Itsehoitoa ja hortoiluja

Tämä syntyi keskiviikon vastaisena aamuyönä:


Yötöiksi meni taas itsensä hoitaminen, johon saa jo homeongelman takia varata aikaa. Sarvikuono-kannuun pitää laitella vedet ja suola, mennä lavuaarin äärelle ja huuhtoa ja niistää kumpaakin sierainta. Sen jälkeen on sitten höyryhengityksen vuoro - niin olen pähkäillyt. Ensiksi kannattaa huuhtoa pöpöt nenästä pois ja vasta sen päälle hengittää höyryä, jonka mukana hyväätekevä oliivinlehtiuutos kulkeutuu hengitysteiden sopukoihin.

Kulunut päivä oli kyllä aika karsea. Olin kerta kaikkiaan loppu ja paras asento oli makuuasento. Onneksi sain illemmalla vähän unta, jonka jälkeen olo oli karsea edelleen.

Jossain vaiheessa sitten sisuunnuin ja ajattelin sängyssä, että hyvä on; jos kerran lääkärit eivät auta minua, onhan minulla omiakin lääkkeitä vaikka kuinka paljon.

Menin lääkekaapille ja aloin lappaa lääkepakkauksia. Pengoin muualtakin lääkkeitä ja toin kaikki tietokoneeni viereen tutkiakseni niitä vähän tarkemmin.

Googletin lääkkeiden ja lääkeaineiden nimiä päätelläkseni, mikä tai mitkä sopisivat vaivaani parhaiten.

Aloitin flukonatsolista, jota minulla on kolme kapselia. - Hmm... Ei tehoa kaikkiin sieniin, mutta muutoin melko hyvä ja tuttu minulle. Pidentää kuitenkin QT-aikaa, joten ei kannata kovin heikkona hetkenä ottaa.

Muut antibiootit seuraavaksi sitten, ja niitähän riitti... Erytromysiini oli jo vanhentunutta, vaikka voisihan sitäkin hätätilanteessa käyttää.

Vaan entä nää muut... Siprofloksasiini? Jaa, että rytmihäiriöistä pitäisi kertoa lääkärille. - No ei ole lääkäriä, jolle kertoisi. Tohtorit ovat tänä päivänä kiinnostuneita aivan muista asioista kuin potilaiden oikeiden oireiden hoitamisesta.

- Kas, kas. Kefaleksiinia on parikin avaamatonta pakettia... Näyttäisi olevan aika hyvä antibiootti, vaan mites tuon teho on poskiontelontulehdukseen... Hmm... Infektiofoorumin taulukosta selviää yhtä ja toista, mutta eihän tuokaan tehoa sieneen, jos tämä sitä on.

Entäs nää kipulääkkeet sitten, näitäkin on aika kasa.

Aloitin diklofenaakista, jota olen käyttänyt joskus ja josta olen pitänyt. Vaan hei mitäs tää on, pitää olla erityisen varovainen, jos on sydänvaivoja. Lisääntynyt sydäninfarktin tai aivohalvauksen riski. En ole tiennytkään...

Mitäs sitten... Ibuprofeeni - se on varmaan hyvää. Häh? Tuplaa sydänkohtausriskin... Ei helvetto.

Onhan siellä lääkekaapissa vielä Panacodia, muistan. Siihenkin voisi turvautua, mutta se on kolmiolääke ja aika paljon rajoituksia siinäkin...

Parasetamolia on lääkekaapissa vielä erikseenkin, näen jälkikäteen.

Vien kuitenkin pettyneenä kaikki lääkkeet takaisin paikoilleen lukuun ottamatta ibuprofeenia, jonka vien sängyn viereen, jossa jo asetyylisalisyylihappokin on.

Olen pettynyt.


Tuon stoorin jälkeen simahdin. En jaksanut kirjoittaa enää, että olin keksinyt taistelussa homeongelmaa vastaan myös osterivinokkaan, joka vahvistaa vastustuskykyä ja epiteelikerrosta.

Olen saanut ajettua osterivinokaspuristeilla kantapäästäni ison syylän pois, joten tiedän, että se toimii oikeasti. Tuore osterivinokas näyttäisi olevan vielä tehokkaampi, joku kirjoitti sellaisesta kokemuksesta netissä.

Chiliä, oliivia ja muita konsteja

Ottaa niin paljon nuppiin, että pistän yöunet sivuun ja puran tätä pois. Otsaani jomottaa sitä paitsi edelleen niin, että se häiritsee nukkumistani.

Kolmatta viikkoa olen nukkunut pätkäunia eikä muuta syytä ole kuin otsa...

Ja koska lääkäreiltä ei saa apua, jäljelle jää vain omat konstit.

*

Turvauduin nyt yöllä Sarvikuono-kannuun ja huuhtelin nenää haalealla merisuolavedellä, jonka jälkeen otin esiin vielä kasvosaunalaitteen ja laitoin altaaseen höyrystymään veden lisäksi pipetillisen Soria Naturalis -oliivinlehtiuutetta.

- Koska poikani tietää otsasärystäni ja on huolissaan siitä, hän antoi minulle jääkaapista vielä yhden Red Rawit -chilipalon, että lima olisi lähtenyt virtaamaan.

Söinkin tuon palon kokonaan ja olin kuin tulessa.

Huuliani, suutani ja vatsaani poltti järkyttävästi, ja yritin helpottaa oloani syömällä yhden voileipäkeksin ja juomalla teetä päälle.

Olo oli kuitenkin niin tulinen ja suorastaan pahoinvoiva, että pureskelin ja nielaisin vielä kalkkitabletinkin, jonka perään oli otettava vielä toinenkin kalkkitabletti.

Vasta sitten alkoi helpottaa ja ehdotin pojalleni, että hän katsoisi netistä, mitä chilistä ja homeesta sanotaan. Muistin lukeneeni, että chilikin tuhoaa hometta.

Hakusanoilla "fungus" ja "chili" (ilman lainausmerkkejä) hän löysikin mielenkiintoisen uutisen, jota näytti minulle. Olin muistanut oikein, chili tappaa hometta.

Tutkimuksesta on raportoitu laajasti. Lue vaikka tämä:

http://www.livescience.com/strangenews/080811-chili-heat.html

*

Mutta en jaksa enää, on kaaduttava sänkyyn otsasärystä huolimatta ja otettava kumpaankin sieraimeen Seagaten Olive Leaf Nasal Spray'tä ja suihkautettava kurkkuun vielä saman valmistajan Olive Leaf Throat Spray'tä.

Jatketaan harjoituksia huonosti nukutun yön jälkeen taas.

Kello lähentelee jo aamuviittä.

"Sairas vääns"

Elämme torstaita.

Menin yöllä yhden maissa nukkumaan ja heräsin neljän tienoilla.

Tätä on jatkunut nyt pari viikkoa, yhtä kauan kuin otsani on oireillut.

*

Tiistaina minulla oli aika Homesairaudet-palstalla suositellulle korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärille. Aikaa tilatessani oloni oli tukala ja piti oikein ajatella, että jaksaisi vastaanottoon asti.

Mitä lähemmäs vastaanottoaika tuli, sitä skeptisemmäksi tulin. Mielessäni kävi, että voisin peruuttaa ajan, olinhan ehtinyt varata ajan jo toisellekin lääkärille.

Järkeilin kuitenkin niin, että peruuttaisin toisen ajan vasta sitten, jos saisin avun tältä suositellulta lääkäriltä.

*

Kun yhdeksännen päivän vastaanottoaika sitten koitti, kohtasin kohteliaan ja ystävällisen mieslääkärin. Hän oli todella mukava ja ihan ok, vaikka en minä mitään apua saanut.

Jo siinä lähti menemään pieleen, että näytin hänelle kopiopaperivedoksen viikon takaisesta kuutamokuvasta. Siitä viikon takaisesta röntgenkuvasta lääkäri sitten päätteli, ettei otsassani ollut mitään...

*

Puolet vastaanottoajasta lääkäri naputteli tietokoneelle tekstiä. Parilla sormella hän iski näppäimistöään sen verran hanakasti, että kulumat olivat odotettavissa, ajattelin.

Odotellessani kirjoituksen valmistumista ei passannut olla muuta kuin hiljaa. Kirjoittaminen oli tärkeämpää kuin potilaan tilanteesta keskusteleminen.

- Jo aiemmin olin törmännyt vastaavaan. Kerran yksi sydänlääkäri kirjoitti juttuaan niin pitkään, että ajattelin hänen väsäävän jo romaania. En saanut häneltä edes lähetettä kahden vuorokauden Holteriin, vaikka pyysin nimenomaan sitä. Vasta monta kertaa pyydettyäni hän kirjoitti Holterin, mutta vain vuorokauden mittaisena. - Sitkeänä en antanut periksi, vaan sain kuin sainkin lähetteen kahden vuorokauden Holteriin saman lääkäriaseman toiselta lääkäriltä, jota en ollut koskaan nähnytkään. Lääkärit voivat olla niin erilaiset: siinä missä toinen uskoo potilaan oireisiin, toinen on tietävinään paremmin...

Ja kun aikanaan sain tulokset siitä kahden vuorokauden Holterista, eikös vain juuri sen toisen vuorokauden aikana tullut esiin takykardia, jota ei aiemmissa vuorokauden mittaisissa Holtereissa ollut ilmennyt.

Asiakas oli siis taas oikeassa - kuten aina. Ei savua ilman tulta; ei oireita ilman syytä.

*

Vaan sen pituinen se, se yhdeksännen päivän lääkärikäynti - ja sain tulla Tapiolan "sightseeingiltä" tyhjin käsin kotiin. Mukana oli kyllä printti lääkärin kirjoittamasta tekstistä, jonka ajattelin repiä heti kappaleiksi.

- Mutta lykkäsin sitä, vaikka kopioprintin tammikuun 30. päivän kuutamokuvasta revinkin, ettei kukaan kiusaisi sillä minua enää.

Otsani ei ole vieläkään ok... Nukuin viime yönäkin vain kolme neljä tuntia.