatteista 90 asteen pesussa ja voivoteltuani, ettei kaikkea voi pestä 90 asteessa, tutkijanainen sanoi, että "hölynpölyä" ja heilautti kättään.
(Harmittelin silloin mielessäni, että olimme ylipäätään pesseet vuodevaatteet liian kovassa lämpötilassa ja saaneet ne muhkuraisiksi...)
Nainen ilmoitti myös, että oli aivan riittävää, että muutimme homeasunnosta pois, että loput ylimääräiset itiöt häviäisivät siivouksen myötä.
(Ajattelin silloin, että herran jestas, että onneksi emme olleet sentään ryhtyneet hävittämään omaisuuttamme...)
*
Kaikki oli siis hyvin ja aloin poistua vastaanotolta. Enää vain lasku ja lähete Prick-testeihin, jotka lääkäri kirjoitti mielenkiinnon vuoksi, eihän minulta oltu tutkittu homeen vuoksi vielä mitään.
Toki se oli vain muodollinen ele, koska luennoimisensa yhteydessä lääkäri oli kehottanut minua unohtamaan homeongelman kokonaan ja keskittymään muihin asioihin.
- Kuitenkin maksettuani laskun kassalla olin hölmistynyt. Tässäkö kaikki? Entä otsan kuvaus? Olinhan nukkunut kolme viikkoa huonosti, yhtä kauan kuin otsakin oli jomottanut.
Pyysinkin vastaanottovirkailijaa vielä soittamaan lääkärille ja sanomaan, että otsani on särkenyt kolme viikkoa, pitäisikö se kuvata. Vastaanottovirkailija tekikin niin, mutta mainitsi lääkärille vain otsasäryn, ei sitä, että se on kestänyt kolme viikkoa. Mutta lääkäri oli kuulemma vastannut, ettei tarvitse kuvata, että katsotaan sitä sitten "ensi kerralla".
Olin pöllämystynyt. Ensi kerralla? Sehän menisi parin viikon päähän maaliskuun puolelle lääkärin kehuttua vastaanotollaan, että menisi Amerikkaan luennoimaan. Saatoinkin vain seistä paikallani, ja olin kuin puulla päähän lyöty - mutta sitten muistin samaisesta Amerikasta tilaamani Seagaten oleuropeiinipillerit ja arvelin kestäväni siihen asti.
*
Mutta seuraavan yön nukuin taas huonosti. Nukahdin viiden maissa vaivalloisesti ohimosärkyyn, joka sama särky katkaisi uneni jo kahdeksalta.
Olin nukkunut vajaat kolme tuntia, ja noita kolmen neljän tunnin pätkäunia oli jatkunut jo kolmatta viikkoa ja olin väsynyt ja kiukkuinen.
Yöllä valvoessani olin löytänyt netistä kännykkänumeron tutkijanaiselle, jolle sitten kiukuspäissäni soitin puoli yhdeksältä.
Kerroin nukkuneeni yöllä taas vain kolme tuntia, että sitä oli jatkunut jo kolmatta viikkoa, ja muistutin häntä, kuinka hän oli kävellyt oireitteni ohi, vaikka vastaanottovirkailija oli soittanut.
Mutta tutkijalääkäri sanoi, että "meillä on vain tietty aika käytettävissä" ja kehotti minua kääntymään omalääkärin puoleen, jos tarvetta on. Sanottuani, ettei sinne mitään pääse, hän hymähti vain.
- Ja koska minua kiukutti niin paljon, aloin ladata, kuinka näitä homesairauksia vähätellään. "Kuka vähättelee?" nainen ehti kysyä väliin ennen kuin jatkoin.
Kerroin Mayo-klinikan vuoden 1999 tutkimuksesta, jossa 96 prosentilla kroonisista sinuiittipotilaista löytyi nenän limasta sieni - eikä vain yksi sieni, vaan 2,7 erilaista sientä per potilas.
Samaan syssyyn syydin, että oikeasti tutkijanaisen omakin tutkimus allekirjoitti samaa, olihan hänenkin tutkimuksessa todettu, että syksyisin itiöiden määrän ollessa luonnossa runsaimmillaan puolella tutkituista, niin terveistä kuin sairaista, löydettiin nenäeritteestä sieni. Syydin sen ja sanoin naiselle, että juuri homeasunnoissahan ihmiset hengittävät paljon itiöitä ja juuri siksi sienet voivat alkaa kasvaa myös ihmisessä - mutta sitä ei tutkita ollenkaan, että suomalaisilla lääkärisivuillakin poskiontelontulehduksien syyksi mainitaan vain virukset ja bakteerit eikä sieniä lainkaan.
Latasin vielä, kuinka järkyttävä homeongelma Suomessa on kouluissa, päiväkodeissa, virastoissa, terveyskeskuksissa, sairaaloissa, poliisiasemilla, kasarmeilla - mutta en päässyt edes listaa loppuun, kun nainen sanoi tylysti väliin, että hänen täytyy mennä, että voimme palata kyllä joskus toisen kerran, että hei - jonka jälkeen hän katkaisi puhelun.
*
Puhelu kesti kolme minuuttia 46 sekuntia, katsoin kännykästä jälkikäteen. Niin paljon tutkija piittasi vaivoistani ilman rahalaskuriaan.
Olinkin todella loukkaantunut, ja heti kun kynnelle kykenin peruin minulle varatun ajan Prick-testeihin.
Tuollaisen kokemuksen jälkeen en halua mitään palveluita häneltä enää, ja nyhtäköön palkkionsakin muualta.
_____
Kirjoitin edellisen aamupäivällä.
Otsa- ja ohimosärkyni on edelleen pirullinen ja jatkuu.
Huomenna, kun otan viimeisen antibiootin, ja toinen lääkäri soittaa, on tiukka puhelu taas tulossa. Jo riittää pelleily ja vetkuttelu!
maanantai 22. helmikuuta 2010
Heitteillejättöä ja hakuammuntaa
Varasin tänään ajan hammaslääkärille, ja sain ihme kyllä peruutusajan viikon päähän. Ilman peruutusaikaa olisin saanut ajan vasta maalis-huhtikuun vaihteeseen.
Ei kuulosta hääppöiselle, vaikka oikeasti hammaslääkäripuoli toimii Hesassa tätä nykyä paremmin kuin terveyskeskus. Viime torstaina saimme nimittäin tietää, ettei omalla terveysasemallamme ole lääkäriä ollenkaan! Ihmiset pääsevät johonkin hoitotakuujonoon, jossa on 150 - 200 potilasta jonottamassa vuokralääkärille... Terveyskeskuksessa hoidetaan vain päivystystapauksia, ajanvaraaja kertoi - enkä ollut uskoa korviani.
Ihmiset ovat siis täysin heitteillä ja yksityiselläkin puolella lääkäreitä kiinnostaa vain fyrkka. Kuukauden sisällä olen juossut otsa- ja ohimosärkyni takia neljällä eri yksityislääkärillä. Harmittaa, että vakuutukseni hupenee tämmöiseen, kun tarvitsisin sitä paljon muuhunkin vielä. En uskalla edes laskea, kuinka paljon homeongelman takia vakuutussumma on huvennut. Useampi tuhat tässä on mennyt ja tekisi mieli veloa kaikki homeasunnon vuokranantajalta takaisin.
*
Parhaillaan syön amoksisilliini-antibioottia, josta sovittiin lääkärikäynnin yhteydessä viime keskiviikkona.
Ajattelin kyllä, etten mene enää lääkärille saatuani tarpeekseni kaikista surkeista lääkärireissuista. Tarkoitukseni oli vain hakea apteekista antibioottia varaksi saamallani reseptillä, sillä Infektiofoorumin sivuilta luin amoksisilliinin olevan parhaimpia antibiootteja sinuiitin hoidossa.
- Mutta pyörsin päätökseni ja kävin työterveyslääkärinä toimivan yleislääkärin vastaanotolla, jolta sain antibiootin kaveriksi myös antihistamiinia ja joka määräsi tutkittavaksi nenän limakalvoilta eosinofiilit ja bakteeriviljelykin tehtiin. Siinä kaikki.
Tuloksia ei ole vielä tullut, ja aikamoista hakuammuntaa se kaikki on. Missään ei tutkita kunnolla eikä mihinkään tutkimuksiin pääse.
*
Hammaslääkäriajankin tilasin vain sitä varten, että hammasongelmat voitaisiin sulkea pois. Onhan minulla vaihtelevaa otsa- ja ohimosärkyä edelleenkin, vaikka antibioottikuuri on kohta jo syöty.
Ei kuulosta hääppöiselle, vaikka oikeasti hammaslääkäripuoli toimii Hesassa tätä nykyä paremmin kuin terveyskeskus. Viime torstaina saimme nimittäin tietää, ettei omalla terveysasemallamme ole lääkäriä ollenkaan! Ihmiset pääsevät johonkin hoitotakuujonoon, jossa on 150 - 200 potilasta jonottamassa vuokralääkärille... Terveyskeskuksessa hoidetaan vain päivystystapauksia, ajanvaraaja kertoi - enkä ollut uskoa korviani.
Ihmiset ovat siis täysin heitteillä ja yksityiselläkin puolella lääkäreitä kiinnostaa vain fyrkka. Kuukauden sisällä olen juossut otsa- ja ohimosärkyni takia neljällä eri yksityislääkärillä. Harmittaa, että vakuutukseni hupenee tämmöiseen, kun tarvitsisin sitä paljon muuhunkin vielä. En uskalla edes laskea, kuinka paljon homeongelman takia vakuutussumma on huvennut. Useampi tuhat tässä on mennyt ja tekisi mieli veloa kaikki homeasunnon vuokranantajalta takaisin.
*
Parhaillaan syön amoksisilliini-antibioottia, josta sovittiin lääkärikäynnin yhteydessä viime keskiviikkona.
Ajattelin kyllä, etten mene enää lääkärille saatuani tarpeekseni kaikista surkeista lääkärireissuista. Tarkoitukseni oli vain hakea apteekista antibioottia varaksi saamallani reseptillä, sillä Infektiofoorumin sivuilta luin amoksisilliinin olevan parhaimpia antibiootteja sinuiitin hoidossa.
- Mutta pyörsin päätökseni ja kävin työterveyslääkärinä toimivan yleislääkärin vastaanotolla, jolta sain antibiootin kaveriksi myös antihistamiinia ja joka määräsi tutkittavaksi nenän limakalvoilta eosinofiilit ja bakteeriviljelykin tehtiin. Siinä kaikki.
Tuloksia ei ole vielä tullut, ja aikamoista hakuammuntaa se kaikki on. Missään ei tutkita kunnolla eikä mihinkään tutkimuksiin pääse.
*
Hammaslääkäriajankin tilasin vain sitä varten, että hammasongelmat voitaisiin sulkea pois. Onhan minulla vaihtelevaa otsa- ja ohimosärkyä edelleenkin, vaikka antibioottikuuri on kohta jo syöty.
lauantai 20. helmikuuta 2010
Sienellä sientä vastaan
Kirjoitin edellä: "En jaksanut kirjoittaa enää, että olin keksinyt taistelussa homeongelmaa vastaan myös osterivinokkaan, joka vahvistaa vastustuskykyä ja epiteelikerrosta."
Ja tämänkin jätin kirjoittamatta, että olin intuitiivisesti oikeassa:
Tulipa jälleen kerran tarkisteltua, miten asiat ovat. Osoitteeksi jälleen kerran http://www.sciencedirect.com/ ja hakusanoja All fields -kohtaan. Osterivinokas näyttää olevan englanniksi "oyster mushroom" tai pelkkä "oyster", latinankieliseltä nimeltään "Pleurotus ostreatus", joilla hakuja kannattaa tehdä. Mikäli lähinnä sienten kasvua ehkäisevät eli antimykoottiset ominaisuudet kiinnostavat, hakuun kannattaa liittää sana "antifungal". Aika jännää, että sienet noin yleisestikin taistelevat sientä vastaan, selviää hakusanoilla "mushroom antifungal". - Sienet sieniä vastaan, heh ;)
Mutta kun kerran oli puhetta osterivinokkaasta, liitän siitä tähän vaikka tämän tutkimuksen:
Pleurostrin, an antifungal peptide from the oyster mushroom
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15941607
Osterivinokaspuristeita on mennytkin sitten joka päivä...
*
Aamut olen taas aloittanut leivällä, jolle olen keksinyt oivan nimenkin: "Chili-attack".
Teen voileivän, jonka väliin työnnän kolme tuoretta Red Rawit -chilipalkoa ja puristan paketin tiukasti kiinni. Ja eikun syömään... Tekniikkakin on sitten ensimmäisen Red Rawit -chilipalon syönnin jälkeen kehittynyt. Juomiset kannattaa juoda ennen chilin syömistä ja odotella tulisuuden häipymistä. - Mutta se on semmoinen tujaus, että siitä riittää virtaa pitkään, ja olen huomannut jo chilin suotuisan vaikutuksen hengitysteihinkin.
Ja tämänkin jätin kirjoittamatta, että olin intuitiivisesti oikeassa:
Tulipa jälleen kerran tarkisteltua, miten asiat ovat. Osoitteeksi jälleen kerran http://www.sciencedirect.com/ ja hakusanoja All fields -kohtaan. Osterivinokas näyttää olevan englanniksi "oyster mushroom" tai pelkkä "oyster", latinankieliseltä nimeltään "Pleurotus ostreatus", joilla hakuja kannattaa tehdä. Mikäli lähinnä sienten kasvua ehkäisevät eli antimykoottiset ominaisuudet kiinnostavat, hakuun kannattaa liittää sana "antifungal". Aika jännää, että sienet noin yleisestikin taistelevat sientä vastaan, selviää hakusanoilla "mushroom antifungal". - Sienet sieniä vastaan, heh ;)
Mutta kun kerran oli puhetta osterivinokkaasta, liitän siitä tähän vaikka tämän tutkimuksen:
Pleurostrin, an antifungal peptide from the oyster mushroom
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15941607
Osterivinokaspuristeita on mennytkin sitten joka päivä...
*
Aamut olen taas aloittanut leivällä, jolle olen keksinyt oivan nimenkin: "Chili-attack".
Teen voileivän, jonka väliin työnnän kolme tuoretta Red Rawit -chilipalkoa ja puristan paketin tiukasti kiinni. Ja eikun syömään... Tekniikkakin on sitten ensimmäisen Red Rawit -chilipalon syönnin jälkeen kehittynyt. Juomiset kannattaa juoda ennen chilin syömistä ja odotella tulisuuden häipymistä. - Mutta se on semmoinen tujaus, että siitä riittää virtaa pitkään, ja olen huomannut jo chilin suotuisan vaikutuksen hengitysteihinkin.
torstai 18. helmikuuta 2010
Itsehoitoa ja hortoiluja
Tämä syntyi keskiviikon vastaisena aamuyönä:
Yötöiksi meni taas itsensä hoitaminen, johon saa jo homeongelman takia varata aikaa. Sarvikuono-kannuun pitää laitella vedet ja suola, mennä lavuaarin äärelle ja huuhtoa ja niistää kumpaakin sierainta. Sen jälkeen on sitten höyryhengityksen vuoro - niin olen pähkäillyt. Ensiksi kannattaa huuhtoa pöpöt nenästä pois ja vasta sen päälle hengittää höyryä, jonka mukana hyväätekevä oliivinlehtiuutos kulkeutuu hengitysteiden sopukoihin.
Kulunut päivä oli kyllä aika karsea. Olin kerta kaikkiaan loppu ja paras asento oli makuuasento. Onneksi sain illemmalla vähän unta, jonka jälkeen olo oli karsea edelleen.
Jossain vaiheessa sitten sisuunnuin ja ajattelin sängyssä, että hyvä on; jos kerran lääkärit eivät auta minua, onhan minulla omiakin lääkkeitä vaikka kuinka paljon.
Menin lääkekaapille ja aloin lappaa lääkepakkauksia. Pengoin muualtakin lääkkeitä ja toin kaikki tietokoneeni viereen tutkiakseni niitä vähän tarkemmin.
Googletin lääkkeiden ja lääkeaineiden nimiä päätelläkseni, mikä tai mitkä sopisivat vaivaani parhaiten.
Aloitin flukonatsolista, jota minulla on kolme kapselia. - Hmm... Ei tehoa kaikkiin sieniin, mutta muutoin melko hyvä ja tuttu minulle. Pidentää kuitenkin QT-aikaa, joten ei kannata kovin heikkona hetkenä ottaa.
Muut antibiootit seuraavaksi sitten, ja niitähän riitti... Erytromysiini oli jo vanhentunutta, vaikka voisihan sitäkin hätätilanteessa käyttää.
Vaan entä nää muut... Siprofloksasiini? Jaa, että rytmihäiriöistä pitäisi kertoa lääkärille. - No ei ole lääkäriä, jolle kertoisi. Tohtorit ovat tänä päivänä kiinnostuneita aivan muista asioista kuin potilaiden oikeiden oireiden hoitamisesta.
- Kas, kas. Kefaleksiinia on parikin avaamatonta pakettia... Näyttäisi olevan aika hyvä antibiootti, vaan mites tuon teho on poskiontelontulehdukseen... Hmm... Infektiofoorumin taulukosta selviää yhtä ja toista, mutta eihän tuokaan tehoa sieneen, jos tämä sitä on.
Entäs nää kipulääkkeet sitten, näitäkin on aika kasa.
Aloitin diklofenaakista, jota olen käyttänyt joskus ja josta olen pitänyt. Vaan hei mitäs tää on, pitää olla erityisen varovainen, jos on sydänvaivoja. Lisääntynyt sydäninfarktin tai aivohalvauksen riski. En ole tiennytkään...
Mitäs sitten... Ibuprofeeni - se on varmaan hyvää. Häh? Tuplaa sydänkohtausriskin... Ei helvetto.
Onhan siellä lääkekaapissa vielä Panacodia, muistan. Siihenkin voisi turvautua, mutta se on kolmiolääke ja aika paljon rajoituksia siinäkin...
Parasetamolia on lääkekaapissa vielä erikseenkin, näen jälkikäteen.
Vien kuitenkin pettyneenä kaikki lääkkeet takaisin paikoilleen lukuun ottamatta ibuprofeenia, jonka vien sängyn viereen, jossa jo asetyylisalisyylihappokin on.
Olen pettynyt.
Tuon stoorin jälkeen simahdin. En jaksanut kirjoittaa enää, että olin keksinyt taistelussa homeongelmaa vastaan myös osterivinokkaan, joka vahvistaa vastustuskykyä ja epiteelikerrosta.
Olen saanut ajettua osterivinokaspuristeilla kantapäästäni ison syylän pois, joten tiedän, että se toimii oikeasti. Tuore osterivinokas näyttäisi olevan vielä tehokkaampi, joku kirjoitti sellaisesta kokemuksesta netissä.
Yötöiksi meni taas itsensä hoitaminen, johon saa jo homeongelman takia varata aikaa. Sarvikuono-kannuun pitää laitella vedet ja suola, mennä lavuaarin äärelle ja huuhtoa ja niistää kumpaakin sierainta. Sen jälkeen on sitten höyryhengityksen vuoro - niin olen pähkäillyt. Ensiksi kannattaa huuhtoa pöpöt nenästä pois ja vasta sen päälle hengittää höyryä, jonka mukana hyväätekevä oliivinlehtiuutos kulkeutuu hengitysteiden sopukoihin.
Kulunut päivä oli kyllä aika karsea. Olin kerta kaikkiaan loppu ja paras asento oli makuuasento. Onneksi sain illemmalla vähän unta, jonka jälkeen olo oli karsea edelleen.
Jossain vaiheessa sitten sisuunnuin ja ajattelin sängyssä, että hyvä on; jos kerran lääkärit eivät auta minua, onhan minulla omiakin lääkkeitä vaikka kuinka paljon.
Menin lääkekaapille ja aloin lappaa lääkepakkauksia. Pengoin muualtakin lääkkeitä ja toin kaikki tietokoneeni viereen tutkiakseni niitä vähän tarkemmin.
Googletin lääkkeiden ja lääkeaineiden nimiä päätelläkseni, mikä tai mitkä sopisivat vaivaani parhaiten.
Aloitin flukonatsolista, jota minulla on kolme kapselia. - Hmm... Ei tehoa kaikkiin sieniin, mutta muutoin melko hyvä ja tuttu minulle. Pidentää kuitenkin QT-aikaa, joten ei kannata kovin heikkona hetkenä ottaa.
Muut antibiootit seuraavaksi sitten, ja niitähän riitti... Erytromysiini oli jo vanhentunutta, vaikka voisihan sitäkin hätätilanteessa käyttää.
Vaan entä nää muut... Siprofloksasiini? Jaa, että rytmihäiriöistä pitäisi kertoa lääkärille. - No ei ole lääkäriä, jolle kertoisi. Tohtorit ovat tänä päivänä kiinnostuneita aivan muista asioista kuin potilaiden oikeiden oireiden hoitamisesta.
- Kas, kas. Kefaleksiinia on parikin avaamatonta pakettia... Näyttäisi olevan aika hyvä antibiootti, vaan mites tuon teho on poskiontelontulehdukseen... Hmm... Infektiofoorumin taulukosta selviää yhtä ja toista, mutta eihän tuokaan tehoa sieneen, jos tämä sitä on.
Entäs nää kipulääkkeet sitten, näitäkin on aika kasa.
Aloitin diklofenaakista, jota olen käyttänyt joskus ja josta olen pitänyt. Vaan hei mitäs tää on, pitää olla erityisen varovainen, jos on sydänvaivoja. Lisääntynyt sydäninfarktin tai aivohalvauksen riski. En ole tiennytkään...
Mitäs sitten... Ibuprofeeni - se on varmaan hyvää. Häh? Tuplaa sydänkohtausriskin... Ei helvetto.
Onhan siellä lääkekaapissa vielä Panacodia, muistan. Siihenkin voisi turvautua, mutta se on kolmiolääke ja aika paljon rajoituksia siinäkin...
Parasetamolia on lääkekaapissa vielä erikseenkin, näen jälkikäteen.
Vien kuitenkin pettyneenä kaikki lääkkeet takaisin paikoilleen lukuun ottamatta ibuprofeenia, jonka vien sängyn viereen, jossa jo asetyylisalisyylihappokin on.
Olen pettynyt.
Tuon stoorin jälkeen simahdin. En jaksanut kirjoittaa enää, että olin keksinyt taistelussa homeongelmaa vastaan myös osterivinokkaan, joka vahvistaa vastustuskykyä ja epiteelikerrosta.
Olen saanut ajettua osterivinokaspuristeilla kantapäästäni ison syylän pois, joten tiedän, että se toimii oikeasti. Tuore osterivinokas näyttäisi olevan vielä tehokkaampi, joku kirjoitti sellaisesta kokemuksesta netissä.
tiistai 16. helmikuuta 2010
Chiliä, oliivia ja muita konsteja
Ottaa niin paljon nuppiin, että pistän yöunet sivuun ja puran tätä pois. Otsaani jomottaa sitä paitsi edelleen niin, että se häiritsee nukkumistani.
Kolmatta viikkoa olen nukkunut pätkäunia eikä muuta syytä ole kuin otsa...
Ja koska lääkäreiltä ei saa apua, jäljelle jää vain omat konstit.
*
Turvauduin nyt yöllä Sarvikuono-kannuun ja huuhtelin nenää haalealla merisuolavedellä, jonka jälkeen otin esiin vielä kasvosaunalaitteen ja laitoin altaaseen höyrystymään veden lisäksi pipetillisen Soria Naturalis -oliivinlehtiuutetta.
- Koska poikani tietää otsasärystäni ja on huolissaan siitä, hän antoi minulle jääkaapista vielä yhden Red Rawit -chilipalon, että lima olisi lähtenyt virtaamaan.
Söinkin tuon palon kokonaan ja olin kuin tulessa.
Huuliani, suutani ja vatsaani poltti järkyttävästi, ja yritin helpottaa oloani syömällä yhden voileipäkeksin ja juomalla teetä päälle.
Olo oli kuitenkin niin tulinen ja suorastaan pahoinvoiva, että pureskelin ja nielaisin vielä kalkkitabletinkin, jonka perään oli otettava vielä toinenkin kalkkitabletti.
Vasta sitten alkoi helpottaa ja ehdotin pojalleni, että hän katsoisi netistä, mitä chilistä ja homeesta sanotaan. Muistin lukeneeni, että chilikin tuhoaa hometta.
Hakusanoilla "fungus" ja "chili" (ilman lainausmerkkejä) hän löysikin mielenkiintoisen uutisen, jota näytti minulle. Olin muistanut oikein, chili tappaa hometta.
Tutkimuksesta on raportoitu laajasti. Lue vaikka tämä:
http://www.livescience.com/strangenews/080811-chili-heat.html
*
Mutta en jaksa enää, on kaaduttava sänkyyn otsasärystä huolimatta ja otettava kumpaankin sieraimeen Seagaten Olive Leaf Nasal Spray'tä ja suihkautettava kurkkuun vielä saman valmistajan Olive Leaf Throat Spray'tä.
Jatketaan harjoituksia huonosti nukutun yön jälkeen taas.
Kello lähentelee jo aamuviittä.
Kolmatta viikkoa olen nukkunut pätkäunia eikä muuta syytä ole kuin otsa...
Ja koska lääkäreiltä ei saa apua, jäljelle jää vain omat konstit.
*
Turvauduin nyt yöllä Sarvikuono-kannuun ja huuhtelin nenää haalealla merisuolavedellä, jonka jälkeen otin esiin vielä kasvosaunalaitteen ja laitoin altaaseen höyrystymään veden lisäksi pipetillisen Soria Naturalis -oliivinlehtiuutetta.
- Koska poikani tietää otsasärystäni ja on huolissaan siitä, hän antoi minulle jääkaapista vielä yhden Red Rawit -chilipalon, että lima olisi lähtenyt virtaamaan.
Söinkin tuon palon kokonaan ja olin kuin tulessa.
Huuliani, suutani ja vatsaani poltti järkyttävästi, ja yritin helpottaa oloani syömällä yhden voileipäkeksin ja juomalla teetä päälle.
Olo oli kuitenkin niin tulinen ja suorastaan pahoinvoiva, että pureskelin ja nielaisin vielä kalkkitabletinkin, jonka perään oli otettava vielä toinenkin kalkkitabletti.
Vasta sitten alkoi helpottaa ja ehdotin pojalleni, että hän katsoisi netistä, mitä chilistä ja homeesta sanotaan. Muistin lukeneeni, että chilikin tuhoaa hometta.
Hakusanoilla "fungus" ja "chili" (ilman lainausmerkkejä) hän löysikin mielenkiintoisen uutisen, jota näytti minulle. Olin muistanut oikein, chili tappaa hometta.
Tutkimuksesta on raportoitu laajasti. Lue vaikka tämä:
http://www.livescience.com/strangenews/080811-chili-heat.html
*
Mutta en jaksa enää, on kaaduttava sänkyyn otsasärystä huolimatta ja otettava kumpaankin sieraimeen Seagaten Olive Leaf Nasal Spray'tä ja suihkautettava kurkkuun vielä saman valmistajan Olive Leaf Throat Spray'tä.
Jatketaan harjoituksia huonosti nukutun yön jälkeen taas.
Kello lähentelee jo aamuviittä.
torstai 11. helmikuuta 2010
"Sairas vääns"
Elämme torstaita.
Menin yöllä yhden maissa nukkumaan ja heräsin neljän tienoilla.
Tätä on jatkunut nyt pari viikkoa, yhtä kauan kuin otsani on oireillut.
*
Tiistaina minulla oli aika Homesairaudet-palstalla suositellulle korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärille. Aikaa tilatessani oloni oli tukala ja piti oikein ajatella, että jaksaisi vastaanottoon asti.
Mitä lähemmäs vastaanottoaika tuli, sitä skeptisemmäksi tulin. Mielessäni kävi, että voisin peruuttaa ajan, olinhan ehtinyt varata ajan jo toisellekin lääkärille.
Järkeilin kuitenkin niin, että peruuttaisin toisen ajan vasta sitten, jos saisin avun tältä suositellulta lääkäriltä.
*
Kun yhdeksännen päivän vastaanottoaika sitten koitti, kohtasin kohteliaan ja ystävällisen mieslääkärin. Hän oli todella mukava ja ihan ok, vaikka en minä mitään apua saanut.
Jo siinä lähti menemään pieleen, että näytin hänelle kopiopaperivedoksen viikon takaisesta kuutamokuvasta. Siitä viikon takaisesta röntgenkuvasta lääkäri sitten päätteli, ettei otsassani ollut mitään...
*
Puolet vastaanottoajasta lääkäri naputteli tietokoneelle tekstiä. Parilla sormella hän iski näppäimistöään sen verran hanakasti, että kulumat olivat odotettavissa, ajattelin.
Odotellessani kirjoituksen valmistumista ei passannut olla muuta kuin hiljaa. Kirjoittaminen oli tärkeämpää kuin potilaan tilanteesta keskusteleminen.
- Jo aiemmin olin törmännyt vastaavaan. Kerran yksi sydänlääkäri kirjoitti juttuaan niin pitkään, että ajattelin hänen väsäävän jo romaania. En saanut häneltä edes lähetettä kahden vuorokauden Holteriin, vaikka pyysin nimenomaan sitä. Vasta monta kertaa pyydettyäni hän kirjoitti Holterin, mutta vain vuorokauden mittaisena. - Sitkeänä en antanut periksi, vaan sain kuin sainkin lähetteen kahden vuorokauden Holteriin saman lääkäriaseman toiselta lääkäriltä, jota en ollut koskaan nähnytkään. Lääkärit voivat olla niin erilaiset: siinä missä toinen uskoo potilaan oireisiin, toinen on tietävinään paremmin...
Ja kun aikanaan sain tulokset siitä kahden vuorokauden Holterista, eikös vain juuri sen toisen vuorokauden aikana tullut esiin takykardia, jota ei aiemmissa vuorokauden mittaisissa Holtereissa ollut ilmennyt.
Asiakas oli siis taas oikeassa - kuten aina. Ei savua ilman tulta; ei oireita ilman syytä.
*
Vaan sen pituinen se, se yhdeksännen päivän lääkärikäynti - ja sain tulla Tapiolan "sightseeingiltä" tyhjin käsin kotiin. Mukana oli kyllä printti lääkärin kirjoittamasta tekstistä, jonka ajattelin repiä heti kappaleiksi.
- Mutta lykkäsin sitä, vaikka kopioprintin tammikuun 30. päivän kuutamokuvasta revinkin, ettei kukaan kiusaisi sillä minua enää.
Otsani ei ole vieläkään ok... Nukuin viime yönäkin vain kolme neljä tuntia.
Menin yöllä yhden maissa nukkumaan ja heräsin neljän tienoilla.
Tätä on jatkunut nyt pari viikkoa, yhtä kauan kuin otsani on oireillut.
*
Tiistaina minulla oli aika Homesairaudet-palstalla suositellulle korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärille. Aikaa tilatessani oloni oli tukala ja piti oikein ajatella, että jaksaisi vastaanottoon asti.
Mitä lähemmäs vastaanottoaika tuli, sitä skeptisemmäksi tulin. Mielessäni kävi, että voisin peruuttaa ajan, olinhan ehtinyt varata ajan jo toisellekin lääkärille.
Järkeilin kuitenkin niin, että peruuttaisin toisen ajan vasta sitten, jos saisin avun tältä suositellulta lääkäriltä.
*
Kun yhdeksännen päivän vastaanottoaika sitten koitti, kohtasin kohteliaan ja ystävällisen mieslääkärin. Hän oli todella mukava ja ihan ok, vaikka en minä mitään apua saanut.
Jo siinä lähti menemään pieleen, että näytin hänelle kopiopaperivedoksen viikon takaisesta kuutamokuvasta. Siitä viikon takaisesta röntgenkuvasta lääkäri sitten päätteli, ettei otsassani ollut mitään...
*
Puolet vastaanottoajasta lääkäri naputteli tietokoneelle tekstiä. Parilla sormella hän iski näppäimistöään sen verran hanakasti, että kulumat olivat odotettavissa, ajattelin.
Odotellessani kirjoituksen valmistumista ei passannut olla muuta kuin hiljaa. Kirjoittaminen oli tärkeämpää kuin potilaan tilanteesta keskusteleminen.
- Jo aiemmin olin törmännyt vastaavaan. Kerran yksi sydänlääkäri kirjoitti juttuaan niin pitkään, että ajattelin hänen väsäävän jo romaania. En saanut häneltä edes lähetettä kahden vuorokauden Holteriin, vaikka pyysin nimenomaan sitä. Vasta monta kertaa pyydettyäni hän kirjoitti Holterin, mutta vain vuorokauden mittaisena. - Sitkeänä en antanut periksi, vaan sain kuin sainkin lähetteen kahden vuorokauden Holteriin saman lääkäriaseman toiselta lääkäriltä, jota en ollut koskaan nähnytkään. Lääkärit voivat olla niin erilaiset: siinä missä toinen uskoo potilaan oireisiin, toinen on tietävinään paremmin...
Ja kun aikanaan sain tulokset siitä kahden vuorokauden Holterista, eikös vain juuri sen toisen vuorokauden aikana tullut esiin takykardia, jota ei aiemmissa vuorokauden mittaisissa Holtereissa ollut ilmennyt.
Asiakas oli siis taas oikeassa - kuten aina. Ei savua ilman tulta; ei oireita ilman syytä.
*
Vaan sen pituinen se, se yhdeksännen päivän lääkärikäynti - ja sain tulla Tapiolan "sightseeingiltä" tyhjin käsin kotiin. Mukana oli kyllä printti lääkärin kirjoittamasta tekstistä, jonka ajattelin repiä heti kappaleiksi.
- Mutta lykkäsin sitä, vaikka kopioprintin tammikuun 30. päivän kuutamokuvasta revinkin, ettei kukaan kiusaisi sillä minua enää.
Otsani ei ole vieläkään ok... Nukuin viime yönäkin vain kolme neljä tuntia.
tiistai 9. helmikuuta 2010
Home Finlandija
Home, home, hjuva home
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
"Jos ei mitään löydykään, joutuu itse maksamaan",
isännöitsijä noitus.
Mustat pilkut liero kyllä näki.
Home, home, hjuva home
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
Ympäristöntarkastaja tuli ja paasas:
"Ei kaikki ole homeessa.
"Ei aiheuta terveyshaittaa.
"Testejä ei tarvita."
Home, home, hjuva home
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
Lääkäreistä ei apuu:
"Testejä ei tarvita.
"Muuttakaa pois.
"Seuraava potilas..."
Home, home, hjuva home
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
---
Home Finlandija
Soomi, hjuva maa
Pimpeli-pom
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
Täällä ei mitään ongelmaa.
Tämä hjuva maa.
Soomi, hjuva maa
Pimpeli-pom
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
Vanhukset kuolee ketoon.
Ei saa ruokaa, ei hoitoo.
Lääkettä saa ja vaippaa,
ja ens kesänä kasvoo koiranputkoo.
Soomi, hjuva maa
Pimpeli-pom
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
Täme niin ihmeen ihana, hjuva maa.
Täälle kaikki niin hjuvin.
Stalin se laukos nappeja otsaan,
ihmiset kuoli "vatsatautiin"
- mutta täällä ihmeen hjuvassa
Soomi-maassa on kaikki niin hjuvaa.
Pimpeli-pom
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
---
Home, home
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
Äiti sanos,
etteikö riitä,
että vaihtaa puhtaat lakanat?
Home, home, ihmeen hjuva home
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
Kainaloni hikos.
Puhtaat lakanat juu...
Home, home, ihmeen hjuva home
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
Kaikki roviolle vaan.
Ja ihmiset kasvoo koiranputkoo.
Home, home, ihmeen hjuva home
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
______
- Ei meillä mitään homeongelmaa ole.
Ei hometta ole päiväkodeissa, kouluissa, virastoissa, sairaaloissa, poliisiasemilla, kasarmeilla, omakotitaloissa, kerrostaloissa...
Soomessa on kaikki rakennettu niin hjuvin.
Täällä on hoonokin hjuvaa, on aina ollunna.
Home, home, ihmeen hjuva home
Pimpeli-pom
♪ ♫ ♪ ♫ ♪
Home Finlandija.
tiistai 2. helmikuuta 2010
Kauhujen yö
OSA I
Lauantaiaamuna heräsin kesken unieni siihen, että otsaani jomotti vasemmalta kulmakarvojen kohdalta.
Muutama päivä sitten oli ollut päänsärkyä ja samanlaista, mutta lievempää, jomotusta vasemman silmän yläpuolella.
Vasta nyt lauantaiaamuna jomotukseen heränneenä tajusin, että minullahan on poskiontelontulehdus! Oireet olivat ihan samanlaiset kuin sinuiitissa joskus aiemminkin.
Tosin ajatus nenän sivuonteloiden tulehduksesta ei ollut miellyttävää juuri nyt, kun taustalla on homeoireilua.
Välittömästi palasi mieleeni Mark Tatum, kasvoton mies.
*
Mark Tatuminhan painajainen alkoi siitä, kun perhe osti vuonna 1997 "unelmiensa" talon.
- Vaan Tatum menetti silmänsä, nenänsä, yläleukansa ja ylähampaansa sienen aiheuttamassa tulehduksessa vuonna 2000.
"Unelmien" talossa oli korkeat pitoisuudet cladosporium-, penisilliini- ja aspergillus-homeita, vuonna 2002 tehdyt hometestit osoittivat.
*
Mark Tatum menehtyi 26. helmikuuta 2005 jättäen sitä ennen lähtemättömät jäljet moniin.
Muistan itse, kuinka katsoin järkyttyneenä hänen kuvaansa lehdestä. Siinä kohtaa, missä muilla on silmät, nenä ynnä muut, Tatumilla oli pelkkää tyhjää vain.
- Olin kauhistunut jo tuolloin, mutta vielä kauhistuneempi olen nyt tajutessani, että koko jutun takana oli sieni-infektio!
Enkä ymmärrä ollenkaan, miksi näitä sieni-infektioita vähätellään eivätkä lääkärit tiedä niistä mitään.
*
Sairastuneet ovat aivan oman onnensa nojassa.
Ei minunkaan infektioni näkynyt kuutamokuvassa.
Jälkikäteen luin kyllä, ettei pelkkä kuutamokuva ole edes tarpeeksi tarkka, että röntgenkuva olisi pitänyt ottaa myös sivuprojektiossa ja mieluimmin myös AP-projektiossa.
OSA II
Mutta en usko enää joulupukkiin enkä joulutonttuihin, vaikka Jumalaan uskonkin. - Eli jos lääkärit leikkivät tonttuja, en usko heihinkään...
Eihän semmoinen tulehdus parane aina itsestään, joten jouduin ruinaamaan varalle antibiootin - josta siitäkin oli selvennettävä, ettei penisilliiniä kannata määrätä, koska oman "kotisienituotantomme" takia se ei enää juuri tehoa.
- Nooh, sain sitten amoksisilliinireseptin varalle, vaikken tykästynyt siihenkään. Amoksisilliinihan aiheuttaa lasten hampaisiin fluoroosia, kerroin tohtorille, joka ei ollut asiasta tietoinen ja yritti väittää vastaan. Sanoin, että voisi käydä tarkistamassa tiedon Ylen Terveys-sivuilta tai syöttää Googleen hakusanat englanniksi.
Aika raskasta vaan valistaa lääkäreitä, joista monista oikein näkyy, kuinka epäluuloisia he ovat.
Mitään muuta eivät osaa kuin määrätä lisää kortisonia, jonka takia meikäkin sai nassutteluun Nasonexia, ja jotain pseudoefedriini-Cirrustakin sain.
*
Onneksi on sentään jotain täsmäapuakin tähän sienitautiin!
Iso Herrahan sanoi jo Vanhassa Testamentissa, että sen puun (oliivi) lehdet ovat lääkkeeksi ja hedelmät ravinnoksi... Sadat tieteelliset tutkimukset eivät nekään voi olla väärässä.
http://www.seagateproducts.com/Nasal-Spray-Lab-Report.pdf
http://www.seagateproducts.com/olive-leaf-nasal-spray.html
http://www.seagateproducts.com/olive-leaf-extract-spray.html
Korkkasin kyseiset dropit jo viikonloppuna, sekä Seagaten Olive Leaf Nasal Sprayn että Olive Leaf Throat Sprayn, ja voin yhtyä lukuisten nettisivujen viiden tähden kommentteihin. (Oireet ovat helpottaneet sen verran, ettei Amoxinia, Nasonexia ja Cirrusta ole edes tarvittu - ja mitä apua niistä olisikaan sienitaudissa? Yritän myös vähentää inhaloimaani kortisonia, koska se lisää sienitulehduksia. Inhaloin mikäli mahdollista yhden annoksen kerrallaan kahden sijaan, vaikka se tietääkin ylimääräisiä suunhuuhteluja.)
Tarvitaan näitäkin lääkkeitä, kun ei Mark Tatuminkaan kohtalo hirveästi kiinnosta.
Lääkärit ovat sitä paitsi aivan liian kiireisiä tulemaan edes hautajaisiin.
OSA III
In memoriam Mark Tatum:
http://www.prweb.com/releases/2005/03/prweb214542.htm
http://mold-help.org/content/view/544
http://www.aqmconsultants.com/NewsArticles.html
http://personal.fimnet.fi/laakari/hannu.tapiovaara/allerginen_sienisinuiitti.htm
http://www.uoflhealthcare.org/ulhc/kit_images/0204mucormycosis.pdf
- Rest in peace...
http://www.youtube.com/watch?v=PPak974r1c8&feature=related
OSA IV
- Ja painukaa vaan te vähättelijät ja ihmisten päältäkävelijät ja mitätöijät alimpaan helvettiin homeongelmaa itse kokemaan. (Matt. 25:31-46)
Vasta sitten sattuu, kun omaan varpaaseen sattuu, ja kovin sattuukin.
- Aijai!
Lauantaiaamuna heräsin kesken unieni siihen, että otsaani jomotti vasemmalta kulmakarvojen kohdalta.
Muutama päivä sitten oli ollut päänsärkyä ja samanlaista, mutta lievempää, jomotusta vasemman silmän yläpuolella.
Vasta nyt lauantaiaamuna jomotukseen heränneenä tajusin, että minullahan on poskiontelontulehdus! Oireet olivat ihan samanlaiset kuin sinuiitissa joskus aiemminkin.
Tosin ajatus nenän sivuonteloiden tulehduksesta ei ollut miellyttävää juuri nyt, kun taustalla on homeoireilua.
Välittömästi palasi mieleeni Mark Tatum, kasvoton mies.
*
Mark Tatuminhan painajainen alkoi siitä, kun perhe osti vuonna 1997 "unelmiensa" talon.
- Vaan Tatum menetti silmänsä, nenänsä, yläleukansa ja ylähampaansa sienen aiheuttamassa tulehduksessa vuonna 2000.
"Unelmien" talossa oli korkeat pitoisuudet cladosporium-, penisilliini- ja aspergillus-homeita, vuonna 2002 tehdyt hometestit osoittivat.
*
Mark Tatum menehtyi 26. helmikuuta 2005 jättäen sitä ennen lähtemättömät jäljet moniin.
Muistan itse, kuinka katsoin järkyttyneenä hänen kuvaansa lehdestä. Siinä kohtaa, missä muilla on silmät, nenä ynnä muut, Tatumilla oli pelkkää tyhjää vain.
- Olin kauhistunut jo tuolloin, mutta vielä kauhistuneempi olen nyt tajutessani, että koko jutun takana oli sieni-infektio!
Enkä ymmärrä ollenkaan, miksi näitä sieni-infektioita vähätellään eivätkä lääkärit tiedä niistä mitään.
*
Sairastuneet ovat aivan oman onnensa nojassa.
Ei minunkaan infektioni näkynyt kuutamokuvassa.
Jälkikäteen luin kyllä, ettei pelkkä kuutamokuva ole edes tarpeeksi tarkka, että röntgenkuva olisi pitänyt ottaa myös sivuprojektiossa ja mieluimmin myös AP-projektiossa.
OSA II
Mutta en usko enää joulupukkiin enkä joulutonttuihin, vaikka Jumalaan uskonkin. - Eli jos lääkärit leikkivät tonttuja, en usko heihinkään...
Eihän semmoinen tulehdus parane aina itsestään, joten jouduin ruinaamaan varalle antibiootin - josta siitäkin oli selvennettävä, ettei penisilliiniä kannata määrätä, koska oman "kotisienituotantomme" takia se ei enää juuri tehoa.
- Nooh, sain sitten amoksisilliinireseptin varalle, vaikken tykästynyt siihenkään. Amoksisilliinihan aiheuttaa lasten hampaisiin fluoroosia, kerroin tohtorille, joka ei ollut asiasta tietoinen ja yritti väittää vastaan. Sanoin, että voisi käydä tarkistamassa tiedon Ylen Terveys-sivuilta tai syöttää Googleen hakusanat englanniksi.
Aika raskasta vaan valistaa lääkäreitä, joista monista oikein näkyy, kuinka epäluuloisia he ovat.
Mitään muuta eivät osaa kuin määrätä lisää kortisonia, jonka takia meikäkin sai nassutteluun Nasonexia, ja jotain pseudoefedriini-Cirrustakin sain.
*
Onneksi on sentään jotain täsmäapuakin tähän sienitautiin!
Iso Herrahan sanoi jo Vanhassa Testamentissa, että sen puun (oliivi) lehdet ovat lääkkeeksi ja hedelmät ravinnoksi... Sadat tieteelliset tutkimukset eivät nekään voi olla väärässä.
http://www.seagateproducts.com/Nasal-Spray-Lab-Report.pdf
http://www.seagateproducts.com/olive-leaf-nasal-spray.html
http://www.seagateproducts.com/olive-leaf-extract-spray.html
Korkkasin kyseiset dropit jo viikonloppuna, sekä Seagaten Olive Leaf Nasal Sprayn että Olive Leaf Throat Sprayn, ja voin yhtyä lukuisten nettisivujen viiden tähden kommentteihin. (Oireet ovat helpottaneet sen verran, ettei Amoxinia, Nasonexia ja Cirrusta ole edes tarvittu - ja mitä apua niistä olisikaan sienitaudissa? Yritän myös vähentää inhaloimaani kortisonia, koska se lisää sienitulehduksia. Inhaloin mikäli mahdollista yhden annoksen kerrallaan kahden sijaan, vaikka se tietääkin ylimääräisiä suunhuuhteluja.)
Tarvitaan näitäkin lääkkeitä, kun ei Mark Tatuminkaan kohtalo hirveästi kiinnosta.
Lääkärit ovat sitä paitsi aivan liian kiireisiä tulemaan edes hautajaisiin.
OSA III
In memoriam Mark Tatum:
http://www.prweb.com/releases/2005/03/prweb214542.htm
http://mold-help.org/content/view/544
http://www.aqmconsultants.com/NewsArticles.html
http://personal.fimnet.fi/laakari/hannu.tapiovaara/allerginen_sienisinuiitti.htm
http://www.uoflhealthcare.org/ulhc/kit_images/0204mucormycosis.pdf
- Rest in peace...
http://www.youtube.com/watch?v=PPak974r1c8&feature=related
OSA IV
- Ja painukaa vaan te vähättelijät ja ihmisten päältäkävelijät ja mitätöijät alimpaan helvettiin homeongelmaa itse kokemaan. (Matt. 25:31-46)
Vasta sitten sattuu, kun omaan varpaaseen sattuu, ja kovin sattuukin.
- Aijai!
lauantai 30. tammikuuta 2010
Paluu todellisuuteen
Hometestin tulokset tulivat keskiviikkona 27.1.2010 ja seuraavaksi päiväksi olin tilannut laivamatkan Viking XPRS:lle.
Se tuli hyvään saumaan, sillä irtiotto kaikesta oli juuri sitä, mitä kaipasin. Koska mukaan lähti myös poikani, varasin meille hytin. Ei häntä kiinnosta nuokkua paria tuntia jossain penkillä, vaikka matka meren poikki onkin lyhyt.
Ilma oli kyllä kehno, mutta hytti lämmin ja mukava - allergiahytti, jossa olimme aikaisemminkin olleet.
*
Ihmetykseni aihe oli, ettei poikani aivastanut siinä allergiahytissä kuin kerran menomatkalla.
Omat keuhkoni samoin vaivasivat hetken aikaa, kunnes unohdin ne koko loppumatkan ajaksi.
- No saimme ostokset tehtyä ja sitten oli kotiinpaluun aika, eikä kulunut kauaa, kunnes poika alkoi aivastella jo tutuksi käyneeseen tapaansa. Kurkku tuli myös kipeäksi, hän sanoi.
Samoin oma hengenahdistukseni palasi ja sain minäkin kurkkuni kipeäksi.
Se tuli hyvään saumaan, sillä irtiotto kaikesta oli juuri sitä, mitä kaipasin. Koska mukaan lähti myös poikani, varasin meille hytin. Ei häntä kiinnosta nuokkua paria tuntia jossain penkillä, vaikka matka meren poikki onkin lyhyt.
Ilma oli kyllä kehno, mutta hytti lämmin ja mukava - allergiahytti, jossa olimme aikaisemminkin olleet.
*
Ihmetykseni aihe oli, ettei poikani aivastanut siinä allergiahytissä kuin kerran menomatkalla.
Omat keuhkoni samoin vaivasivat hetken aikaa, kunnes unohdin ne koko loppumatkan ajaksi.
- No saimme ostokset tehtyä ja sitten oli kotiinpaluun aika, eikä kulunut kauaa, kunnes poika alkoi aivastella jo tutuksi käyneeseen tapaansa. Kurkku tuli myös kipeäksi, hän sanoi.
Samoin oma hengenahdistukseni palasi ja sain minäkin kurkkuni kipeäksi.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Beauty - myrkkymalja
Saimme 29.12.2009 otetun Biotesti 3:n tulokset tänään - ja se oli niin kova järkytys, että viimeisetkin voimat valahtivat pois.
"Beauty" - kuva kyseisestä myrkkymaljasta - on tämän blogin ylätunnisteessa, jossa sitä voi ihailla.
Myrkkymalja sisältää Biofacton analyysin mukaan seuraavia lajeja ja sukuja:
Aspergillus fumigatus, Aspergillus flavus, Aspergillus niger, Aspergillus versicolor, Arthrinium, Exophiala, Penicillium sp., Rhizopus, Rhodotorula, Streptomyces, Muut bakteerit.
*
Valtalajina näytteessä oli Aspergillus spp. kuten listasta näkyy, ja myös sädesientä eli aktinobakteeria löytyy, josta merkintä Streptomyces.
Kosteusvaurioindikaattorina tai mahdollisena terveyshaittana listassa pidetään seuraavia:
Aspergillus fumigatus
Aspergillus flavus
Aspergillus niger
Aspergillus versicolor
Exophiala
Rhizopus
Streptomyces
*
Nykyinen asuntomme ei ole kuitenkaan homeasunto, mutta se oli se edellinen asunto, jossa asuimme 1.2.2008 - 1.4.2009 välisen ajan ja sairastuimme.
Tein hometestin tuosta homeasunnosta tuoduista käsittelemättömistä tavaroista, josta oheinen tulos sitten syntyi.
Tajuaa kyllä nyt, miksi olemme näin sairaita.
"Beauty" - kuva kyseisestä myrkkymaljasta - on tämän blogin ylätunnisteessa, jossa sitä voi ihailla.
Myrkkymalja sisältää Biofacton analyysin mukaan seuraavia lajeja ja sukuja:
Aspergillus fumigatus, Aspergillus flavus, Aspergillus niger, Aspergillus versicolor, Arthrinium, Exophiala, Penicillium sp., Rhizopus, Rhodotorula, Streptomyces, Muut bakteerit.
*
Valtalajina näytteessä oli Aspergillus spp. kuten listasta näkyy, ja myös sädesientä eli aktinobakteeria löytyy, josta merkintä Streptomyces.
Kosteusvaurioindikaattorina tai mahdollisena terveyshaittana listassa pidetään seuraavia:
Aspergillus fumigatus
Aspergillus flavus
Aspergillus niger
Aspergillus versicolor
Exophiala
Rhizopus
Streptomyces
*
Nykyinen asuntomme ei ole kuitenkaan homeasunto, mutta se oli se edellinen asunto, jossa asuimme 1.2.2008 - 1.4.2009 välisen ajan ja sairastuimme.
Tein hometestin tuosta homeasunnosta tuoduista käsittelemättömistä tavaroista, josta oheinen tulos sitten syntyi.
Tajuaa kyllä nyt, miksi olemme näin sairaita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)