Kerroin Homesairaudet-palstalla hankkimastamme ilmanpuhdistimesta.
Poikani huomasi, että sellaisen saa NetAnttilasta puoleen hintaan ja tilasimme sen.
Kuitenkin kun kirjoitin asiasta Suomi24:n palstalla, viesti poistettiin.
*
Kiusantekoa se kaikki on ja se jatkuu vaan.
Kun joku vinkkaa jostain edullisesta tuotteesta tai laitteesta, johon köyhälläkin olisi varaa, täytyyhän siihen iskeä.
Viestini ei ollut tallessa edes tietokoneella, joten se meni kokonaan.
*
Mutta jos kiinnostaa, Clatronicin ilmanpuhdistimen voi tilata NetAnttilasta 74,50 euron hintaan niin kauan kuin tuotetta riittää. Pakkauksessa on kaikki suodattimet mukana ja maaliskuun lopulla varasuodattimia tulee lisää, NetAnttilasta kerrottiin.
Laitteen löytää osoitteesta: http://www.netanttila.com/ kohdasta "Keittiö, kodinkoneet" hakusanalla "Clatronic".
Tuotteen ominaisuuksiin voi tutustua myös täällä: http://www.clatronic.de/product_info.php/language/en/info/p1510_LR-3193-Komfort-Luftreiniger.html/XTCsid/131a26bf47228a838090848e95ed4dcc
Ps. Postista saa kotiinkuljetuksen 9,80 eurolla.
perjantai 26. helmikuuta 2010
torstai 25. helmikuuta 2010
Luovu kaikesta, tai...
Tällainen tuli aamulla mieleeni herätessäni.
Ihmisiä kiristetään käyttäytymään tietyllä lailla tai heitä ei hyväksytä ryhmään.
*
Uskonnollisissa yhteisöissä saatetaan vaatia, että ihmiset luopuvat kaikesta ja alkavat elää yhteisön sanelemilla ehdoilla.
Myös muissakin yhteisöissä saatetaan toimia aivan samalla lailla. Itse olen törmännyt vastaavaan homeista sairastuneiden yhteisössä.
Tuo yhteisö koostuu eri tavoin ajattelevista ihmisistä, joista jotkut uskovat homeiden saastuttavan kaiken ja että myös itiöistä olisi päästävä eroon. Tämän takia he roudaavat kaiken kaatopaikalle ja vaativat muitakin niin tekemään.
- Luovu kaikesta, tai... Noin hekin vihjaavat ja antavat ymmärtää, että ellet toimi juuri niin kuin he ovat toimineet, et ole kunnon homeuskovainen etkä voi ikinä parantua. Sitä he eivät kyllä kerro, etteivät hekään ole juuri parantuneet, että he oireilevat homeista edelleen.
*
Mutta jos tuolle tielle lähtee, pahimmassa tapauksessa ei voi säästää pankkikorttiakaan, koska sädesieni riittää muka saastuttamaan senkin. Siitä ei puhuta, että sädesientä löytyy myös pellosta ja multaisista juureksista, että se on osa luonnon kiertokulkua.
Suhteellisuudentaju unohtuukin tuossa homeuskonnossa tyystin ja myös mielenterveys on vaarassa. Kenen psyyke kestää kaikkien tavaroiden hävittämistä ja kokopäivätoimista mikrobien ja itiöiden karkuun juoksemista?
Ei ainakaan minun, se on ihan varmaa, joten en sille tielle lähdekään. Parempi konsti onkin taistella mikrobeja ja itiöitä vastaan.
Ei Suomeakaan puolustettu talvi- ja jatkosodassa niin, että sotilaat olisivat pötkineet vihollista karkuun. - Ehei. Suomalaiset tulivat kohti ja puolustivat omaa maata ja rajojaan.
*
Samalla tavoin minäkin olen alkanut puolustaa itseäni ja vahvistaa elimistöäni. Viruksia, mikrobeja ja itiöitä on koko maailman napa täynnä, muttei niiden tarvitse asua minussa.
Pöllytän ne pois ja siivoan myös nurkkani.
Enkä ala kiihkouskovaiseksi - en ikinä.
Ihmisiä kiristetään käyttäytymään tietyllä lailla tai heitä ei hyväksytä ryhmään.
*
Uskonnollisissa yhteisöissä saatetaan vaatia, että ihmiset luopuvat kaikesta ja alkavat elää yhteisön sanelemilla ehdoilla.
Myös muissakin yhteisöissä saatetaan toimia aivan samalla lailla. Itse olen törmännyt vastaavaan homeista sairastuneiden yhteisössä.
Tuo yhteisö koostuu eri tavoin ajattelevista ihmisistä, joista jotkut uskovat homeiden saastuttavan kaiken ja että myös itiöistä olisi päästävä eroon. Tämän takia he roudaavat kaiken kaatopaikalle ja vaativat muitakin niin tekemään.
- Luovu kaikesta, tai... Noin hekin vihjaavat ja antavat ymmärtää, että ellet toimi juuri niin kuin he ovat toimineet, et ole kunnon homeuskovainen etkä voi ikinä parantua. Sitä he eivät kyllä kerro, etteivät hekään ole juuri parantuneet, että he oireilevat homeista edelleen.
*
Mutta jos tuolle tielle lähtee, pahimmassa tapauksessa ei voi säästää pankkikorttiakaan, koska sädesieni riittää muka saastuttamaan senkin. Siitä ei puhuta, että sädesientä löytyy myös pellosta ja multaisista juureksista, että se on osa luonnon kiertokulkua.
Suhteellisuudentaju unohtuukin tuossa homeuskonnossa tyystin ja myös mielenterveys on vaarassa. Kenen psyyke kestää kaikkien tavaroiden hävittämistä ja kokopäivätoimista mikrobien ja itiöiden karkuun juoksemista?
Ei ainakaan minun, se on ihan varmaa, joten en sille tielle lähdekään. Parempi konsti onkin taistella mikrobeja ja itiöitä vastaan.
Ei Suomeakaan puolustettu talvi- ja jatkosodassa niin, että sotilaat olisivat pötkineet vihollista karkuun. - Ehei. Suomalaiset tulivat kohti ja puolustivat omaa maata ja rajojaan.
*
Samalla tavoin minäkin olen alkanut puolustaa itseäni ja vahvistaa elimistöäni. Viruksia, mikrobeja ja itiöitä on koko maailman napa täynnä, muttei niiden tarvitse asua minussa.
Pöllytän ne pois ja siivoan myös nurkkani.
Enkä ala kiihkouskovaiseksi - en ikinä.
tiistai 23. helmikuuta 2010
Kerro, kerro kuvastin...
Otsani jomottelee edelleen.
- Kertoisinko nyt, mitä tapahtui viime viikon maanantaina ja tiistaina. Olisiko nyt voimia siihen?
Yritän.
*
Minulla oli maanantaina lääkärinaika, josta odotin paljon. Pääsisinhän oikein spesialistille, jonne monet muutkin jonottivat.
Hyvissä ajoin pääsin liikkeelle ja olin lääkäriasemalla jo etuajassa.
Menin käytävälle istumaan vastapäätä lääkärin huonetta ja odottamaan omaa vuoroani.
*
Jonkun ajan kuluttua lääkäri astui huoneestaan ulos ja meni jonnekin. Hän oli aivan samannäköinen kuin lääkäriaseman esittelykuvassakin - keski-ikäinen, vain aavistuksen verran pyöreähkö, ei mitenkään lyhyt nainen.
- Mutta sitten pääsinkin jo vastaanotolle ja aloin kertoa tilanteestamme. Kerroin juosseeni lääkärillä, että otsani oli jo kerran kuvattu yms. Asiaa oli paljon ja oli vaikeaa muistaa kaikkea.
Vähän ajan kuluttua sitten nainen alkoi luennoida, kuinka hometta on kaikkialla, että leivätkin homehtuvat jne. Eikä pelkästään hometta ole kaikkialla, vaan myös homeitiöitä ja mikrobeja.
Hän antoi ymmärtää, että homejutuissa moni asia menee yli, että itiötkin ovat kuin "pieniä siemeniä", joista ei ole mitään vaaraa, ellei niitä ole "hirveitä kasoja".
Kerrottuani väitteestä, että itiöt kuolevat vaatteista 90 asteen pesussa ja voivoteltuani, ettei kaikkea voi pestä 90 asteessa, tutkijanainen sanoi, että "hölynpölyä" ja heilautti kättään.
(Harmittelin silloin mielessäni, että olimme ylipäätään pesseet vuodevaatteet liian kovassa lämpötilassa ja saaneet ne muhkuraisiksi...)
Nainen ilmoitti myös, että oli aivan riittävää, että muutimme homeasunnosta pois, että loput ylimääräiset itiöt häviäisivät siivouksen myötä.
(Ajattelin silloin, että herran jestas, että onneksi emme olleet sentään ryhtyneet hävittämään omaisuuttamme...)
*
Kaikki oli siis hyvin ja aloin poistua vastaanotolta. Enää vain lasku ja lähete Prick-testeihin, jotka lääkäri kirjoitti mielenkiinnon vuoksi, eihän minulta oltu tutkittu homeen vuoksi vielä mitään.
Toki se oli vain muodollinen ele, koska luennoimisensa yhteydessä lääkäri oli kehottanut minua unohtamaan homeongelman kokonaan ja keskittymään muihin asioihin.
- Kuitenkin maksettuani laskun kassalla olin hölmistynyt. Tässäkö kaikki? Entä otsan kuvaus? Olinhan nukkunut kolme viikkoa huonosti, yhtä kauan kuin otsakin oli jomottanut.
Pyysinkin vastaanottovirkailijaa vielä soittamaan lääkärille ja sanomaan, että otsani on särkenyt kolme viikkoa, pitäisikö se kuvata. Vastaanottovirkailija tekikin niin, mutta mainitsi lääkärille vain otsasäryn, ei sitä, että se on kestänyt kolme viikkoa. Mutta lääkäri oli kuulemma vastannut, ettei tarvitse kuvata, että katsotaan sitä sitten "ensi kerralla".
Olin pöllämystynyt. Ensi kerralla? Sehän menisi parin viikon päähän maaliskuun puolelle lääkärin kehuttua vastaanotollaan, että menisi Amerikkaan luennoimaan. Saatoinkin vain seistä paikallani, ja olin kuin puulla päähän lyöty - mutta sitten muistin samaisesta Amerikasta tilaamani Seagaten oleuropeiinipillerit ja arvelin kestäväni siihen asti.
*
Mutta seuraavan yön nukuin taas huonosti. Nukahdin viiden maissa vaivalloisesti ohimosärkyyn, joka sama särky katkaisi uneni jo kahdeksalta.
Olin nukkunut vajaat kolme tuntia, ja noita kolmen neljän tunnin pätkäunia oli jatkunut jo kolmatta viikkoa ja olin väsynyt ja kiukkuinen.
Yöllä valvoessani olin löytänyt netistä kännykkänumeron tutkijanaiselle, jolle sitten kiukuspäissäni soitin puoli yhdeksältä.
Kerroin nukkuneeni yöllä taas vain kolme tuntia, että sitä oli jatkunut jo kolmatta viikkoa, ja muistutin häntä, kuinka hän oli kävellyt oireitteni ohi, vaikka vastaanottovirkailija oli soittanut.
Mutta tutkijalääkäri sanoi, että "meillä on vain tietty aika käytettävissä" ja kehotti minua kääntymään omalääkärin puoleen, jos tarvetta on. Sanottuani, ettei sinne mitään pääse, hän hymähti vain.
- Ja koska minua kiukutti niin paljon, aloin ladata, kuinka näitä homesairauksia vähätellään. "Kuka vähättelee?" nainen ehti kysyä väliin ennen kuin jatkoin.
Kerroin Mayo-klinikan vuoden 1999 tutkimuksesta, jossa 96 prosentilla kroonisista sinuiittipotilaista löytyi nenän limasta sieni - eikä vain yksi sieni, vaan 2,7 erilaista sientä per potilas.
Samaan syssyyn syydin, että oikeasti tutkijanaisen omakin tutkimus allekirjoitti samaa, olihan hänenkin tutkimuksessa todettu, että syksyisin itiöiden määrän ollessa luonnossa runsaimmillaan puolella tutkituista, niin terveistä kuin sairaista, löydettiin nenäeritteestä sieni. Syydin sen ja sanoin naiselle, että juuri homeasunnoissahan ihmiset hengittävät paljon itiöitä ja juuri siksi sienet voivat alkaa kasvaa myös ihmisessä - mutta sitä ei tutkita ollenkaan, että suomalaisilla lääkärisivuillakin poskiontelontulehduksien syyksi mainitaan vain virukset ja bakteerit eikä sieniä lainkaan.
Latasin vielä, kuinka järkyttävä homeongelma Suomessa on kouluissa, päiväkodeissa, virastoissa, terveyskeskuksissa, sairaaloissa, poliisiasemilla, kasarmeilla - mutta en päässyt edes listaa loppuun, kun nainen sanoi tylysti väliin, että hänen täytyy mennä, että voimme palata kyllä joskus toisen kerran, että hei - jonka jälkeen hän katkaisi puhelun.
*
Puhelu kesti kolme minuuttia 46 sekuntia, katsoin kännykästä jälkikäteen. Niin paljon tutkija piittasi vaivoistani ilman rahalaskuriaan.
Olinkin todella loukkaantunut, ja heti kun kynnelle kykenin peruin minulle varatun ajan Prick-testeihin.
Tuollaisen kokemuksen jälkeen en halua mitään palveluita häneltä enää, ja nyhtäköön palkkionsakin muualta.
_____
Kirjoitin edellisen aamupäivällä.
Otsa- ja ohimosärkyni on edelleen pirullinen ja jatkuu.
Huomenna, kun otan viimeisen antibiootin, ja toinen lääkäri soittaa, on tiukka puhelu taas tulossa. Jo riittää pelleily ja vetkuttelu!
- Kertoisinko nyt, mitä tapahtui viime viikon maanantaina ja tiistaina. Olisiko nyt voimia siihen?
Yritän.
*
Minulla oli maanantaina lääkärinaika, josta odotin paljon. Pääsisinhän oikein spesialistille, jonne monet muutkin jonottivat.
Hyvissä ajoin pääsin liikkeelle ja olin lääkäriasemalla jo etuajassa.
Menin käytävälle istumaan vastapäätä lääkärin huonetta ja odottamaan omaa vuoroani.
*
Jonkun ajan kuluttua lääkäri astui huoneestaan ulos ja meni jonnekin. Hän oli aivan samannäköinen kuin lääkäriaseman esittelykuvassakin - keski-ikäinen, vain aavistuksen verran pyöreähkö, ei mitenkään lyhyt nainen.
- Mutta sitten pääsinkin jo vastaanotolle ja aloin kertoa tilanteestamme. Kerroin juosseeni lääkärillä, että otsani oli jo kerran kuvattu yms. Asiaa oli paljon ja oli vaikeaa muistaa kaikkea.
Vähän ajan kuluttua sitten nainen alkoi luennoida, kuinka hometta on kaikkialla, että leivätkin homehtuvat jne. Eikä pelkästään hometta ole kaikkialla, vaan myös homeitiöitä ja mikrobeja.
Hän antoi ymmärtää, että homejutuissa moni asia menee yli, että itiötkin ovat kuin "pieniä siemeniä", joista ei ole mitään vaaraa, ellei niitä ole "hirveitä kasoja".
Kerrottuani väitteestä, että itiöt kuolevat vaatteista 90 asteen pesussa ja voivoteltuani, ettei kaikkea voi pestä 90 asteessa, tutkijanainen sanoi, että "hölynpölyä" ja heilautti kättään.
(Harmittelin silloin mielessäni, että olimme ylipäätään pesseet vuodevaatteet liian kovassa lämpötilassa ja saaneet ne muhkuraisiksi...)
Nainen ilmoitti myös, että oli aivan riittävää, että muutimme homeasunnosta pois, että loput ylimääräiset itiöt häviäisivät siivouksen myötä.
(Ajattelin silloin, että herran jestas, että onneksi emme olleet sentään ryhtyneet hävittämään omaisuuttamme...)
*
Kaikki oli siis hyvin ja aloin poistua vastaanotolta. Enää vain lasku ja lähete Prick-testeihin, jotka lääkäri kirjoitti mielenkiinnon vuoksi, eihän minulta oltu tutkittu homeen vuoksi vielä mitään.
Toki se oli vain muodollinen ele, koska luennoimisensa yhteydessä lääkäri oli kehottanut minua unohtamaan homeongelman kokonaan ja keskittymään muihin asioihin.
- Kuitenkin maksettuani laskun kassalla olin hölmistynyt. Tässäkö kaikki? Entä otsan kuvaus? Olinhan nukkunut kolme viikkoa huonosti, yhtä kauan kuin otsakin oli jomottanut.
Pyysinkin vastaanottovirkailijaa vielä soittamaan lääkärille ja sanomaan, että otsani on särkenyt kolme viikkoa, pitäisikö se kuvata. Vastaanottovirkailija tekikin niin, mutta mainitsi lääkärille vain otsasäryn, ei sitä, että se on kestänyt kolme viikkoa. Mutta lääkäri oli kuulemma vastannut, ettei tarvitse kuvata, että katsotaan sitä sitten "ensi kerralla".
Olin pöllämystynyt. Ensi kerralla? Sehän menisi parin viikon päähän maaliskuun puolelle lääkärin kehuttua vastaanotollaan, että menisi Amerikkaan luennoimaan. Saatoinkin vain seistä paikallani, ja olin kuin puulla päähän lyöty - mutta sitten muistin samaisesta Amerikasta tilaamani Seagaten oleuropeiinipillerit ja arvelin kestäväni siihen asti.
*
Mutta seuraavan yön nukuin taas huonosti. Nukahdin viiden maissa vaivalloisesti ohimosärkyyn, joka sama särky katkaisi uneni jo kahdeksalta.
Olin nukkunut vajaat kolme tuntia, ja noita kolmen neljän tunnin pätkäunia oli jatkunut jo kolmatta viikkoa ja olin väsynyt ja kiukkuinen.
Yöllä valvoessani olin löytänyt netistä kännykkänumeron tutkijanaiselle, jolle sitten kiukuspäissäni soitin puoli yhdeksältä.
Kerroin nukkuneeni yöllä taas vain kolme tuntia, että sitä oli jatkunut jo kolmatta viikkoa, ja muistutin häntä, kuinka hän oli kävellyt oireitteni ohi, vaikka vastaanottovirkailija oli soittanut.
Mutta tutkijalääkäri sanoi, että "meillä on vain tietty aika käytettävissä" ja kehotti minua kääntymään omalääkärin puoleen, jos tarvetta on. Sanottuani, ettei sinne mitään pääse, hän hymähti vain.
- Ja koska minua kiukutti niin paljon, aloin ladata, kuinka näitä homesairauksia vähätellään. "Kuka vähättelee?" nainen ehti kysyä väliin ennen kuin jatkoin.
Kerroin Mayo-klinikan vuoden 1999 tutkimuksesta, jossa 96 prosentilla kroonisista sinuiittipotilaista löytyi nenän limasta sieni - eikä vain yksi sieni, vaan 2,7 erilaista sientä per potilas.
Samaan syssyyn syydin, että oikeasti tutkijanaisen omakin tutkimus allekirjoitti samaa, olihan hänenkin tutkimuksessa todettu, että syksyisin itiöiden määrän ollessa luonnossa runsaimmillaan puolella tutkituista, niin terveistä kuin sairaista, löydettiin nenäeritteestä sieni. Syydin sen ja sanoin naiselle, että juuri homeasunnoissahan ihmiset hengittävät paljon itiöitä ja juuri siksi sienet voivat alkaa kasvaa myös ihmisessä - mutta sitä ei tutkita ollenkaan, että suomalaisilla lääkärisivuillakin poskiontelontulehduksien syyksi mainitaan vain virukset ja bakteerit eikä sieniä lainkaan.
Latasin vielä, kuinka järkyttävä homeongelma Suomessa on kouluissa, päiväkodeissa, virastoissa, terveyskeskuksissa, sairaaloissa, poliisiasemilla, kasarmeilla - mutta en päässyt edes listaa loppuun, kun nainen sanoi tylysti väliin, että hänen täytyy mennä, että voimme palata kyllä joskus toisen kerran, että hei - jonka jälkeen hän katkaisi puhelun.
*
Puhelu kesti kolme minuuttia 46 sekuntia, katsoin kännykästä jälkikäteen. Niin paljon tutkija piittasi vaivoistani ilman rahalaskuriaan.
Olinkin todella loukkaantunut, ja heti kun kynnelle kykenin peruin minulle varatun ajan Prick-testeihin.
Tuollaisen kokemuksen jälkeen en halua mitään palveluita häneltä enää, ja nyhtäköön palkkionsakin muualta.
_____
Kirjoitin edellisen aamupäivällä.
Otsa- ja ohimosärkyni on edelleen pirullinen ja jatkuu.
Huomenna, kun otan viimeisen antibiootin, ja toinen lääkäri soittaa, on tiukka puhelu taas tulossa. Jo riittää pelleily ja vetkuttelu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)