Viime viikon keskiviikkona (17.3.) kävin neurologilla. Oloni oli tuolloin vielä tukala, tukalampi kuin nyt, ja viivyin lääkärin vastaanotolla lähes puolitoista tuntia, joka lienee ennätys. Mutta niin oli lääkärin kirjoittama laskukin mojova, 140 euroa, josta sai vain vähän Kelan alennusta ennen kuin se menisi kovaa vauhtia hupenevan vakuutukseni piikkiin.
Miten tuo lääkärikäynti sitten sujui? Ainoa hyvä puoli siinä oli mielestäni se, että neurologi ehdotti uuden magneettikuvauksen ottamista - olihan viime kerralla tutkittu vain poskiontelot. Muutoin olin pettynyt. Lääkäri otti kyllä oireeni vakavasti, mutta alkoi keskustelun lomassa kehitellä omia vaihtoehtoisia teorioitaan hometestien tuloksia odotellessa.
En ole koskaan ollut mikään päänsärkyihminen, päätäni ei ole särkenyt kuin joskus sairaana ollessani potiessani jotain, mutta ei terveenä koskaan. Olen täyttänyt juuri viisikymmentä ja ehkä se on jokin maaginen luku, sillä lääkäri alkoi höpöttää minulle migreenistä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä toki jos on migreeni, sitä pitää lääkitä... Migreenin estolääkkeeksi hän kirjoitti beetasalpaajaa ja itse migreenikohtauksiin kahtakin eri kolmiolääkettä, joista passaisi kokeilla sopivampaa.
- Nukuttuani yön yli olinkin seuraavana päivänä vihainen. Mieleeni tuli taikurinhattu, josta lääkärit vetivät diagnooseja kuin pupuja. Mutta koska lääkäri oli mielestäni aidon ja rehellisen tuntuinen, päätin nukkua vielä useampia öitä ennen kuin kirjoittaisin käynnistä mitään.
Hän oli jo netistä löytämäni kuvan perusteella miellyttävä ihminen ja sitä hän oli luonnossakin - mutta lääkäri on aina lääkäri ja jokin siinä haraa vastaan. Potilasta loukkaa se, että lääkäri on tietävinään muka paremmin, vaikkei tiedäkään. Jos hän vähättelee ja mitätöi, hän ei tiedä yhtään mitään siitä, mitä potilas käy lävitse.
*
Mutta jos tuo naislääkäri oli jo kuvan perusteella ystävällisen tuntuinen, samaa ei voinut sanoa radiologian ekspertistä ja ylilääkäristä, jonka olemusta niin ikään katselin etukäteen netistä. Mieshän oli kuin puhveli tai biisoni jo kokonsa puolesta - ja kun hän ei kaiken lisäksi katsonut edes kunnolla silmiin valmistautuessani tiistaina 23.3. magneettikuvaukseen, tuli tyly vaikutelma. Aivan kuin olisin ollut vain joku paketti tavaraa, joka menisi läpivalaisuun ja sillä sökö.
Kaiken lisäksi olin pettynyt itse kuvaukseen. Olin kysynyt neurologilta, voitaisiinko kuvauksessa käyttää myös varjoainetta, koska molemmat korvani olivat alkaneet soida, johon neurologi suostui, mutta unohti merkata asian lähetteeseen. Mainitessani sitten kuvaustilanteessa tuosta, viesti ei mennyt perille eikä mitään varjoainetta käytetty. Sainpahan vain uuden neljänsadan euron laskun syömään loppujakin vakuutuksestani.
Jouduin myöskin odottamaan lausuntoa enkä saanut cd-romppuakaan heti mukaani niin kuin edelliskerralla.
- Mitä lausunnossa sitten luki, selviää tästä: "Vasemman poskiontelon pohjalla on vähäistä tyynymäistä limakalvoturvotusta; varsinaisista retentiokystista ei mielestäni voida puhua. Muutoin paranasaalisinuksissa ei poikkeavaa esille." Myös varsinaisena löydöksenä luki: "Lievä takakuopan kortikaalinen väljyys, muutoin aivojen MK-löydös on normaali."
Noh, kyllähän minä tiedän, että vasemmassa poskiontelossa on jotain, koska tunnen sen koko ajan. Poski tuntuu erilaiselle kuin toinen poski; on paksu ja outo...
Mitä sitten takakuopan kortikaaliseen väljyyteen tulee, se ei ole mitään uutta minulle. Sama on ollut näkyvissä jo ensimmäisessä aivokuvauksessani, tietokonetomografiassa vuonna 2001, kun vuonna 2007 magneettikuvauksen yhteydessä neuroradiologi analysoi myös nuo vanhat kuvat. Tilanne ei ollut muuttunut vuodesta 2001 vuoteen 2007, jolloin kävin vasemman korvan puutumisen takia kuvauksessa, eikä muuta tullut esiin ja puutuminenkin oli lihasperäistä. Lisäksi, kun vuonna 2008 kävin uudestaan magneettikuvauksessa vasemman korvani alettua soida kovaäänisesti ehdittyämme asua homeasunnossa vasta puoli vuotta ja ollessani vielä koko homeongelmasta tietämätön, kuvani tarkasti sama lääkäri kuin nyt 23.3. eikä hän nähnyt mitään poikkeavaa missään.
Toki tiedän, mistä nuo takakuopan hieman väljät likvortilat johtuvat. Se oli se poliotalvena 1984-85 sairastamani luulotauti, joka on kaiken takana. Olin silloin niin järkyttävän sairas ja lääkärit pitivät minua vain luulosairaana. Sain kovan kuumeen ja vähän ajan kuluttua kuin aivojani olisi leikattu veitsellä. Myös lihakseni alkoivat pomppia ja kehoani nykiä ympäriinsä. Kuumetta kesti kuukauden ja päänsärkyä vuoden. Lihasnykinät jatkuvat edelleen ja olen tunnistanut itsessäni jo pidemmän aikaa postpolion oireita.
Koska olen elänyt oikeasti edellä kertomani läpi ja kärsin lihasnykinöistä ja heikotuksesta edelleen, olen pysynyt kokemastani uskollisena todistajana ja kertonut siitä muillekin. Korvan puutumisen yhteydessä vuonna 2007 kerroin sairastamastani taudista neurologian professorille, joka sanoi, että minulla on ollut tuolloin todennäköisesti virusmeningiitti eli aivokalvontulehdus, että aivokuumeesta en olisi selvinnyt. Kirjoittaessaan lähetettä tuohon vuoden 2007 aivojen magneettikuvaukseen hän laittoi saatesanoiksi: "Puutumista vas:lla korvan seudussa. 22 v aiemmin kuukauden kuume ja vuoden päänsärky. Aikana faskikulaatioita."
Mutta se poliotalvena 1984-85 sairastamani tauti oli niin raju, että se muutti aivoissani jotain. Aloin kärsiä hermovapinasta ja lihasnykinöistä, jotka jäivät pysyviksi. Kyllä ne muut syyt on suljettu pois, alkoholinkäyttö tms. Kun esimerkiksi tietokonetomografia otettiin 25.1.2001 sen takia, että olin lyönyt pääni, olin vasta vuodenvaihteessa lopettanut kuusi vuotta kestäneen absolutismini. Ei minulla ollut mitään kiirettä päättää absolutismiani, sillä se oli älyttömän helppoa, ja niinpä lopetinkin sen vasta vuosituhannen vaihduttua oikeasti vuoden 2000 päättyessä. Alkoholi ei voinut siis vaikuttaa vuoden 2001 kuviini, koska ennen kuuden vuoden absolutismianikin alkoholinkäyttöni oli vähäistä.
Vasta absolutismini jälkeen tutustuin punaviiniin, josta tuli rakkauteni, mutta nyt sekin on tauolla oluen lisäksi. Olen ollut mietojen alkoholijuomien suosija ja punaviininkin valitsin terveyssyistä. Toistaiseksi kuitenkin tämä alkoton kuuri jatkuu - ensi viikolla tulee jo kuukausi täyteen. Ja jos tämä oli ennen helppoa, niin se on nytkin. Pontimena tällä kertaa vain oli, etten halunnut antaa sieni-infektiolle enää alkoholia polttoaineeksi.
- Olen ollut älyttömän sairas, mutta voin jo paremmin. Olen kertonut blogissani joistain rohdoista, joita olen kokeillut oireisiini. Niiden lisäksi on tullut vielä jotain uutta ja tulee jatkossakin, sillä en jätä mitään yhden kortin varaan. Kerron kaikesta lisää ja myös tutkimustuloksista, joita olen saanut kasapäin. Välillä täytyy vain hengähtää, sillä tähän kirjoittamiseen menee todella paljon aikaa.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Tuuliajolla
Minulla on sellainen olo, että olen tyhjän päällä taas.
Ei lääkärilläkäynti mitään auta. Siinä on niin paljon mätää, koko touhussa.
*
Tiistaina sain tulokset poskionteloiden magneettikuvauksesta. Tulokset tuli pelkästään minulle, ei lääkärille ollenkaan - aivan niin kuin muutkin tulokset ovat tulossa vain minulle. Vastaanotolla, kun kysyin, mihin tulokset tulevat, lääkäri sanoi, että minulle. Se vaikutti minusta oudolle ja piittaamattomalle... Minunko se tässä lääkäri pitää olla ja päätellä tuloksista, mitä tehdään?
Se loukkasi, ettei lääkäri halunnut tutkimustuloksia itselleen eikä ollut sen vertaa kiinnostunut. Mutta en voinut mitään. Kaikkea ei tässä elämässä saa.
*
Lausunnossa oli lähettävän lääkärin kohdalla kyseisen lääkärin nimi ja kohdassa "Minne lähetetään" pelkkää tyhjää...
Perässä seurasi tekstiä, josta minun potilaan pitäisi ymmärtää jotain. Jos en ymmärtäisi, omapa olisi vikani.
Jouduin siis suorittamaan "lääkärin virkaakin". Tosin olin tottunut jo siihen ja käynyt huolellisesti läpi magneettikuvauksesta saamani cd:nkin verraten omia kuviani ulkomaisten sivustoiden kuviin ja lukien vieraskielisiä, toisille lääkäreille tarkoitettuja selostuksia.
Joten tiesin jo ennen lausunnon lukemista, ettei minulla ollut ainakaan vielä invasiivista, kudoksia syövää sieni-infektiota. Olin kuitenkin huomannut poskionteloissani epäsymmetriaa, josta lausunnossakin sitten mainittiin: "Vasemmalla on maksillaariontelossa lievää limakalvoturvotusta ja ontelon pohjalla on muutama ad 6 mm kokoinen retentiokysta."
*
Mutta koska lähettävä lääkäri ei ollut pyytänyt tutkimustuloksia itselleen, jouduin skannaamaan asiakirjan ja lähettämään sen pdf-tiedostona lääkäriasemalle. Kaikki oli mahdollisimman vaikeaa ja nöyryyttävää...
Jos minulla ei olisi ollut skanneria ja sähköpostia käytettävissäni, olisi varmaan pitänyt varata uusi aika lääkäriasemalta ja maksaa lääkärille toiset 80 euroa uudesta vastaanottoajasta, päälle vielä toimistomaksu, kahdeksan euroa.
Jouduin myös soittamaan lääkäriasemalle ja varmistamaan, että sähköpostini oli tullut perille ja että lääkäri saisi lausunnon ja soittopyyntöni.
- Sitten lääkäri vielä saman päivän aikana soittikin ja virkkoi vain, ettei poskionteloitteni löydökset selitä päänsärkyäni ja kehotti kääntymään neurologin puoleen. Hän ilmoitti myös, että voisin lopettaa Kali Bich D30:n käytön.
Lopputulos kaikesta oli, että olin entistä pettyneempi.
*
Tilannetta ei auta yhtään se, että vasemmalla poskiontelossani on raskas tunne koko ajan ja myös otsassani viiltelee.
- Olenkin joutunut penkomaan ulkomaisia sivustoja löytääkseni vastauksia.
Viime yönä löysin muun muassa tällaista:
"Mucosal retention cysts arise from inflammatory obstruction of the seromucinous glands. The cysts are seen as smooth-walled, dome-shaped structures. A retention cyst cannot be differentiated from a polyp by means of imaging. Sinus polyps are mainly associated with allergy, inflammation, infection, and cystic fibrosis. The imaging appearance of sinonasal polyposis may mimic that of a malignancy, as it usually fills and expands nasal cavity. Polyposis also causes bone erosion. CT images of polyposis help in differentiating the lesion from a malignancy. In polyposis, CT images show hyperattenuating material in the center, with a peripheral rim of low attenuation, which is characteristic of inflammatory lesions. With its destructive pattern and variable signal-intensity and contrast-enhancement patterns on MR images, fungal sinusitis also leads to problems in the differential diagnosis. Fungal sinusitis may also have findings similar to those of polyposis on CT images. However, the presence of a hyperattenuating focus in the center of an affected sinus that looks like a central, attenuating cast surrounded by a peripheral ring of low attenuation strongly suggests fungal disease (10)." http://www.ajnr.org/cgi/content/full/24/8/1639?ck=nck
Lihavoinnit lainauksessa omiani - mutta tuossahan sanotaan, että retentiokystaa ei voi kuvauksessa erottaa polyypista ja että sieni-infektiossa voi olla samanlaiset löydökset kuin polyypissa - joten lausunnossani mainitut "retentiokystat" eivät ole välttämättä kystia ollenkaan.
*
Havainnollisuuden vuoksi kopioin saamastani magneettikuvaus-cd:stä joitain kuvia, jotka löytyvät täältä:
http://homehelvetti.blogspot.com/p/tutkimustuloksia.html
Ei lääkärilläkäynti mitään auta. Siinä on niin paljon mätää, koko touhussa.
*
Tiistaina sain tulokset poskionteloiden magneettikuvauksesta. Tulokset tuli pelkästään minulle, ei lääkärille ollenkaan - aivan niin kuin muutkin tulokset ovat tulossa vain minulle. Vastaanotolla, kun kysyin, mihin tulokset tulevat, lääkäri sanoi, että minulle. Se vaikutti minusta oudolle ja piittaamattomalle... Minunko se tässä lääkäri pitää olla ja päätellä tuloksista, mitä tehdään?
Se loukkasi, ettei lääkäri halunnut tutkimustuloksia itselleen eikä ollut sen vertaa kiinnostunut. Mutta en voinut mitään. Kaikkea ei tässä elämässä saa.
*
Lausunnossa oli lähettävän lääkärin kohdalla kyseisen lääkärin nimi ja kohdassa "Minne lähetetään" pelkkää tyhjää...
Perässä seurasi tekstiä, josta minun potilaan pitäisi ymmärtää jotain. Jos en ymmärtäisi, omapa olisi vikani.
Jouduin siis suorittamaan "lääkärin virkaakin". Tosin olin tottunut jo siihen ja käynyt huolellisesti läpi magneettikuvauksesta saamani cd:nkin verraten omia kuviani ulkomaisten sivustoiden kuviin ja lukien vieraskielisiä, toisille lääkäreille tarkoitettuja selostuksia.
Joten tiesin jo ennen lausunnon lukemista, ettei minulla ollut ainakaan vielä invasiivista, kudoksia syövää sieni-infektiota. Olin kuitenkin huomannut poskionteloissani epäsymmetriaa, josta lausunnossakin sitten mainittiin: "Vasemmalla on maksillaariontelossa lievää limakalvoturvotusta ja ontelon pohjalla on muutama ad 6 mm kokoinen retentiokysta."
*
Mutta koska lähettävä lääkäri ei ollut pyytänyt tutkimustuloksia itselleen, jouduin skannaamaan asiakirjan ja lähettämään sen pdf-tiedostona lääkäriasemalle. Kaikki oli mahdollisimman vaikeaa ja nöyryyttävää...
Jos minulla ei olisi ollut skanneria ja sähköpostia käytettävissäni, olisi varmaan pitänyt varata uusi aika lääkäriasemalta ja maksaa lääkärille toiset 80 euroa uudesta vastaanottoajasta, päälle vielä toimistomaksu, kahdeksan euroa.
Jouduin myös soittamaan lääkäriasemalle ja varmistamaan, että sähköpostini oli tullut perille ja että lääkäri saisi lausunnon ja soittopyyntöni.
- Sitten lääkäri vielä saman päivän aikana soittikin ja virkkoi vain, ettei poskionteloitteni löydökset selitä päänsärkyäni ja kehotti kääntymään neurologin puoleen. Hän ilmoitti myös, että voisin lopettaa Kali Bich D30:n käytön.
Lopputulos kaikesta oli, että olin entistä pettyneempi.
*
Tilannetta ei auta yhtään se, että vasemmalla poskiontelossani on raskas tunne koko ajan ja myös otsassani viiltelee.
- Olenkin joutunut penkomaan ulkomaisia sivustoja löytääkseni vastauksia.
Viime yönä löysin muun muassa tällaista:
"Mucosal retention cysts arise from inflammatory obstruction of the seromucinous glands. The cysts are seen as smooth-walled, dome-shaped structures. A retention cyst cannot be differentiated from a polyp by means of imaging. Sinus polyps are mainly associated with allergy, inflammation, infection, and cystic fibrosis. The imaging appearance of sinonasal polyposis may mimic that of a malignancy, as it usually fills and expands nasal cavity. Polyposis also causes bone erosion. CT images of polyposis help in differentiating the lesion from a malignancy. In polyposis, CT images show hyperattenuating material in the center, with a peripheral rim of low attenuation, which is characteristic of inflammatory lesions. With its destructive pattern and variable signal-intensity and contrast-enhancement patterns on MR images, fungal sinusitis also leads to problems in the differential diagnosis. Fungal sinusitis may also have findings similar to those of polyposis on CT images. However, the presence of a hyperattenuating focus in the center of an affected sinus that looks like a central, attenuating cast surrounded by a peripheral ring of low attenuation strongly suggests fungal disease (10)." http://www.ajnr.org/cgi/content/full/24/8/1639?ck=nck
Lihavoinnit lainauksessa omiani - mutta tuossahan sanotaan, että retentiokystaa ei voi kuvauksessa erottaa polyypista ja että sieni-infektiossa voi olla samanlaiset löydökset kuin polyypissa - joten lausunnossani mainitut "retentiokystat" eivät ole välttämättä kystia ollenkaan.
*
Havainnollisuuden vuoksi kopioin saamastani magneettikuvaus-cd:stä joitain kuvia, jotka löytyvät täältä:
http://homehelvetti.blogspot.com/p/tutkimustuloksia.html
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Kärsimyksiä ja koettelemuksia
Kirjoitin edellä keskiviikkoaamuna: "No niin, kello on jo yli seitsemän ja olen oikolukenut alkuosan kirjoittamastani tekstistä. Otsaani yhä edelleen särkee, ei se ole mihinkään lakannut. Tuskinpa nukkumisesta tulee mitään."
Mitä sen jälkeen tapahtui?
- Valvoin yhdeksään ja ajattelin mennä vähäksi aikaa lepäämään.
Mielessäni kävi, että punaviinikin väsyttäisi, mutta onneksi pysyin lujana, sillä olin kuullut alkoholinkin olevan ruokaa sienelle, jota en halunnut enää ruokkia. Mutta vaikka olin valvonut yhdeksään, uni ei tullut jomottavan ja painavan otsan takia.
Muistin silloin kirjahyllyssä olevan pienen, valkoisen rukousliinan, jonka olin saanut joskus Kallion kirkosta. Keskellä liinaa on pieni ommeltu risti, ja noita liinoja oli kerran tarjolla Rukousystävien illassa seisoessamme esirukousjonossa alttarin edessä.
Otin sitten esiin sen pienen liinan ja laitoin otsani päälle. Olin täysin lopussa, mutta sain siitä liinasta jotain lohtua.
Huomasin nukahtaneeni hetkeksi herättyäni rukousliina yhä otsallani. Olin nukkunut korkeintaan tunnin pari ja herännyt tuntia ennen herätyskellon soittoa.
Olin kuunnellut yöllä Lauluja särkyneille -cd:n ainakin kolme kertaa läpi valvoessani hereillä sängyssä ja taisi se soida silloinkin, kun rukousliina oli otsallani. Kyseinen cd on oikea lohtu- ja voimalevyni enkä osaa edes laskea, kuinka monia kertoja olen kuunnellut sitä, satoja varmaan.
*
Mutta tuona keskiviikkopäivänä olin menossa lääkärille taas, ja olin yrittänyt valmistautua siihen huolellisesti. Olin ottanut mukaan kaikki tärkeät paperit ja kirjoittanut allakkaan ylös muistettavat asiat.
Olin kuitenkin aivan loppu ja annoin sen näkyä. Silmänaluset olivat mustana kuukauden valvomisesta ja annoin niin ollakin, en peittänyt mitään.
Hyvä kun jaksoin kävellä edes, mutta chilivoileipä antoi voimaa.
*
Perillä lääkäriasemalla astuin toisenlaiseen maailmaan. Kodikkaassa odotusaulassa soi hiljainen, hermoja lepuuttava musiikki. Sisustus oli pehmeää ja tuikun elävä tuli lämmitti mieltä.
Kun sairas ihminen pääsee sellaiseen paikkaan, ainakin sielu lepää ja minun sieluni lepäsi.
Olin käynyt edellisen kerran lääkäriasemalla lapseni kanssa hänen antibioottiallergioidensa takia saamassa niihin homeopaattista hoitoa ja siitä olin lääkäriaseman uudestaan muistanutkin. Olin hädissäni silloinkin ja yritin epätoivoisesti etsiä allergioihin jotain parannusta. Poikani sai kahta homeopaattista valmistetta, jonka jälkeen oli altistusaika Iho- ja allergiasairaalassa. Altistusta ei kuitenkaan tehty sovittuna ajankohtana, koska olin kertonut nautituista homeopaattisista valmisteista. Tarvittiin kahden viikon varoaika valmisteiden takia, joita perinteinen lääketiede pitää tehottomana. Surkuhupaisaa...
*
Lääkäri oli muuttunut viidessä vuodessa. Tukka oli harventunut ja niskaan tullut pieni ponnari.
Kyseinen lääkäri on siitä mielenkiintoinen tapaus, että sen lisäksi, että hän hallitsee homeopatian, hän on myös yleislääketieteen erikoislääkäri. Jos noin ei olisi, vakuutukseni ei edes korvaisi käyntiä.
Huomasin myös, että olin tullut oikeaan paikkaan. Olin kai niin hurja ja sairas näky, että lääkäri otti minut heti tosissaan.
- Ei mitään pienintäkään väittelyä eikä kiistelyä mistään, ei mitätöinnin mitätöintiä. Istuin vain helpotuksesta lyyhistyneenä tuolillani ja tuijotin allakkaa, että varmana muistaisin sanoa kaiken.
Lääkäri huomasi sen ja kaivoi jopa sormella nenäänsä miettiessään. Mutta käänsin päätäni juuri silloin ja hän yritti pudistaa huomaamattomasti lattialle sen, mitä nenästä löytyi. Olin kuitenkin niin sairas, että lääkäri olisi voinut kaivaa vaikka kaksin käsin nenäänsä enkä olisi sittenkään häipynyt vastaanotolta.
Olin vain helpottunut siitä, että sain toivomani tutkimukset ja sen lisäksi homeopaattista valmistetta Kalium Bichromicum D30:a. Asunnossamme tehdystä Biofacton hometestistä oli myös hyötyä, sillä sen mukaan lääkäri määritteli tarvittavat tutkimukset.
Sain myös luvan lopettaa antibiootin syönnin. Lääkäri antoi ymmärtää, että viisi päivää doksisykliiniä oli ihan riittävästi ottaen huomioon jo syömäni amoksisilliinikuurin, ja ilmaisi, että jos ei olekaan mitään bakteeria, ne kuurit ovat puoskarointia.
*
Lääkärikäynnin jälkeen hain vielä samana keskiviikkopäivänä luontaistuotekaupasta Candimin-oreganoöljyä, jonka olin lukenut olevan tosi tehokasta poskionteloinfektioissa. - Ja ihme kyllä, jaksoin poiketa vielä vanhassa homeasunnossamme tekemässä uuden oikeaoppisen hometestin. Tosin toinen asukas oli unohtanut koko jutun, joten meitä oli vain kaksi todistajaa. Mutta se sisäilma siellä oli täyttä myrkkyä, huomasin entistä selvemmin. Ilma oli hapetonta, paksua ja ummehtunutta.
Päästyäni viimein kotiin otin vielä samana iltana jo käyttämieni rohtojen, oleuropeiinin ja kapsaisiinin, lisäksi noita uusia rohtoja, Kali Bich D30:a ja oreganoöljyä, jota nautin pari tippaa kuuman veden joukossa ja höyryhengitettynä myös.
Torstaiaamuna heräsin sitten hirveään päänsärkyyn, jota jatkui pitkin päivää hellittäen vasta iltaa kohti. En antanut kuurissani silti periksi, vaan jatkoin koko helahoitoa edelleen ja halusin lisätä vain pökköä pesään taltuttaakseni sieni-infektion kokonaan.
Ryhdyttyäni tositoimiin sienellä alkoi olla erittäin kurjaa minussa. Ikävä kyllä jouduin samalla itsekin kärsimään. Olin päättänyt olla antamatta sienelle enää energiaa punaviinin ja oluen muodossakaan, joten joudun itsekin olemaan ilman alkoholia kokonaan. Tajuttuani, kuinka ratkaisevasta asiasta on kyse - siitä että koko elimistö puhaltaa yhteen hiileen dieetin avulla vihollisen nujertamiseksi - nikotteluani ei kestänyt kauan. Sitä paitsi edellisen kerran, kun olin alkoton, sitä kesti kuusi vuotta ja olisin voinut jatkaa sitä loputtomiin. Lopetin absolutismini vain terveyssyiden vuoksi ja nyt yhtä lailla terveyssyiden vuoksi minun oli laitettava lempijuomani, punaviini ja olut, tarpeeksi pitkälle tauolle.
*
Mitä lääkärin määräämiin tutkimuksiin tulee, ne on kaikki jo tehty, vaikkei se ollut yksinkertaista ollenkaan. Näki minkälaisessa takapajulassa sieni-infektioiden tutkimisessa Suomessa oikein eletään:
Ennen kuin säntäisin turhan takia mihinkään laboratorioon, päätin tarkistaa torstaina puhelimitse tilanteen.
Soitin ensiksi Diacoriin, jossa ihmeteltiin lääkärin määräämiä sienitestejä - nenäeritteen viljelyä ja homepölyvasta-aineiden tutkimista verestä! Toisen olisi ehkä jotenkuten saanut, muttei toista.
Seuraavaksi kyselin tilannetta Lääkärikeskus-yhtymästä, josta ilmeni, ettei asia ollut yksinkertainen sielläkään, mutta järjestettävissä oleva asia alihankintana jne.
Mutta koska olin menossa perjantaina nenän sivuonteloiden magneettikuvaukseen Terveystaloon, päätin tiedustella, saisiko samasta paikasta lääkärin määräämät laboratoriokokeetkin. Kaiken piti olla ok, ja piti tulla vain puoli tuntia ennen magneettikuvausta paikalle, niin testit saisi otettua.
Tein sitten työtä käskettyä perjantaina ja tarkistin vielä keski-ikäiseltä laborantilta, että tutkimukset onnistuisivat. Nainen tarkisti asian tietokoneelta ja ryhtyi toimiin tökäten ensiksi pumpulipuikon kumpaankin sieraimeeni nenäeritteen sieniviljelyä varten, jonka jälkeen hän otti minulta kaksi putkellista verta. Siinä vaiheessa kysäisin vielä, että tutkitaanhan verikokeesta sekä IgG- että IgE-vasta-aineet, jolloin nainen sanoi, että ei, että testissä tulee vain IgE-vasta-aineet. Kävi myös ilmi, ettei testi ollut ollenkaan se, minkä lääkäri määräsi, että laborantin yritelmässä olisi tutkittu vain neljää hometta lääkärin määräämän seitsemän sijasta. Ilmoitinkin, etten voi hyväksyä sitä, että oikeuteni on saada lääkärin määräämä testi, jolloin laborantti päätti jättää huomioimatta koko verikokeen. Laboratoriolähetteen taakse hän niittasi Kelan korvauslomakkeen, jonka esitäytetyissä henkilötiedoissa oli oman nimeni sijaan jonkun miehen nimi. Huomautettuani siitäkin laborantti tulosti uuden lomakkeen, jossa oli nyt nimeni, mutta vanha homeasunnon osoitteemme.
- Tuon jälkeen menin sitten magneettikuvaukseen, joka sujui hyvin, vaikka olikin karseaa olla semmoisessa naksuttavassa ja outoja ääniä pitävässä tuubissa, hirveä kehikko pään ympärillä. Tuloksia en saanut silti heti, vaikka kassalta saisikin kuvat sisältävän cd:n mukaan, kerrottiin.
Painuin siis kassalle ja aloin maksaa koko helahoitoa, kunnes tuli ongelmia taas. Kassavirkailija sanoi, että heidän täytyisi pitää alkuperäinen laboratoriolähete Kelaa varten. Ilmoitin, etteihän se käy, että tarvitsen itse alkuperäisen laboratoriolähetteen verikoetta varten, joka pitäisi mennä otattamaan toisessa lääkärikeskuksessa. Virkailija yritti esittää vielä, että hän antaisi oikeaksi todistetun jäljennöksen laboratoriolähetteestä minulle, mutta tyrmäsin senkin tajutessani, ettei se kelpaisi toisella lääkäriasemalla ja joutuisin vain vaikeuksiin. Niin ollen minulta oli otettu turhaan sieniviljely nenästä ja kaksi putkellista verta tuolla lääkäriasemalla, kun heillä ei ollutkaan tarjota molempia kokeita.
Reissu olikin niin rankka, että piti käydä välillä syömässä, että jaksoi lähteä vielä toiselle lääkäriasemalle Helsingin Lääkärikeskukseen, jossa laboratoriokokeet onnistuivat lopulta lääkärin määräyksen mukaisesti.
Mitä sen jälkeen tapahtui?
- Valvoin yhdeksään ja ajattelin mennä vähäksi aikaa lepäämään.
Mielessäni kävi, että punaviinikin väsyttäisi, mutta onneksi pysyin lujana, sillä olin kuullut alkoholinkin olevan ruokaa sienelle, jota en halunnut enää ruokkia. Mutta vaikka olin valvonut yhdeksään, uni ei tullut jomottavan ja painavan otsan takia.
Muistin silloin kirjahyllyssä olevan pienen, valkoisen rukousliinan, jonka olin saanut joskus Kallion kirkosta. Keskellä liinaa on pieni ommeltu risti, ja noita liinoja oli kerran tarjolla Rukousystävien illassa seisoessamme esirukousjonossa alttarin edessä.
Otin sitten esiin sen pienen liinan ja laitoin otsani päälle. Olin täysin lopussa, mutta sain siitä liinasta jotain lohtua.
Huomasin nukahtaneeni hetkeksi herättyäni rukousliina yhä otsallani. Olin nukkunut korkeintaan tunnin pari ja herännyt tuntia ennen herätyskellon soittoa.
Olin kuunnellut yöllä Lauluja särkyneille -cd:n ainakin kolme kertaa läpi valvoessani hereillä sängyssä ja taisi se soida silloinkin, kun rukousliina oli otsallani. Kyseinen cd on oikea lohtu- ja voimalevyni enkä osaa edes laskea, kuinka monia kertoja olen kuunnellut sitä, satoja varmaan.
*
Mutta tuona keskiviikkopäivänä olin menossa lääkärille taas, ja olin yrittänyt valmistautua siihen huolellisesti. Olin ottanut mukaan kaikki tärkeät paperit ja kirjoittanut allakkaan ylös muistettavat asiat.
Olin kuitenkin aivan loppu ja annoin sen näkyä. Silmänaluset olivat mustana kuukauden valvomisesta ja annoin niin ollakin, en peittänyt mitään.
Hyvä kun jaksoin kävellä edes, mutta chilivoileipä antoi voimaa.
*
Perillä lääkäriasemalla astuin toisenlaiseen maailmaan. Kodikkaassa odotusaulassa soi hiljainen, hermoja lepuuttava musiikki. Sisustus oli pehmeää ja tuikun elävä tuli lämmitti mieltä.
Kun sairas ihminen pääsee sellaiseen paikkaan, ainakin sielu lepää ja minun sieluni lepäsi.
Olin käynyt edellisen kerran lääkäriasemalla lapseni kanssa hänen antibioottiallergioidensa takia saamassa niihin homeopaattista hoitoa ja siitä olin lääkäriaseman uudestaan muistanutkin. Olin hädissäni silloinkin ja yritin epätoivoisesti etsiä allergioihin jotain parannusta. Poikani sai kahta homeopaattista valmistetta, jonka jälkeen oli altistusaika Iho- ja allergiasairaalassa. Altistusta ei kuitenkaan tehty sovittuna ajankohtana, koska olin kertonut nautituista homeopaattisista valmisteista. Tarvittiin kahden viikon varoaika valmisteiden takia, joita perinteinen lääketiede pitää tehottomana. Surkuhupaisaa...
*
Lääkäri oli muuttunut viidessä vuodessa. Tukka oli harventunut ja niskaan tullut pieni ponnari.
Kyseinen lääkäri on siitä mielenkiintoinen tapaus, että sen lisäksi, että hän hallitsee homeopatian, hän on myös yleislääketieteen erikoislääkäri. Jos noin ei olisi, vakuutukseni ei edes korvaisi käyntiä.
Huomasin myös, että olin tullut oikeaan paikkaan. Olin kai niin hurja ja sairas näky, että lääkäri otti minut heti tosissaan.
- Ei mitään pienintäkään väittelyä eikä kiistelyä mistään, ei mitätöinnin mitätöintiä. Istuin vain helpotuksesta lyyhistyneenä tuolillani ja tuijotin allakkaa, että varmana muistaisin sanoa kaiken.
Lääkäri huomasi sen ja kaivoi jopa sormella nenäänsä miettiessään. Mutta käänsin päätäni juuri silloin ja hän yritti pudistaa huomaamattomasti lattialle sen, mitä nenästä löytyi. Olin kuitenkin niin sairas, että lääkäri olisi voinut kaivaa vaikka kaksin käsin nenäänsä enkä olisi sittenkään häipynyt vastaanotolta.
Olin vain helpottunut siitä, että sain toivomani tutkimukset ja sen lisäksi homeopaattista valmistetta Kalium Bichromicum D30:a. Asunnossamme tehdystä Biofacton hometestistä oli myös hyötyä, sillä sen mukaan lääkäri määritteli tarvittavat tutkimukset.
Sain myös luvan lopettaa antibiootin syönnin. Lääkäri antoi ymmärtää, että viisi päivää doksisykliiniä oli ihan riittävästi ottaen huomioon jo syömäni amoksisilliinikuurin, ja ilmaisi, että jos ei olekaan mitään bakteeria, ne kuurit ovat puoskarointia.
*
Lääkärikäynnin jälkeen hain vielä samana keskiviikkopäivänä luontaistuotekaupasta Candimin-oreganoöljyä, jonka olin lukenut olevan tosi tehokasta poskionteloinfektioissa. - Ja ihme kyllä, jaksoin poiketa vielä vanhassa homeasunnossamme tekemässä uuden oikeaoppisen hometestin. Tosin toinen asukas oli unohtanut koko jutun, joten meitä oli vain kaksi todistajaa. Mutta se sisäilma siellä oli täyttä myrkkyä, huomasin entistä selvemmin. Ilma oli hapetonta, paksua ja ummehtunutta.
Päästyäni viimein kotiin otin vielä samana iltana jo käyttämieni rohtojen, oleuropeiinin ja kapsaisiinin, lisäksi noita uusia rohtoja, Kali Bich D30:a ja oreganoöljyä, jota nautin pari tippaa kuuman veden joukossa ja höyryhengitettynä myös.
Torstaiaamuna heräsin sitten hirveään päänsärkyyn, jota jatkui pitkin päivää hellittäen vasta iltaa kohti. En antanut kuurissani silti periksi, vaan jatkoin koko helahoitoa edelleen ja halusin lisätä vain pökköä pesään taltuttaakseni sieni-infektion kokonaan.
Ryhdyttyäni tositoimiin sienellä alkoi olla erittäin kurjaa minussa. Ikävä kyllä jouduin samalla itsekin kärsimään. Olin päättänyt olla antamatta sienelle enää energiaa punaviinin ja oluen muodossakaan, joten joudun itsekin olemaan ilman alkoholia kokonaan. Tajuttuani, kuinka ratkaisevasta asiasta on kyse - siitä että koko elimistö puhaltaa yhteen hiileen dieetin avulla vihollisen nujertamiseksi - nikotteluani ei kestänyt kauan. Sitä paitsi edellisen kerran, kun olin alkoton, sitä kesti kuusi vuotta ja olisin voinut jatkaa sitä loputtomiin. Lopetin absolutismini vain terveyssyiden vuoksi ja nyt yhtä lailla terveyssyiden vuoksi minun oli laitettava lempijuomani, punaviini ja olut, tarpeeksi pitkälle tauolle.
*
Mitä lääkärin määräämiin tutkimuksiin tulee, ne on kaikki jo tehty, vaikkei se ollut yksinkertaista ollenkaan. Näki minkälaisessa takapajulassa sieni-infektioiden tutkimisessa Suomessa oikein eletään:
Ennen kuin säntäisin turhan takia mihinkään laboratorioon, päätin tarkistaa torstaina puhelimitse tilanteen.
Soitin ensiksi Diacoriin, jossa ihmeteltiin lääkärin määräämiä sienitestejä - nenäeritteen viljelyä ja homepölyvasta-aineiden tutkimista verestä! Toisen olisi ehkä jotenkuten saanut, muttei toista.
Seuraavaksi kyselin tilannetta Lääkärikeskus-yhtymästä, josta ilmeni, ettei asia ollut yksinkertainen sielläkään, mutta järjestettävissä oleva asia alihankintana jne.
Mutta koska olin menossa perjantaina nenän sivuonteloiden magneettikuvaukseen Terveystaloon, päätin tiedustella, saisiko samasta paikasta lääkärin määräämät laboratoriokokeetkin. Kaiken piti olla ok, ja piti tulla vain puoli tuntia ennen magneettikuvausta paikalle, niin testit saisi otettua.
Tein sitten työtä käskettyä perjantaina ja tarkistin vielä keski-ikäiseltä laborantilta, että tutkimukset onnistuisivat. Nainen tarkisti asian tietokoneelta ja ryhtyi toimiin tökäten ensiksi pumpulipuikon kumpaankin sieraimeeni nenäeritteen sieniviljelyä varten, jonka jälkeen hän otti minulta kaksi putkellista verta. Siinä vaiheessa kysäisin vielä, että tutkitaanhan verikokeesta sekä IgG- että IgE-vasta-aineet, jolloin nainen sanoi, että ei, että testissä tulee vain IgE-vasta-aineet. Kävi myös ilmi, ettei testi ollut ollenkaan se, minkä lääkäri määräsi, että laborantin yritelmässä olisi tutkittu vain neljää hometta lääkärin määräämän seitsemän sijasta. Ilmoitinkin, etten voi hyväksyä sitä, että oikeuteni on saada lääkärin määräämä testi, jolloin laborantti päätti jättää huomioimatta koko verikokeen. Laboratoriolähetteen taakse hän niittasi Kelan korvauslomakkeen, jonka esitäytetyissä henkilötiedoissa oli oman nimeni sijaan jonkun miehen nimi. Huomautettuani siitäkin laborantti tulosti uuden lomakkeen, jossa oli nyt nimeni, mutta vanha homeasunnon osoitteemme.
- Tuon jälkeen menin sitten magneettikuvaukseen, joka sujui hyvin, vaikka olikin karseaa olla semmoisessa naksuttavassa ja outoja ääniä pitävässä tuubissa, hirveä kehikko pään ympärillä. Tuloksia en saanut silti heti, vaikka kassalta saisikin kuvat sisältävän cd:n mukaan, kerrottiin.
Painuin siis kassalle ja aloin maksaa koko helahoitoa, kunnes tuli ongelmia taas. Kassavirkailija sanoi, että heidän täytyisi pitää alkuperäinen laboratoriolähete Kelaa varten. Ilmoitin, etteihän se käy, että tarvitsen itse alkuperäisen laboratoriolähetteen verikoetta varten, joka pitäisi mennä otattamaan toisessa lääkärikeskuksessa. Virkailija yritti esittää vielä, että hän antaisi oikeaksi todistetun jäljennöksen laboratoriolähetteestä minulle, mutta tyrmäsin senkin tajutessani, ettei se kelpaisi toisella lääkäriasemalla ja joutuisin vain vaikeuksiin. Niin ollen minulta oli otettu turhaan sieniviljely nenästä ja kaksi putkellista verta tuolla lääkäriasemalla, kun heillä ei ollutkaan tarjota molempia kokeita.
Reissu olikin niin rankka, että piti käydä välillä syömässä, että jaksoi lähteä vielä toiselle lääkäriasemalle Helsingin Lääkärikeskukseen, jossa laboratoriokokeet onnistuivat lopulta lääkärin määräyksen mukaisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)