Varasin tänään ajan hammaslääkärille, ja sain ihme kyllä peruutusajan viikon päähän. Ilman peruutusaikaa olisin saanut ajan vasta maalis-huhtikuun vaihteeseen.
Ei kuulosta hääppöiselle, vaikka oikeasti hammaslääkäripuoli toimii Hesassa tätä nykyä paremmin kuin terveyskeskus. Viime torstaina saimme nimittäin tietää, ettei omalla terveysasemallamme ole lääkäriä ollenkaan! Ihmiset pääsevät johonkin hoitotakuujonoon, jossa on 150 - 200 potilasta jonottamassa vuokralääkärille... Terveyskeskuksessa hoidetaan vain päivystystapauksia, ajanvaraaja kertoi - enkä ollut uskoa korviani.
Ihmiset ovat siis täysin heitteillä ja yksityiselläkin puolella lääkäreitä kiinnostaa vain fyrkka. Kuukauden sisällä olen juossut otsa- ja ohimosärkyni takia neljällä eri yksityislääkärillä. Harmittaa, että vakuutukseni hupenee tämmöiseen, kun tarvitsisin sitä paljon muuhunkin vielä. En uskalla edes laskea, kuinka paljon homeongelman takia vakuutussumma on huvennut. Useampi tuhat tässä on mennyt ja tekisi mieli veloa kaikki homeasunnon vuokranantajalta takaisin.
*
Parhaillaan syön amoksisilliini-antibioottia, josta sovittiin lääkärikäynnin yhteydessä viime keskiviikkona.
Ajattelin kyllä, etten mene enää lääkärille saatuani tarpeekseni kaikista surkeista lääkärireissuista. Tarkoitukseni oli vain hakea apteekista antibioottia varaksi saamallani reseptillä, sillä Infektiofoorumin sivuilta luin amoksisilliinin olevan parhaimpia antibiootteja sinuiitin hoidossa.
- Mutta pyörsin päätökseni ja kävin työterveyslääkärinä toimivan yleislääkärin vastaanotolla, jolta sain antibiootin kaveriksi myös antihistamiinia ja joka määräsi tutkittavaksi nenän limakalvoilta eosinofiilit ja bakteeriviljelykin tehtiin. Siinä kaikki.
Tuloksia ei ole vielä tullut, ja aikamoista hakuammuntaa se kaikki on. Missään ei tutkita kunnolla eikä mihinkään tutkimuksiin pääse.
*
Hammaslääkäriajankin tilasin vain sitä varten, että hammasongelmat voitaisiin sulkea pois. Onhan minulla vaihtelevaa otsa- ja ohimosärkyä edelleenkin, vaikka antibioottikuuri on kohta jo syöty.
maanantai 22. helmikuuta 2010
lauantai 20. helmikuuta 2010
Sienellä sientä vastaan
Kirjoitin edellä: "En jaksanut kirjoittaa enää, että olin keksinyt taistelussa homeongelmaa vastaan myös osterivinokkaan, joka vahvistaa vastustuskykyä ja epiteelikerrosta."
Ja tämänkin jätin kirjoittamatta, että olin intuitiivisesti oikeassa:
Tulipa jälleen kerran tarkisteltua, miten asiat ovat. Osoitteeksi jälleen kerran http://www.sciencedirect.com/ ja hakusanoja All fields -kohtaan. Osterivinokas näyttää olevan englanniksi "oyster mushroom" tai pelkkä "oyster", latinankieliseltä nimeltään "Pleurotus ostreatus", joilla hakuja kannattaa tehdä. Mikäli lähinnä sienten kasvua ehkäisevät eli antimykoottiset ominaisuudet kiinnostavat, hakuun kannattaa liittää sana "antifungal". Aika jännää, että sienet noin yleisestikin taistelevat sientä vastaan, selviää hakusanoilla "mushroom antifungal". - Sienet sieniä vastaan, heh ;)
Mutta kun kerran oli puhetta osterivinokkaasta, liitän siitä tähän vaikka tämän tutkimuksen:
Pleurostrin, an antifungal peptide from the oyster mushroom
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15941607
Osterivinokaspuristeita on mennytkin sitten joka päivä...
*
Aamut olen taas aloittanut leivällä, jolle olen keksinyt oivan nimenkin: "Chili-attack".
Teen voileivän, jonka väliin työnnän kolme tuoretta Red Rawit -chilipalkoa ja puristan paketin tiukasti kiinni. Ja eikun syömään... Tekniikkakin on sitten ensimmäisen Red Rawit -chilipalon syönnin jälkeen kehittynyt. Juomiset kannattaa juoda ennen chilin syömistä ja odotella tulisuuden häipymistä. - Mutta se on semmoinen tujaus, että siitä riittää virtaa pitkään, ja olen huomannut jo chilin suotuisan vaikutuksen hengitysteihinkin.
Ja tämänkin jätin kirjoittamatta, että olin intuitiivisesti oikeassa:
Tulipa jälleen kerran tarkisteltua, miten asiat ovat. Osoitteeksi jälleen kerran http://www.sciencedirect.com/ ja hakusanoja All fields -kohtaan. Osterivinokas näyttää olevan englanniksi "oyster mushroom" tai pelkkä "oyster", latinankieliseltä nimeltään "Pleurotus ostreatus", joilla hakuja kannattaa tehdä. Mikäli lähinnä sienten kasvua ehkäisevät eli antimykoottiset ominaisuudet kiinnostavat, hakuun kannattaa liittää sana "antifungal". Aika jännää, että sienet noin yleisestikin taistelevat sientä vastaan, selviää hakusanoilla "mushroom antifungal". - Sienet sieniä vastaan, heh ;)
Mutta kun kerran oli puhetta osterivinokkaasta, liitän siitä tähän vaikka tämän tutkimuksen:
Pleurostrin, an antifungal peptide from the oyster mushroom
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15941607
Osterivinokaspuristeita on mennytkin sitten joka päivä...
*
Aamut olen taas aloittanut leivällä, jolle olen keksinyt oivan nimenkin: "Chili-attack".
Teen voileivän, jonka väliin työnnän kolme tuoretta Red Rawit -chilipalkoa ja puristan paketin tiukasti kiinni. Ja eikun syömään... Tekniikkakin on sitten ensimmäisen Red Rawit -chilipalon syönnin jälkeen kehittynyt. Juomiset kannattaa juoda ennen chilin syömistä ja odotella tulisuuden häipymistä. - Mutta se on semmoinen tujaus, että siitä riittää virtaa pitkään, ja olen huomannut jo chilin suotuisan vaikutuksen hengitysteihinkin.
torstai 18. helmikuuta 2010
Itsehoitoa ja hortoiluja
Tämä syntyi keskiviikon vastaisena aamuyönä:
Yötöiksi meni taas itsensä hoitaminen, johon saa jo homeongelman takia varata aikaa. Sarvikuono-kannuun pitää laitella vedet ja suola, mennä lavuaarin äärelle ja huuhtoa ja niistää kumpaakin sierainta. Sen jälkeen on sitten höyryhengityksen vuoro - niin olen pähkäillyt. Ensiksi kannattaa huuhtoa pöpöt nenästä pois ja vasta sen päälle hengittää höyryä, jonka mukana hyväätekevä oliivinlehtiuutos kulkeutuu hengitysteiden sopukoihin.
Kulunut päivä oli kyllä aika karsea. Olin kerta kaikkiaan loppu ja paras asento oli makuuasento. Onneksi sain illemmalla vähän unta, jonka jälkeen olo oli karsea edelleen.
Jossain vaiheessa sitten sisuunnuin ja ajattelin sängyssä, että hyvä on; jos kerran lääkärit eivät auta minua, onhan minulla omiakin lääkkeitä vaikka kuinka paljon.
Menin lääkekaapille ja aloin lappaa lääkepakkauksia. Pengoin muualtakin lääkkeitä ja toin kaikki tietokoneeni viereen tutkiakseni niitä vähän tarkemmin.
Googletin lääkkeiden ja lääkeaineiden nimiä päätelläkseni, mikä tai mitkä sopisivat vaivaani parhaiten.
Aloitin flukonatsolista, jota minulla on kolme kapselia. - Hmm... Ei tehoa kaikkiin sieniin, mutta muutoin melko hyvä ja tuttu minulle. Pidentää kuitenkin QT-aikaa, joten ei kannata kovin heikkona hetkenä ottaa.
Muut antibiootit seuraavaksi sitten, ja niitähän riitti... Erytromysiini oli jo vanhentunutta, vaikka voisihan sitäkin hätätilanteessa käyttää.
Vaan entä nää muut... Siprofloksasiini? Jaa, että rytmihäiriöistä pitäisi kertoa lääkärille. - No ei ole lääkäriä, jolle kertoisi. Tohtorit ovat tänä päivänä kiinnostuneita aivan muista asioista kuin potilaiden oikeiden oireiden hoitamisesta.
- Kas, kas. Kefaleksiinia on parikin avaamatonta pakettia... Näyttäisi olevan aika hyvä antibiootti, vaan mites tuon teho on poskiontelontulehdukseen... Hmm... Infektiofoorumin taulukosta selviää yhtä ja toista, mutta eihän tuokaan tehoa sieneen, jos tämä sitä on.
Entäs nää kipulääkkeet sitten, näitäkin on aika kasa.
Aloitin diklofenaakista, jota olen käyttänyt joskus ja josta olen pitänyt. Vaan hei mitäs tää on, pitää olla erityisen varovainen, jos on sydänvaivoja. Lisääntynyt sydäninfarktin tai aivohalvauksen riski. En ole tiennytkään...
Mitäs sitten... Ibuprofeeni - se on varmaan hyvää. Häh? Tuplaa sydänkohtausriskin... Ei helvetto.
Onhan siellä lääkekaapissa vielä Panacodia, muistan. Siihenkin voisi turvautua, mutta se on kolmiolääke ja aika paljon rajoituksia siinäkin...
Parasetamolia on lääkekaapissa vielä erikseenkin, näen jälkikäteen.
Vien kuitenkin pettyneenä kaikki lääkkeet takaisin paikoilleen lukuun ottamatta ibuprofeenia, jonka vien sängyn viereen, jossa jo asetyylisalisyylihappokin on.
Olen pettynyt.
Tuon stoorin jälkeen simahdin. En jaksanut kirjoittaa enää, että olin keksinyt taistelussa homeongelmaa vastaan myös osterivinokkaan, joka vahvistaa vastustuskykyä ja epiteelikerrosta.
Olen saanut ajettua osterivinokaspuristeilla kantapäästäni ison syylän pois, joten tiedän, että se toimii oikeasti. Tuore osterivinokas näyttäisi olevan vielä tehokkaampi, joku kirjoitti sellaisesta kokemuksesta netissä.
Yötöiksi meni taas itsensä hoitaminen, johon saa jo homeongelman takia varata aikaa. Sarvikuono-kannuun pitää laitella vedet ja suola, mennä lavuaarin äärelle ja huuhtoa ja niistää kumpaakin sierainta. Sen jälkeen on sitten höyryhengityksen vuoro - niin olen pähkäillyt. Ensiksi kannattaa huuhtoa pöpöt nenästä pois ja vasta sen päälle hengittää höyryä, jonka mukana hyväätekevä oliivinlehtiuutos kulkeutuu hengitysteiden sopukoihin.
Kulunut päivä oli kyllä aika karsea. Olin kerta kaikkiaan loppu ja paras asento oli makuuasento. Onneksi sain illemmalla vähän unta, jonka jälkeen olo oli karsea edelleen.
Jossain vaiheessa sitten sisuunnuin ja ajattelin sängyssä, että hyvä on; jos kerran lääkärit eivät auta minua, onhan minulla omiakin lääkkeitä vaikka kuinka paljon.
Menin lääkekaapille ja aloin lappaa lääkepakkauksia. Pengoin muualtakin lääkkeitä ja toin kaikki tietokoneeni viereen tutkiakseni niitä vähän tarkemmin.
Googletin lääkkeiden ja lääkeaineiden nimiä päätelläkseni, mikä tai mitkä sopisivat vaivaani parhaiten.
Aloitin flukonatsolista, jota minulla on kolme kapselia. - Hmm... Ei tehoa kaikkiin sieniin, mutta muutoin melko hyvä ja tuttu minulle. Pidentää kuitenkin QT-aikaa, joten ei kannata kovin heikkona hetkenä ottaa.
Muut antibiootit seuraavaksi sitten, ja niitähän riitti... Erytromysiini oli jo vanhentunutta, vaikka voisihan sitäkin hätätilanteessa käyttää.
Vaan entä nää muut... Siprofloksasiini? Jaa, että rytmihäiriöistä pitäisi kertoa lääkärille. - No ei ole lääkäriä, jolle kertoisi. Tohtorit ovat tänä päivänä kiinnostuneita aivan muista asioista kuin potilaiden oikeiden oireiden hoitamisesta.
- Kas, kas. Kefaleksiinia on parikin avaamatonta pakettia... Näyttäisi olevan aika hyvä antibiootti, vaan mites tuon teho on poskiontelontulehdukseen... Hmm... Infektiofoorumin taulukosta selviää yhtä ja toista, mutta eihän tuokaan tehoa sieneen, jos tämä sitä on.
Entäs nää kipulääkkeet sitten, näitäkin on aika kasa.
Aloitin diklofenaakista, jota olen käyttänyt joskus ja josta olen pitänyt. Vaan hei mitäs tää on, pitää olla erityisen varovainen, jos on sydänvaivoja. Lisääntynyt sydäninfarktin tai aivohalvauksen riski. En ole tiennytkään...
Mitäs sitten... Ibuprofeeni - se on varmaan hyvää. Häh? Tuplaa sydänkohtausriskin... Ei helvetto.
Onhan siellä lääkekaapissa vielä Panacodia, muistan. Siihenkin voisi turvautua, mutta se on kolmiolääke ja aika paljon rajoituksia siinäkin...
Parasetamolia on lääkekaapissa vielä erikseenkin, näen jälkikäteen.
Vien kuitenkin pettyneenä kaikki lääkkeet takaisin paikoilleen lukuun ottamatta ibuprofeenia, jonka vien sängyn viereen, jossa jo asetyylisalisyylihappokin on.
Olen pettynyt.
Tuon stoorin jälkeen simahdin. En jaksanut kirjoittaa enää, että olin keksinyt taistelussa homeongelmaa vastaan myös osterivinokkaan, joka vahvistaa vastustuskykyä ja epiteelikerrosta.
Olen saanut ajettua osterivinokaspuristeilla kantapäästäni ison syylän pois, joten tiedän, että se toimii oikeasti. Tuore osterivinokas näyttäisi olevan vielä tehokkaampi, joku kirjoitti sellaisesta kokemuksesta netissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)