Kärsimyksiä ja koettelemuksia

Kirjoitin edellä keskiviikkoaamuna: "No niin, kello on jo yli seitsemän ja olen oikolukenut alkuosan kirjoittamastani tekstistä. Otsaani yhä edelleen särkee, ei se ole mihinkään lakannut. Tuskinpa nukkumisesta tulee mitään."

Mitä sen jälkeen tapahtui?

- Valvoin yhdeksään ja ajattelin mennä vähäksi aikaa lepäämään.

Mielessäni kävi, että punaviinikin väsyttäisi, mutta onneksi pysyin lujana, sillä olin kuullut alkoholinkin olevan ruokaa sienelle, jota en halunnut enää ruokkia. Mutta vaikka olin valvonut yhdeksään, uni ei tullut jomottavan ja painavan otsan takia.

Muistin silloin kirjahyllyssä olevan pienen, valkoisen rukousliinan, jonka olin saanut joskus Kallion kirkosta. Keskellä liinaa on pieni ommeltu risti, ja noita liinoja oli kerran tarjolla Rukousystävien illassa seisoessamme esirukousjonossa alttarin edessä.

Otin sitten esiin sen pienen liinan ja laitoin otsani päälle. Olin täysin lopussa, mutta sain siitä liinasta jotain lohtua.

Huomasin nukahtaneeni hetkeksi herättyäni rukousliina yhä otsallani. Olin nukkunut korkeintaan tunnin pari ja herännyt tuntia ennen herätyskellon soittoa.

Olin kuunnellut yöllä Lauluja särkyneille -cd:n ainakin kolme kertaa läpi valvoessani hereillä sängyssä ja taisi se soida silloinkin, kun rukousliina oli otsallani. Kyseinen cd on oikea lohtu- ja voimalevyni enkä osaa edes laskea, kuinka monia kertoja olen kuunnellut sitä, satoja varmaan.

*

Mutta tuona keskiviikkopäivänä olin menossa lääkärille taas, ja olin yrittänyt valmistautua siihen huolellisesti. Olin ottanut mukaan kaikki tärkeät paperit ja kirjoittanut allakkaan ylös muistettavat asiat.

Olin kuitenkin aivan loppu ja annoin sen näkyä. Silmänaluset olivat mustana kuukauden valvomisesta ja annoin niin ollakin, en peittänyt mitään.

Hyvä kun jaksoin kävellä edes, mutta chilivoileipä antoi voimaa.

*

Perillä lääkäriasemalla astuin toisenlaiseen maailmaan. Kodikkaassa odotusaulassa soi hiljainen, hermoja lepuuttava musiikki. Sisustus oli pehmeää ja tuikun elävä tuli lämmitti mieltä.

Kun sairas ihminen pääsee sellaiseen paikkaan, ainakin sielu lepää ja minun sieluni lepäsi.

Olin käynyt edellisen kerran lääkäriasemalla lapseni kanssa hänen antibioottiallergioidensa takia saamassa niihin homeopaattista hoitoa ja siitä olin lääkäriaseman uudestaan muistanutkin. Olin hädissäni silloinkin ja yritin epätoivoisesti etsiä allergioihin jotain parannusta. Poikani sai kahta homeopaattista valmistetta, jonka jälkeen oli altistusaika Iho- ja allergiasairaalassa. Altistusta ei kuitenkaan tehty sovittuna ajankohtana, koska olin kertonut nautituista homeopaattisista valmisteista. Tarvittiin kahden viikon varoaika valmisteiden takia, joita perinteinen lääketiede pitää tehottomana. Surkuhupaisaa...

*

Lääkäri oli muuttunut viidessä vuodessa. Tukka oli harventunut ja niskaan tullut pieni ponnari.

Kyseinen lääkäri on siitä mielenkiintoinen tapaus, että sen lisäksi, että hän hallitsee homeopatian, hän on myös yleislääketieteen erikoislääkäri. Jos noin ei olisi, vakuutukseni ei edes korvaisi käyntiä.

Huomasin myös, että olin tullut oikeaan paikkaan. Olin kai niin hurja ja sairas näky, että lääkäri otti minut heti tosissaan.

- Ei mitään pienintäkään väittelyä eikä kiistelyä mistään, ei mitätöinnin mitätöintiä. Istuin vain helpotuksesta lyyhistyneenä tuolillani ja tuijotin allakkaa, että varmana muistaisin sanoa kaiken.

Lääkäri huomasi sen ja kaivoi jopa sormella nenäänsä miettiessään. Mutta käänsin päätäni juuri silloin ja hän yritti pudistaa huomaamattomasti lattialle sen, mitä nenästä löytyi. Olin kuitenkin niin sairas, että lääkäri olisi voinut kaivaa vaikka kaksin käsin nenäänsä enkä olisi sittenkään häipynyt vastaanotolta.

Olin vain helpottunut siitä, että sain toivomani tutkimukset ja sen lisäksi homeopaattista valmistetta Kalium Bichromicum D30:a. Asunnossamme tehdystä Biofacton hometestistä oli myös hyötyä, sillä sen mukaan lääkäri määritteli tarvittavat tutkimukset.

Sain myös luvan lopettaa antibiootin syönnin. Lääkäri antoi ymmärtää, että viisi päivää doksisykliiniä oli ihan riittävästi ottaen huomioon jo syömäni amoksisilliinikuurin, ja ilmaisi, että jos ei olekaan mitään bakteeria, ne kuurit ovat puoskarointia.

*

Lääkärikäynnin jälkeen hain vielä samana keskiviikkopäivänä luontaistuotekaupasta Candimin-oreganoöljyä, jonka olin lukenut olevan tosi tehokasta poskionteloinfektioissa. - Ja ihme kyllä, jaksoin poiketa vielä vanhassa homeasunnossamme tekemässä uuden oikeaoppisen hometestin. Tosin toinen asukas oli unohtanut koko jutun, joten meitä oli vain kaksi todistajaa. Mutta se sisäilma siellä oli täyttä myrkkyä, huomasin entistä selvemmin. Ilma oli hapetonta, paksua ja ummehtunutta.

Päästyäni viimein kotiin otin vielä samana iltana jo käyttämieni rohtojen, oleuropeiinin ja kapsaisiinin, lisäksi noita uusia rohtoja, Kali Bich D30:a ja oreganoöljyä, jota nautin pari tippaa kuuman veden joukossa ja höyryhengitettynä myös.

Torstaiaamuna heräsin sitten hirveään päänsärkyyn, jota jatkui pitkin päivää hellittäen vasta iltaa kohti. En antanut kuurissani silti periksi, vaan jatkoin koko helahoitoa edelleen ja halusin lisätä vain pökköä pesään taltuttaakseni sieni-infektion kokonaan.

Ryhdyttyäni tositoimiin sienellä alkoi olla erittäin kurjaa minussa. Ikävä kyllä jouduin samalla itsekin kärsimään. Olin päättänyt olla antamatta sienelle enää energiaa punaviinin ja oluen muodossakaan, joten joudun itsekin olemaan ilman alkoholia kokonaan. Tajuttuani, kuinka ratkaisevasta asiasta on kyse - siitä että koko elimistö puhaltaa yhteen hiileen dieetin avulla vihollisen nujertamiseksi - nikotteluani ei kestänyt kauan. Sitä paitsi edellisen kerran, kun olin alkoton, sitä kesti kuusi vuotta ja olisin voinut jatkaa sitä loputtomiin. Lopetin absolutismini vain terveyssyiden vuoksi ja nyt yhtä lailla terveyssyiden vuoksi minun oli laitettava lempijuomani, punaviini ja olut, tarpeeksi pitkälle tauolle.

*

Mitä lääkärin määräämiin tutkimuksiin tulee, ne on kaikki jo tehty, vaikkei se ollut yksinkertaista ollenkaan. Näki minkälaisessa takapajulassa sieni-infektioiden tutkimisessa Suomessa oikein eletään:

Ennen kuin säntäisin turhan takia mihinkään laboratorioon, päätin tarkistaa torstaina puhelimitse tilanteen.

Soitin ensiksi Diacoriin, jossa ihmeteltiin lääkärin määräämiä sienitestejä - nenäeritteen viljelyä ja homepölyvasta-aineiden tutkimista verestä! Toisen olisi ehkä jotenkuten saanut, muttei toista.

Seuraavaksi kyselin tilannetta Lääkärikeskus-yhtymästä, josta ilmeni, ettei asia ollut yksinkertainen sielläkään, mutta järjestettävissä oleva asia alihankintana jne.

Mutta koska olin menossa perjantaina nenän sivuonteloiden magneettikuvaukseen Terveystaloon, päätin tiedustella, saisiko samasta paikasta lääkärin määräämät laboratoriokokeetkin. Kaiken piti olla ok, ja piti tulla vain puoli tuntia ennen magneettikuvausta paikalle, niin testit saisi otettua.

Tein sitten työtä käskettyä perjantaina ja tarkistin vielä keski-ikäiseltä laborantilta, että tutkimukset onnistuisivat. Nainen tarkisti asian tietokoneelta ja ryhtyi toimiin tökäten ensiksi pumpulipuikon kumpaankin sieraimeeni nenäeritteen sieniviljelyä varten, jonka jälkeen hän otti minulta kaksi putkellista verta. Siinä vaiheessa kysäisin vielä, että tutkitaanhan verikokeesta sekä IgG- että IgE-vasta-aineet, jolloin nainen sanoi, että ei, että testissä tulee vain IgE-vasta-aineet. Kävi myös ilmi, ettei testi ollut ollenkaan se, minkä lääkäri määräsi, että laborantin yritelmässä olisi tutkittu vain neljää hometta lääkärin määräämän seitsemän sijasta. Ilmoitinkin, etten voi hyväksyä sitä, että oikeuteni on saada lääkärin määräämä testi, jolloin laborantti päätti jättää huomioimatta koko verikokeen. Laboratoriolähetteen taakse hän niittasi Kelan korvauslomakkeen, jonka esitäytetyissä henkilötiedoissa oli oman nimeni sijaan jonkun miehen nimi. Huomautettuani siitäkin laborantti tulosti uuden lomakkeen, jossa oli nyt nimeni, mutta vanha homeasunnon osoitteemme.

- Tuon jälkeen menin sitten magneettikuvaukseen, joka sujui hyvin, vaikka olikin karseaa olla semmoisessa naksuttavassa ja outoja ääniä pitävässä tuubissa, hirveä kehikko pään ympärillä. Tuloksia en saanut silti heti, vaikka kassalta saisikin kuvat sisältävän cd:n mukaan, kerrottiin.

Painuin siis kassalle ja aloin maksaa koko helahoitoa, kunnes tuli ongelmia taas. Kassavirkailija sanoi, että heidän täytyisi pitää alkuperäinen laboratoriolähete Kelaa varten. Ilmoitin, etteihän se käy, että tarvitsen itse alkuperäisen laboratoriolähetteen verikoetta varten, joka pitäisi mennä otattamaan toisessa lääkärikeskuksessa. Virkailija yritti esittää vielä, että hän antaisi oikeaksi todistetun jäljennöksen laboratoriolähetteestä minulle, mutta tyrmäsin senkin tajutessani, ettei se kelpaisi toisella lääkäriasemalla ja joutuisin vain vaikeuksiin. Niin ollen minulta oli otettu turhaan sieniviljely nenästä ja kaksi putkellista verta tuolla lääkäriasemalla, kun heillä ei ollutkaan tarjota molempia kokeita.

Reissu olikin niin rankka, että piti käydä välillä syömässä, että jaksoi lähteä vielä toiselle lääkäriasemalle Helsingin Lääkärikeskukseen, jossa laboratoriokokeet onnistuivat lopulta lääkärin määräyksen mukaisesti.

Kello käy

Aloittaessani tämän kirjoittamisen kello on puoli kuuden päälle. Ei siinä mitään, mutten ole saanut nukuttua yhtään. Luulisi, että kun menee puoli neljän maissa nukkumaan, olisi jo tarpeeksi väsynyt ja uni tulisi oitis - varsinkin jos on nukkunut jo kuukauden vain kolmen, neljän ja viiden tunnin pätkäunia. Mutta otsa valvottaa aina vaan, en saa sen takia unta.

Nyt yöllä, kun olisi pitänyt nukkua, raskaalle on tuntunut varsinkin alue oikean silmän yläpuolella kulmakarvan kohdalla. Se on elävää ja häiritsevää tunnetta, kuin olisi jotain ylimääräistä ja eloisaa siellä sisällä, joka vie nukkumisrauhan.

Jotain järkyttävää ja epänormaalia tämä on - mutta olenko saanut apua sitä hakiessani? Kummitätini ihmetteli, ettei otsaani ole katsottu edes ultraäänellä. Ei todellakaan, vaivojani ei ole otettu edes tosissaan.

Mutta näin ei voi jatkua, tästä ei tule enää yhtään mitään. Kokonainen kuukausi on mennyt lääkäreiltä pelkkään vetkutteluun.

*

Maanantaina kävin lääkäriasemalla varpaanvälin sieniviljelyssä. Lähete löytyi tällä kertaa ja tuloksia saa odottaa kuutisen viikkoa.

Varpaanvälin sieniviljelyyn siis pääsin, mutta kun otsastani olisi pitänyt tehdä sama juttu, ei yövalvomiseni painaneet yhtään.

Syön jo toista antibioottikuuria ja se on yhtä tyhjän kanssa. Mitään apua en ole siitä saanut, ja jos tämä onkin sieni-infektiota, antibiootti on vain pahentanut asiaa.

Kerroin kyllä epäilyni lääkäreille, mutta heillä ei ole mitään tietoa edes Mayo-klinikan tutkimuksesta vuodelta 1999, kun 96 prosentilla kroonisista sinuiittipotilaista löytyi nenäeritteestä sieni, eikä vain yksi sieni per potilas, vaan keskimäärin 2,7 erilaista sientä.

- Yritettyäni jopa ojentaa kyseisen tutkimuksen työterveyslääkärinä toimivalle yleislääkärille 17. helmikuuta yhdessä asunnostamme tehdyn hometutkimuksen kanssa hän kieltäytyi ottamasta niitä vedoten säilytysongelmiin! Mutta nehän olivat kopioita enkä pyytänyt säilyttämään niitä, vaan tutustumaan niihin.

Ja juuri sama lääkäri moralisoi sitä, ettemme olleet saaneet asuntoa muuton jälkeen vielä kuntoon ja siivottua kaikkia tavaroita. Sillä tavoin hän kautta rantain tunnusti homeongelman, vaikka moralisointi olikin julmaa ja tarpeetonta - niin kuin se aina on.

Ei hän voinut tietää, minkälainen syksymme oli, että juuri kun oli tarkoitus alkaa laittaa asuntoa kuntoon, voimat alkoivat mennä pojan koulun kanssa taistellessa. Flunssavirusten iskiessä pojalle alkoi tulla poissaoloja, joita homealtistus vielä lisäsi, ja tuohon saumaan alkoi opettajien kiusa. Ensimmäinen opettaja aloitti kiusan syys-lokakuun vaihteessa ja kieltäytyi merkitsemästä sairaspoissaoloja luvallisiksi poissaoloiksi ja käveli jopa yhden terveydenhoitajan todistuksen päältä. Sitä kiusaa kesti puolitoista kuukautta ja kun se loppui, toinen opettaja jatkoi siitä ja kieltäytyi hänkin merkitsemästä sairaspoissaoloja luvallisiksi poissaoloiksi ja käveli jopa kahden lääkärintodistuksen päältä. Tuo kiusa päättyi vasta kahden kuukauden kuluttua uhattuani oikeustoimilla. - Minulla kului kolme ja puoli kuukautta koulun kanssa taistellessa ja lukuisia sähköposteja lähetellessä, jonka jälkeen olin aivan loppu tammikuun puolessa välissä ja olin joutunut siirtämään minulle suunniteltua leikkaustakin. Samoin poikani opiskelumotivaatio kärsi pahasti ja hän alkoi kärsiä unettomuudesta aina kun olisi pitänyt mennä kouluun, jossa ei hänelle luokassa edes puhuttu. Lapseni joutuikin keskeyttämään lääkärintodistuksella opiskelunsa. Julminta oli, että kiusaaminen oli opettajien taholta täysin tietoista; he tiesivät homeongelmastamme ja kaikista vaikeuksista, mutta mitään armoa ei ollut, ei myötätuntoa eikä sääliä. Vasta kun aloin uhata oikeustoimilla yhä painokkaammin, merkinnät korjattiin; olihan minulla mustaa valkoisella kaikesta, opettajien suorittamasta kiusaamisesta, joka sekin on yhä edelleen tabu Suomessa.

Mutta jos meitä ei olisi kiusattu, jos syksyämme ei olisi pilattu, asunto olisi ollut jo jouluksi kunnossa ja minäkin olisin päässyt leikkaukseen saatuani valmiiksi remontin, jota ei voi toipuessaan tehdä. Mutta nyt kaikki siirtyi ja altistumisaika homeille jatkui voimien loputtua. Ilman kiusaa asunnon ilma olisi jo puhtaampaa ja tämäkin sairaus olisi voinut jäädä tulematta. Vaan niinhän se on, että lyötyjä lyödään aina rankimman päälle.

*

No niin, kello on jo yli seitsemän ja olen oikolukenut alkuosan kirjoittamastani tekstistä. Otsaani yhä edelleen särkee, ei se ole mihinkään lakannut. Tuskinpa nukkumisesta tulee mitään.

Aika jännää muuten, että seitsemän aikaan tunsin edesmenneen isäni läsnäolon. Ei sitä ole tapahtunut kuin silloin, kun hän kuusi vuotta sitten tippui katolta ja kävi hyvästelemässä - tunsin niin.

*

Eilen olin myös hammaslääkärillä eikä sieltä selvinnyt mitään, mikä vaikuttaisi oireisiini. Viisaudenhampaassa on pieni reikä ja ikenet vähän arat, siinä kaikki. Ei semmoinen aikaansaa tämmöisiä oireita. Nuorempana minulla oli suussa joskus montakin reikää yhtä aikaa eikä pää särkenyt yhtään. En ole muutenkaan mikään päänsärkyihminen, päätäni ei särje normaalisti ollenkaan.

Mutta turha selitellä mitään... Onpa vaan asiat huonosti nyt, kun oikeaa hoitoa ja tutkimuksia ei ala tulla. Olen jo rukoillut, että saisin tänään apua lääkäriltä, jolla on myös homeopaatin koulutus.

"Pompoti-pompom"

"Huomenna, kun otan viimeisen antibiootin, ja toinen lääkäri soittaa, on tiukka puhelu taas tulossa. Jo riittää pelleily ja vetkuttelu!"

Kirjoitin noin 23.2.2010, muttei seuraavana päivänä mitään tiukkaa puhelua tullut. Olin juuri koneeni ääressä kirjoittamassa pitkää kirjettä ja uponneena aivan siihen, kun lääkäri soitti. Kerroin kyllä heti puhelun alkuun, että otsa ja ohimot jomottelivat yhä, että nukuin pätkäunia edelleenkin. Halusin sanoa sen, ettei lääkäri vain pääsisi sanomaan, että kaikki on muka ok. Lääkäri kertoikin sitten, että nenäviljelystä oli löytynyt stafylokokkia ja ettei amoksisilliini ollut ehkä tarpeeksi tehokas, jonka takia sanoi kirjoittavansa uuden kymmenen päivän antibioottikuurin.

Se koko lyhyt puhelu oli siinä enkä sanonut mitään, mitä olisi pitänyt sanoa. Annoin kuin uhrikaritsa heti periksi. Olin täysin uupunut jankkaamaan homeoireista mitään tietämättömien lääkäreiden kanssa, olenhan potenut niitä jo vuodesta 2008 lähtien, ja kokemuksia lääkärikäynneistä riittää.

Asiat eivät vain mene puhumalla perille, olen kai tajunnut ja siksi luovutin - mutta vain hetkeksi, sillä heti perään kirjoitin lääkärille lyhyen kirjeen, johon kirjoitin ne asiat, jotka puhelimessa olisi pitänyt sanoa.

Otin sitten kirjeeni mukaan ja menin lääkäriasemalle uutta reseptiäni hakemaan. Reseptiä ei löytynyt kuitenkaan mistään, vaikka sen olisi pitänyt olla siellä. Sain palata tyhjin toimin kotiin, vaikka kirjeen onnistuinkin jättämään.

*

Seuraavana aamuna lääkäri soitti. Hän pahoitteli, että resepti oli jäänyt väärään pinoon ja otti puheeksi kirjeessäni olleet asiat. Pyysin esimerkiksi lähetettä sieniviljelyyn varpaanvälistä, jota laskin poteneeni kahdeksan vuotta kaikki konstit kokeilleena. Vastaanotolla olin näyttänyt lääkärille varpaanväliä ja hän kysyi, oliko siitä tehty viljelyä. Vastattuani, että ei, ei hän itsekään lähetettä kirjoittanut, vaikka mukanani oli reseptit, joiden mukaan olin potenut vaivaa jo vuodesta 2003 lähtien ja yrittänyt koko tämän ajan saada kirvelevää varpaanväliä kuntoon. Varpaanvälissä käytettävää Tubinette-putkiharsoakin olen käyttänyt näköjään jo vuodesta 2004 lähtien ja kaiken maailman puutereita ja rasvoja saamatta mitään apua. Muttei se ehkä ollut lääkärin mielestä tarpeeksi suuri haitta, kun hän ei oma-aloitteisesti kirjoittanut lähetettä sieniviljelyyn istuessani jo hänen vastaanotollaan. Kuinka uupunut kaikkien kroonisten sairauksien hoitamiseen voi olla, sitä ei kai nuo ammatinharjoittajat sitten tajua.

Onneksi olinkin keksinyt uuden konstin: kirjoittamisen, jossa siinäkin täytyy olla tarkkana. Kirjettä ei voi viedä mukanaan vastaanotolle, sillä silloin lääkäri ei joutaisi paneutumaan siihen rauhassa, vaan se täytyisi toimittaa jo ennen vastaanotolle menoa tai sen jälkeen. Keksin näille kirjeille jo oivan nimenkin: myllykirjeet. Niissä voisi kirjoittaa kaiken, mikä on jäänyt vaivaamaan ja ottamaan nuppiin.

Omassa myllykirjeessäni otin esiin toisenkin asian, eli kaipaisin myös lähetettä homeoireiden kunnollista tutkimista varten, josta siitäkin lääkäri alkoi puhelimessa puhua. Hän sanoi, että mikäli antibioottikuuri ei auttaisi, voisin kääntyä iho- ja allergialääkärin puoleen. Vaikenin siinä vaiheessa, sillä en viitsinyt kertoa uudesta ajasta lääkärille, jolla on myös homeopaatin koulutus.

*

Mentyäni sitten lääkäriasemalle sieniviljelyä varten, lähetettä siihen ei löytynyt, mutta tällä kertaa löytyi resepti antibioottia varten.

- Jostain syystä on sellainen olo kuin, että "pompoti-pompom" pompotellaan.